Korean
kirjoitus, paperinvalmistus ja painaminen
Kirjoitus
1-luku: Koreassa kirjoitetaan kiinalaisin merkein,
joita käytetään virkakirjoituksen - kuan-mun -muodossa.
286: Korean kuninkaan poika Atogi esittelee
Japanin keisarillisessa hovissa kiinalaisten kirjoitusmerkit ja kiinalaista
kirjallisuutta.
400-500: Japaniin saapuu maahanmuuttajia, jotka tuovat
kirjoitusjärjestelmän. Perimätiedon mukaan korealainen Wang-in toi 285 tai 379
kiinalaisen kirjoituksen Japaniin. Nihon
shokin mukaan keisarin Richu aikana 400-05 tietoja kirjoitetaan muistiin. 500-luvun lopulla japanilaiset alkavat lukea
ja kirjoittaa kiinankielellä. Tuhansia
merkkejä sisältävä käsitekirjoitus on kanji.
700-luvulla Japanin kielen
foneettiseen merkitsemiseen opitaan käyttämään kiinalaisia kirjoitusmerkkejä,
ja syntyy merkkimäärältään suppeampi hiragana.
Japanissa aletaan siirtyä tavukirjoitukseen katakana, jossa nykyisin on
52 tavumerkkiä.
414: Koreassa Jianiin rakennetaan 6,34 metriä
korkea muistomerkki kuninkaan Kwanggaeto haudalle. Muistomerkkiin kaiverretaan 1802
kirjoitusmerkkiä.
576 jälkeen: Koreassa Sillan kuninkaalle Jinhung
pystytetään monumentti, jossa on korealaista kalligrafiaa.
500- ja 600-lukujen
vaihde: Koreassa kaiverretaan kiveen
astronominen kartta, joka on pohjana 1395 tehdylle Pallomaisen avaruuden
astronomiselle kartalle.
610: Korealainen buddhalaismunkki, lääkäri ja
maalari Tamjing (Tam-chhi, Ramjing) tai Doncho (Dokyo) japaniksi tuo
paperintekotaidon Japanin hoviin Koryon kuninkaan lähettämänä. Näin sanotaan 720 kirjassa Nihon shoki -
Japanin aikakirjat. Munkin matka-arkussa
on pigmenttejä, sumi-mustetta, vesiratas ja oppia paperinvalmistuksen
menetelmistä. Tamjing osaa valmistaa
myös maalareiden väriä ja mustetta.
Aikaisemmin Japaniin tuotiin buddhalaisia kirjoja, joiden paperi on
valmistettu silkkiäismarjapuun (Broussonetia papyrifera) kuoresta.
600-luvu loppu: Korean Sin-mun kuninkaan ministeri Salchong
luo tavukirjoituksen, jonka perustana ovat kiinalaiset sanamerkit. Ne eivät sovellu vaivattomasti korean
kieleen. Tavukirjoitus luodaan noin 700.
700-luku: Korealainen mestarikalligrafi Kim Saeng
(711-) työskentelee.
859: Korealaisen Palhaen lähettiläs O Hyo Sin vie
Japaniin tähtitieteellisen almanakan Sonmyongryok. Sitä käytetään 1684 saakka, jolloin otetaan
Daitsureki käyttöön.
900-luku: Korealaiset alkavat valmistaa paperia
silkkiäismarjapuusta - taknamu.
1000-luku: Korealaiset alkavat viedä paperia Kiinaan.
1100-luku: Korean hallitus kannustaa paperinvalmistusta
asettamalla hallinnollisen toimiston - chiso edistämään
silkkiäismarjapuupaperin valmistusta.
Myöhemmin paperinvalmistuksen tekniikka paranee, joka johtaa
perinteiseen korealaiseen paperiin - hanji.
1418-50: Koreassa kuningas Sejong perustaa
erikoistoimiston huolehtimaan paperinvalmistuksesta. Vartiojoukot varustetaan paperihaarniskalla -
chigap. Kerroksittain liimattu paperi
käsitellään vedenpitäväksi. Haarniska
suojaa kylmältä ja kestää aseiden pistoja ja viiltoja. Paperia kierrätetään. Vanhoista kirjoista ja muusta käytetystä
paperista tehdään paperia seinien vuorausta varten. Chido kibop-tekniikassa paperia liimataan
päällekkäin ja muotoillaan halutuksi esineeksi kuten korit, neulalaatikot ja
kampakotelot. Kun paperia liimataan
bambu- tai puukehikon päälle kerroksittain, saadaan vaatekaappeja ja
matkakirstuja. Niihin käytetään
värillistä paperia. Usein värillisestä
paperista leikataan perhosia, lepakoita, kaksi kiinalaista merkkiä tarkoittaen
onnellisuutta tai buddhalainen hakaristi, joka tuottaa onnea. Chido kibop-tekniikassa paperipaloja
liotetaan liimavedssä. Massasta
muotoillaan astioita kuten maljoja kansineen.
