TKK-Aalto-yliopisto
Manata, lukea loitsuja
Tohtorin tie:
Tenure trackiin tai kortistoon
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri
nimesi avajaisissa yliopiston tärkeimmäksi tehtäväksi, ei suinkaan parhaan
mahdollisen opiskelija-aineksen tuottamisen, vaan kannustavan urapolun luomisen
tutkijoille ja opettajille.
Tämä onnistuu kansainvälisen mallin mukaisella tenure track
-urajärjestelmällä. Sitä, mitä tenure track käytännössä tarkoittaa, eivät
välttämättä tiedä sen suunnittelijat itsekään. Aalto-yliopisto aikoo pilotoida
kansainvälistä tutkijauramallia ja kehittää siitä oman versionsa vielä tämän
kevään aikana. ”Tästä vuodesta alkaen Aalto-yliopisto tulee avaamaan vuosittain 20-40 uutta tenure track -paikkaa. Järjestelmä takaa yliopiston jatkuvan uudistumisen ja kansainvälistymisen”, Teeri paljasti avajaisissa.
Juhlapuheissa professorin virkaan johtava tenure track kuulostaa hyvältä. Sen yhteydessä on väläytelty sanoja ”sitoutuminen, keskinäinen luottamus, tavoitteellisuus ja etenemisen arviointi”.
Akateemisen maailman ulkopuolella olevalle tenure trackin käytännön merkitys jää kuitenkin edelleen hämäräksi. Aallon mallin tarkoitus lienee ainakin helpottaa tutkijoiden pätkätyöpaineita.
Samaan aikaan kun juhlapuhujat maalailevat tutkijoille uusia mahtavia uria, suomalaisista tohtoreista ennätysmäärä valmistuu suoraan kortistoon. Tohtoriksi väittelee vuosittain noin 1 500 ihmistä, mikä on tuplasti enemmän kuin viime vuosikymmenellä. Heistä vain kolmannes löytää korkeaa koulutustaan vastaavan työpaikan.
Aalto-yliopiston tenure track -järjestelmä tuskin tuo helpotusta heidän ahdinkoonsa. Huippu-urilla halutaan houkutella lahjakkuuksia erityisesti ulkomailta. Se, miten takapajulaksi mielletty Suomi tulevaisuudessa houkuttelee, on eri asia. Siten myös suomalaisille tohtoreille Aalto on uusi mahdollisuus.
Aalto-yliopisto tarjoaa monipuolisen menun
Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoilleen valittavaksi laajan menun, johon kaikki kolme korkeakoulua heittävät omat aineensa.Tekniikan, talouden ja taiteen raja-aidat madaltuvat tänä vuonna, kun Teknillinen korkeakoulu (TKK), Helsingin kauppakorkeakoulu (HSE) ja Taideteollinen korkeakoulu (TaiK) yhdistyvät Aalto-yliopistoksi. Yhdistymistä kannattavien visioissa Aallosta valmistuva konetekniikan diplomi-insinööri osaa suunnitella ja myös myydä kuluttajalle mieleisen tuotteen. Ekonomi ymmärtää tekniikkaa ja teollinen muotoilija valmistusprosesseja. Yrityksistä virtaa menetystuotteita ja -palveluja maailmalle, ja kansantalous voi hyvin.
Opiskelijat osaavat oman erikoisalansa lisäksi tehdä työtä tiimeissä, hallita ja johtaa projekteja. He ovat kielitaitoisia ja tuntevat eri maiden kulttuurit. Uusia ihmisiä palkkaavilla on valinnanvaraa, sillä Aalto-yliopisto houkuttelee myös ulkomaisia kykyjä pohjolan perukoille.
”Yritykset eivät aina halua kapea-alaisia osaajia. He eivät ole hyödyllisiä työtekijöitä, elleivät he osaa kommunikoida muiden asiantuntijoiden kanssa”, perustelee Aalto-yliopiston tarvetta TKK:n konetekniikan professori Kalevi Ekman.
Hän arvioi, että laaja-alaisia diplomi-insinöörejä tarvitaan yhä enemmän, 10–30 prosenttia TKK:n opiskelijoista.
Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun professori Raimo Nikkanen muistuttaa oppiaineen edustavan jo nyt monipuolista ja kansainvälistä osaamista. Teollisen muotoilun opiskelijat ja opettajat suhtautuvatkin Aalto-yhteistyöhön myönteisemmin kuin muu Taideteollisen väki.
