Onni

Kaupungin lehdessä espoolaisille eli julkisessa tiedotteessa Espoo/Esbo 3/2012 on myönteinen kirjoitus huuhaasta: Outi Airaksinen, Onnen resepti.  Jotta näin yksinkertaista!  "Onnellisuustutkimus nojaa yhdysvaltalaisen Martin Seligmanin positiivisen psykologian (mitä on negatiivinen psykologia? HaKa) oppeihin.  Tieteenalalla (?) tutkitaan ihmisen mielen vahvuuksia ja taitoja, joita harjoittamalla voi lisätä hyvinvointiaan.  Avainsana onnellisuuden tavoittelussa on ominaisvahvuus: kun ihminen tekee sitä, missä on parhaimmillaan, ja toteuttaa omia elämänarvojaan (ovatko ne omia vai saatuja? HaKa), hän voi saavuttaa niin kutsutun flow-tilan ja saada tyydytystä."

Kielitoimiston sanakirja: flow [flou] (taivutus: flow/'ta, -'hun jne.) psyk. sellaisesta mielihyvää tuottavasta tekemiseen uppoutumisesta, jossa ajantaju häviää.  Onnessa on tämän mukaan kysymys pelkästä mielihyvästä!  Tuottaako Flow Festival osallistujilleen flow-tilan?  Jutun mukaan ihminen voi vaikuttaa omaan onnellisuuteensa.  Espoolaiset siirtynevät nyt elämänsä muotoiluun eli hyvinvointinsa ja onnellisuutensa edistämiseen.  Näin helppoa!  Onni ja hyvinvointi ovat vain ihmisestä itsestään kiinni!

Luin onnesta 1970-luvulla seuraavaa: "Mutta onko meidän onnemme pelkästään mielihyvää?  Ei tietenkään.  Emmehän ole rottia (edellä selostetaan rottakokeita, HaKa).  Ihmisen onni on tyydytyksen tunnetta, jota hänessä herättää hänen oma, toisten hyväksi koituva toimintansa, se on rakentavassa työssä syntyvää luomisen iloa.

Psykologisesti onnen tunne ilmaantuu aina, kun toiminnan tulos käy yhteen ennalta asetetun tavoitteen kanssa.  Mitä merkittävämpi on tavoite ja mitä vaikeampaa on sen saavuttaminen, sitä onnellisempi on ihminen sen saavutettuaan."

Teos on nuorille tarkoitettu kirja Konstantin Platonov, Psykologiaa opiksi ja viihteeksi, Kustannusliike Edistys, Moskova.  Lieneekö Seligman jälkijunassa?  Onko hän plagioinut neuvostopsykologiaa koettamalla soveltaa sitä Jenkkilän oloihin?

Hannu Kautto

2012-08-22

Manipulaatiota

Lehden Le Monde diplomatique numeron 4/2012 sisäsivuilla on Maailman Kuvalehden kahdeksansivuinen liite.  Eräs juttu on Maippi Tapanaisen Ydinaseilla pönkitetään valtaa ja asemaa.  Siinä luetellaan maailman kahdeksan ydinasevaltiota, mutta kuvaksi on valittu venäläinen Topol-12M ydinohjus.  Kuvavalinnalla manipuloitu lukija helposti ajattelee: "Venäjähän se ydinasepahis on".  Miksi kuvaksi ei otettu yhdysvaltalaista ydinohjusta?  USA rakensi ensimmäiset ydinpommit ja pudotti 1945 niistä ensimmäisen  Hiroshimaan ja toisen Nagasakiin.

Hannu Kautto

2012-08-29

Propaganda

Propaganda

Virkoin (Klara Zetkin 1924, HaKa) siihen: - "Toveri Lenin, ei kannata niin katkerasti valittaa lukutaidottomuutta.  Eräässä suhteessa se on helpottanut teille vallankumouksen toimeenpanoa.  Työläisen ja talonpojan aivoja ei ole pilattu, niihin ei ole ahdettu porvarillisia käsityksiä ja katsomuksia.  Propagandanne ja agitaationne viskaa siemenensä koskemattomaan maahan.  On helpompi kylvää ja korjata siellä, missä ei tarvitse ennakolta raivata pois kokonaista aarniometsää."

- Se on totta, - vastasi Lenin.  - Mutta ainoastaan tietyissä rajoissa tai oikeastaan tietyllä toimintakaudella...  (Muistelmia V.I. Leninistä 2, Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike, Petroskoi 1958, s 556)

Imperialistit alkoivat 1800-luvun loppupuolella propagandallaan vastustaa sosialismia ja puolustaa kapitalismia.  Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen 1917 jälkeen "länsi" käynnisti vimmatun vihan, valheen ja parjauksen propagandan neuvostovaltiota vastaan.  Toisen maailmansodan jälkeen  Yhdysvaltain hallitus suunnitteli psykologista aggressiota Neuvostoliittoa vastaan.  Tavoitteena oli propagandan harjoittaminen muun muassa nimettömiä, tekaistuja tai salaa tuettuja julkaisuja hyväksi käyttäen.  Aktiivinen toiminta alkoi 1970.  Yhdysvallat hävitti Venäjän kirjallisuudesta ja taiteesta sen sosiaalisen sisällön sekä tuki kirjallisuutta, teatteria ja elokuvaa, joissa esitetään ja ylistetään alhaisimpia ihmistunteita.  Yhdysvallat kannatti kirjailijoita ja taiteilijoita, jotka istuttivat ihmisten tajuntaan seksikulttia, väkivaltaa, sadismia, petturuutta ja siveettömyyttä.