Useimmat paperiteokset lakataan.
1443-46: Korealaisen historiaperinteen mukaan kuningas
Sejong Suuri (hallitsee 1418-50, 1397-1450) luo
hangul-äännekirjoitusjärjestelmän Hunmin Jeongeum - oikeat äänteet kansan
opetukseen. Kuninkaalla on käytössään
perustamassaan kulttuurintutkimuslaitoksessa Chip'yonjon oppineiden ryhmä, joka
kehittää kirjoituksen sanskriitin pohjalta.
Oppinut Chong San-Mun (1418-55) osallistuu hangulin kehittämiseen
merkittävällä panoksella. Tähän asti
Koreassa käytetään kiinalaista kirjoitusta.
Äänteenmukaisessa kirjoitusjärjestelmässä peruskirjoitusmerkkejä on 18
konsonanttia ja 10 vokaalia eli yhteensä 28 merkkiä, joita yhdistelemällä
saadaan 40 äännemerkkiä. Hangulia
sanotaan maailman helpoimmaksi ja järjestelmällisimmäksi kirjaimistoksi. Korea on maailman suurin isolaattikieli (kun
japania ei sellaiseksi lasketa).
Kiinalaismerkkejä käytetään 1800-luvun lopulle, ja nimien
kirjoittamiseen yhä Etelä-Koreassa. Nykyään
Korean Demokraattinen Kansantasavalta on siirtynyt kokonaan hangul-aakkosiin.
Käsikirjoitus
1000-600-luvut eaa: Korealaiset muodostavat ensimmäisen valtionsa
Kojoson. Siellä on rikosten estämiseksi
kirjallinen kahdeksankohtainen rikoslaki, josta tunnetaan edelleen kolme
artiklaa.
285 jaa: Korealainen Wang-in opettaa Japanin
vallanperilliselle Uji no Waka-iratsuko lukuisia kirjoja Nihon shokin
mukaan. Japanissa kirjaa tarkoittaa sana
fumi - kirjoitukset, joka kirjoitetaan merkeillä jotka nykyään lausutaan
tenseki - kirjat.
550-luku: Korealaisen Paekchen valtion kuningas
lähettää Japaniin buddhalaisia suutria ja kiinalaisia klassikoita.
1241: Koreassa julkaistaan Yi Kyu-bon (1168-1241)
28-osainen Sang-jong Yemun.
1252-1398: Etelä-Koreassa Haeinsan temppelissä
Gyeongsangnam-dossa kootaan Aasian kattavin buddhalainen puukirjoitusten
kokoelma. Tripitaka Koreana käsittää yli
81 000 puulaattaa.
1392-1910: Korean Li-dynastian kuninkaalliset aikakirjat
ovat kokoelma päivittäisiä merkintöjä 519 vuoden ajalta. Aikakirjoja on lähes 900 nidettä, jotka sisältävät
1763 osaa. Kirjat selvittävät
poliittisia, taloudellisia, kulttuurisia ja sotilaallisia oloja sekä ulkomaan
asioita.
1470: Korealainen So Ko Jong (1420-88) osallistuu
Ri-dynastian lakikokoelman Kyonggukdaejon kokoamiseen ja 1478 kirjallisen
perinteen Tongmunson keräämiseen. Hän
osallistuu 1481 Korean maantiedon käsikirjan Tonggukyojisungnam toimittamiseen.
Painaminen
704-51: Koreassa Sillan kuningaskunnan aikana
painetaan laatoilla. Pulguk-sa-temppelissä
Kyongjussa säilytetään yksittäistä dharanista tehtyä puulaattavedosta, joka on
suljettu vuonna 751 sinetöityyn Shakyamuni-stupaan Sokk-t’ap. Se löytyy 1966 korealaisen
buddhalaistemppelin Sokga-pagoda kivijalasta.
Dharani- eli Lootussuutran käärön pituus on 6,3 metriä. Rukoukset on painettu 12 laatalla.
1011: Buddhalaisten kirjoitusten täydellisen
kokoelman laattapainatus alkaa. Painos
on 6000 kappaletta ja työ kestää 70 vuotta.
Lisäpainos 5000 kappaletta otetaan 1090.
Mongolit polttavat puulaatat.
1100-luvun alku: Koreassa kehitetään irtokirjakkeilla
painaminen.