Nikkanen korostaa, että teollinen muotoilu tarkoittaa esteettisyyden lisäksi käytettävyyttä.
Designerin osaamista voi hyödyntää myös liiketoiminnan, konseptien ja bränden suunnittelussa, Nikkanen muistuttaa.
Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori ja Aalto-yliopiston vararehtori Hannu Seristö nostaa aivotutkimuksen esimerkiksi hedelmällisestä yhteistyöstä.
ivoAalto-tutkimuksessa
yhdistyvät TKK:n aivokuvantaminen ja HSE:n ymmärrys ihmisen
valintakäyttäytymisestä ja päätöksenteosta. TaiK:in anti on elokuva, jonka
avulla verrataan sen aiheuttamia muutoksia katsojien aivotoiminnoissa.
TKK:n Ekman pohtii, miten
paljon teekkareilla, kauppislaisilla ja taikkilaisilla pitäisi olla yhteisiä
opintoja, jotta Aalto-yliopiston idea toteutuisi.
Ekman johtaa TKK:lla Design Factorya, tieteiden välisen yhteistyön kokeilualustaa. Siellä pyörii esimerkiksi PDP-kurssi (product development project), jossa teekkarit, kauppislaiset ja taikkilaiset kehittävät yhdessä todellisen tuotteen tai palvelun prototyypin. Uusia innovaatioita toivotaan pursuavan myös TaiKissa toimivasta Media Factorysta ja Kauppakorkeakoulun Service Factorysta.
”Tuotekehitys on yhä monimutkaisempaa. Haasteena on
suuren tietomäärän käsittely ja olennaisen löytäminen. Älykkäästi toimimalla
voidaan saada enemmän irti kuin selkänahasta repimällä. Luovuutta tarvitaan
ideoiden keksimistäkin runsaammin niiden toteutuksessa, kokeilussa ja
tuotannossa”, Ekman sanoo.
Ekmanin mukaan koneinsinöörien yhteistyö
taikkilaisten kanssa on tuonut uutta tekemisen meininkiä. ”Se on motivoinut
intohimoiseen opiskeluun ja saanut aikaan hämmästyttäviä tuloksia”, Ekman
kehuu.
TaiKin teollisen muotoilun professorina 20 vuotta
viihtynyt Raimo Nikkanen on eräänlainen ensimmäinen aaltolainen. Hän on
suorittanut ergonomia-alan diplomi-insinöörin tutkinnon Englannissa, ja hänellä
on myös yrittäjäkokemusta oman suunnittelutoimiston vetäjänä.
Nikkanen näkee TKK:n ja TaiKin eron siinä, että
teekkari ratkaisee ongelman pala palalta, teknisen ajattelun pohjalta.
Taikkilainen etsii ensin ongelman, havainnollistaa ja kirkastaa sen ja etsii
vasta sitten kokonaisratkaisun.
Nikkasen mukaan TaiK tuo inhimillisen tekijän
insinöörin suunnittelemiin laitteisiin, joita tarvitaan elinympäristössä,
työelämässä ja vapaa-ajalla. Esimerkkejä ovat liikennejärjestelmät,
paperikoneet, matkapuhelimet, sakset ja sairaalatekniikka
potilasvalvontalaitteineen.
Professorit painottavat, ettei kaikista aaltolaisista ole tarkoitus tehdä
yleismiesjantusia, vaan tiukka erikoistuminen on edelleen sallittua. Opiskelijoiden liikkuvuutta lisätään korkeakoulujen välillä, mutta jo käytännön syistä ovet eivät koskaan ole täysin auki. Opetusryhmissä ei ole yksinkertaisesti tilaa, ja moni kursseista edellyttää aiempia perustietoja.
Opiskelijoilta ja henkilökunnalta on tullut joukko ehdotuksia uusista yhteisistä kursseista. Seristön mukaan kysyntää on ympäristö ja kestävä kehitys sekä tieteen ja talouden etiikka -teemoista.
Aalto-yliopisto ei muutenkaan synny tyhjästä ja yllättäen. Sen esiaste, Kauppiksen, TKK:n ja TaiKin yhteinen IBDM-ohjelma (International business design management) on pyörinyt jo 15 vuotta.
IBDM jatkaa
Aalto-yliopiston ensimmäisenä maisteriohjelmana. Siihen valitaan pääsykokein 40
kandidaattitutkinnon Suomessa tai ulkomailla suorittanutta opiskelijaa. Ovatko
valmistuvat Aalto-maisterit uraohjuksia, joista yritykset kilpailevat, jää
nähtäväksi.
Seristön mukaan Aallossa
panostetaan kansainvälisyyteen. Kauppislaisista puolet vierailee jo nykyisin
vaihto-opiskelijana ulkomailla, 17 prosenttia taikkilaisista puhuu
äidinkielenään muuta kuin suomea. Vähiten kansainvälinen näillä mittareilla on
TKK.
Ideana on, että
yhteisellä Campusalueella taide, tekniikka ja talous kohtaavat spontaanisti
kahvikupin äärellä. Sijaintipaikasta ei ole vielä päästy yksimielisyyteen. Jos
korkeakoulujen nykykoko ratkaisee, valinta on selvä. TKK:ssa on 15 000
opiskelijaa, HSE:ssa 5 000 ja TaiKissa 2 000.
Helsingin yliopisto on maailman 74. paras - Aalto ei mahtunut 500 joukkoon
Shanghai Jiaotong -yliopisto järjestää maailman
yliopistot vuosittain paremmuusjärjestykseen. Tämänvuotinen listaus
julkistettiin eilen maanantaina. Suomalaisyliopistoista viisi mahtui 500 maailman
parhaan yliopiston joukkoon.
Kymmenen parhaan yliopiston joukkoon ei yllättäjiä mahdu. Parhaaksi
yliopistoksi valittiin viime vuosien tapaan Harvardin yliopisto. Yliopistojen
kärki oli muutenkin amerikkalaispainotteinen, sillä Harvardin hännillä olivat
huippuyliopistot Stanford, MIT jaBerkeley. Kymmenen parhaan yliopiston joukkoon
ylsivät myös englantilainen Cambridge, amerikkalaiset Caltech, Princeton,
Columbia ja Chicago sekä englantilainen Oxford. Suomen paras yliopisto oli Helsingin yliopisto, joka pääsi ainoana suomalaisena sadan parhaan opinahjon joukkoon. Helsingin yliopiston sijaluku oli 74. Oulun ja Turun yliopistot sijoittuvat listauksessa 400 parhaan yliopiston joukkoon. Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto jäivät listan loppupäähän. Vielä nuori Aalto-yliopisto ylsi listalle vielä viime vuonna, mutta putosi tänä vuonna 500 parhaan yliopiston joukosta.
Manner-Euroopan yliopistoista paras oli ETH Zurich, jonka sijoitus oli 23. Aasialaisyliopistoista paras oli 21. sijalle yltänyt Tokion yliopisto.
Uutta tämän vuoden listauksessa on Lähi-idän yliopistojen yhä merkittävämpi asema parhaiden yliopistojen joukossa. 500 parhaan yliopiston joukkoon on nyt päässyt aiempaa useampia yliopistoja Saudi-Arabiasta, Turkista, Iranista ja Egyptistä.
Paino luonnontieteissä
Shanghain lista kootaan 1 200 yliopistosta useita mittareita hyödyntäen. Näitä ovat muun muassa Nobel- tai Fields Medal -palkitut alumnit sekä henkilökunta, siteeratuimmat tutkijat ja Nature- tai Science-lehdissä julkaistut artikkelit.Shanghain listan tekeminen aloitettiin, sillä kiinalaiset halusivat tietää todellisen välimatkan maan ja länsimaisten yliopistojen välillä. Kiinalaisia yliopistoja ei sadan parhaan joukossa tavata. Korkeimmalle listalla yltävät Taiwanin kansallinen yliopisto, Hongkongin kiinalainen yliopisto ja Tsinghuan yliopisto, jotka kaikki pääsivät listalla 200 parhaan yliopiston joukkoon.
Lista on saanut kritiikkiä lähinnä siitä, että se painottaa luonnontieteellistä tutkimusta muita tieteen aloja enemmän. Jiao Tongin yliopisto on kuitenkin kiiruhtanut puolustautumaan toteamalla, ettei mikään listaus ole täysin puolueeton.
Hannu Kautto
2011-08-17