1224: Koreassa painetaan irtokirjakkeilla. Muuan korealainen virkamies (-1241) on
jättänyt jälkeensä tiedon, että hänen isänsä, oppinut ja ministeri Yi Kyu-bo on
painanut irtokirjakkeilla 1224-41 välisenä aikana Kangwhan saarella 28 kirjasta
metallista valetuilla irrallisilla kirjakkeilla.
1234: Koreassa ilmestyy 50-osainen hymni Buddhain
ja patriarkkojen opetus Sangdchon jemun - Moraalin ohjenuora, joka painetaan
metallisin kirjakkein. Niiden
valmistusta kuvaa Song Hjon (1439-1504) esityksessään Kirjainmerkkien
valamisesta ja latomisesta. Puusta
leikataan kirjaimen kuva ja painetaan saveen, jonka kuivuttua valetaan
kirjakkeita. Teos on maailman vanhin
säilynyt tunnettu irtokirjakkeilla painettu kirja.
1236-51: Korealaisen Tripitakan painamista varten
kaiverretaan 81 137 puulaattaa.
Painolaattoja säilytetään kansallisaarteena Haeinsa-luostarissa.
1300-luku: Koreassa kokeillaan kirjakemateriaaliksi
puuta, kuparia, rautaa ja lyijyä.
1361: Koreassa painetaan kirja puulaatoilla.
1377: Muuan korealainen kirja sisältää tiedon, että
se on painettu irtokirjakkeilla.
Korealaiset kehittävät kupariset kirjakkeet ja öljysekoitteisen
painovärin Ni-suvun hallituskaudella. Vanhin
tunnettu ja säilynyt irtokirjakkeilla painettu kirja on Pulcho Chikchi shimch'e
yojôl, buddhalaisten pyhimysten ja zenmestareiden valitut opetuspuheet. Teos painetaan Hûngdôin temppelissä.
1392: Korean ensimmäinen keisari Taejong (Taejo,
T'ai Tsung, T'aijong) (1335-1408) määrää perustettavaksi kirjapainon. Kirjakevalimo valmistaa pronssisia
kirjakkeita. Valistuksen isä määrää 11
vuotta myöhemmin käskykirjeellään, että lait ja klassikot on painettava
hallitsevan kansanluokan valistukseksi.
Taejongin aikana julkaistaan sarja myös puulaatoin painettuja kirjasia.
1397: Vanhin tunnettu päivätty korealainen
valetuilla kirjakkeilla painettu kirja painetaan. Todennäköisesti Koreassa on samoin painettu
kirjoja 1200-luvulta lähtien. Kirjakkeet
valetaan hiekkamuottiin.
1403: Korean dynastia Yi perustaa hallituksen
kirjakevalimon turvaamaan hovin kirjaosaston työn.
1403: Korean keisari Taejong antaa määräyksen 300
000 pronssikirjakkeen valamisesta. Tätä
varten takavarikoidaan riittävän metallimäärän saamiseksi temppelien
kellojakin. Painossa on 14 puupiirtäjää,
kahdeksan kirjakevalajaa, 40 latojaa ja 20 painajaa. Tapaus kuvataan tarkasti kirjassa, joka 1409
painetaan irtokirjakkeilla. Korealaiset
valavat toisen erän kuparikirjakkeita Kabincha keisarin Sejong (1397-1450)
aikana 1420 ja kolmannen 1434. Sejong
perustaa myös erikoistoimiston hoitamaan paperinvalmistusta ja
kulttuurintutkimuslaitoksen Chip'yonjon.
Oppinut Chong San-Mun (1418-55) osallistuu kirjojen julkaisemiseen. Tuleva kuningas Sejo (hallitsee 1455-68)
painattaa jo Sejongin aikana kirjoja ja hallitessaan lakikirjan Tonguk
daechon. Oppinut Kim Shi-Sup (1435-93)
kirjoittaa useita teoksia muun muassa kiinalaisin kirjoitusmerkein romaanin
Kimo shimwha. Kymmenes kirjake-erä
valetaan 1516. Korean typografia
saavuttaa korkean tason. 1400-luvulla
korealaiset julkaisevat 112-sivuisen korealaisten oppineiden hakuteoksen. Vielä 1544 tiedetään Koreassa painettavan
irtokirjakkeilla. Kun japanilaiset 1910
valtaavat Korean, he löytävät Korean hallitsijahuoneen hallussa olleita puisia,
savisia ja metallisia painokirjakkeita lähes puoli miljoonaa kappaletta.
1451: Koreassa painetaan 139-osainen Korean
historia.
Hannu Kautto
2010-11-11