Vastavallankumousten 1980-90-lukujen vaihteen jälkeen "lännen" propaganda alkoi ankarasti mustamaalata sosialistisia maita, Leniniä ja kommunisteja.  Uusi historiankirjoitus väitti Leniniä rikolliseksi, samaisti Stalinin ja Hitlerin sekä Neuvostoliiton ja fasistisen natsi-Saksan.  Baltian maissa palautettiin arvo fasisteille.  "Lännen" propaganda muuttui 2000-luvulla räikeän valheelliseksi pohjustettaessa sotia Afganistania ja Irakia vastaan, ja "lännen" propagandan valheellisuus lisääntyy valeuutisten ja väärennettyjen kuvien ja videoiden muodossa.  Taloudellisen, poliittisen ja ideologisen propagandan lisäksi tulee tajunnan täyttöä, manipulaatiota ja piilovaikuttamista monilta aloilta: kulutus, mainonta, viihde, urheilu, uskonnot ja muut.

Kansakunnan, etnisyyden, "rodun", sukupuolen ja seksuaalisuuden merkeissä liikkeelle lähteneet ryhmät taistelevat "hankkiakseen tunnustusta eroavuudelleen".  Näissä kamppailuissa ryhmäidentiteetti korvaa luokkaedut poliittisen liikekannallepanon paikkana: yhä useammin vaaditaan tulla tunnustetuksi kernaammin mustana, homoseksuaalina, corrèzelaisena (Corrèze-departementin asukas Ranskassa, HaKa) tai ortodoksina kuin proletaarina tai porvarina.  (...)  Tulisiko panna pääpaino luokalle eikä sukupuolelle, seksuaalisuudelle, rodulle tai etnisyydelle, ja hylätä kaikki "vähemmistövaatimukset"?  (Nancy Fraser, Tunnustaminen ja jakaminen, Le Monde diplomatique 3/2012, s 42)

Runsaassa sadassa vuodessa on tapahtunut ihmisten aivojen pilaaminen porvarillisuudella.  Luokkakantaisuus on lähes hävinnyt.  Keskituloiset (keskiluokkaa ei ole) ovat tyytyväisiä porvarilliseen elämäänsä kuten vasemmistoliittolaisista ja sosiaalidemokraateista havaitsemme.  He eivät jaksa ryhtyä luokkataisteluun tavoitteena vallankumous.  Silti viime vuosina on Marxin Pääomaa myyty vilkkaasti, ja marxismileninismiä on alettu opiskella kriisien varjossa (Stuart Jeffries, Top Marx, The Guardian 05.07.12 s 6).

Nyt ennen kunnallisvaaleja (ja tietysti niiden jälkeenkin) on kyettävä valistamaan ihmisiä ja saatava heidät tiedostamaan proletaariutensa.  Vaihtoehto on sosialismi, jota kommunistit rakentavat.  On palautettava hyvin voiva Suomi ensi askeleina.  On herätettävä ihmisissä kapitalismin ja imperialismin vastainen luokkataistelu.  On raivattava pois Zetkinin mainitsema porvarillinen aarniometsä.

Hannu Kautto

2012-08-21

Pjongjang

Pjongjang        

Suomen viisihenkinen delegaatio, jonka kutsui Korean yhteiskuntatieteellinen seura, lensi 10.4. 2012 Pekingistä koneella IL62 Korean Demokraattiseen Kansantasavaltaan KDKT Pjongjangiin, jossa satoi raikkaasti.  Nauttimamme lentokonelounas oli minusta paras, mitä olen koskaan syönyt lentomatkalla.  Lounas sisälsi kanaa maukkaassa kastikkeessa ja riisiä, lihaleikettä, leivitettyä kalaa, vihanneksia, hedelmäsalaattia ja sämpylän.  Meidät majoitettiin Pyongyang Koryo -hotelliin.  Valmistelut Kim Il Sungin syntymän 100-vuotisjuhlaan olivat käynnissä.  Kaupunki oli jo juhlaliputettu.

Liikenne on ruuhkatonta, sillä yksityisautojen määrää on rajoitettu eli Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistön Suomen pääkaupunkiseudulla ajamat tavoitteet on toteutettu Pjongjangissa.  Bussin kuljettajien ajotyyli oli valitettavan ylimielinen, sillä tien tai kadun poikki kulkeville jalankulkijoille annettiin äänimerkkejä eikä bussin vauhtia juuri hidastettu.  Niinpä kuljetukset eri tapahtumapaikoille sujuivat vauhdikkaasti.

Liikennettä kätevästi ohjaavat liikennepoliisit ovat yleensä nuoria naisia univormussa.  Liikennevaloja tarvitaan vain muutamiin risteyksiin, joissa on vilkas liikenne.  Autokanta vaikutti osittain uudehkolta.  Pohjois-Koreassa valmistetaan Etelä-Korean yhteisyrityksessä autoa Pyongwha - Rauha.  Maassa valmistetaan myös moottoripyöriä, pikkubusseja, kuorma-autoja ja traktoreita.

Julkisessa liikenteessä on busseja, raitiotievaunuja, johdinautoja, metro ja takseja.  Ajoittain vaikutti siltä, ettei julkisia kulkuneuvoja ollut riittävästi ruuhka-aikaan töiden alkaessa tai päättyessä liikenteessä, sillä ne näyttivät hyvin täysiltä ja pysäkeillä oli pitkiä jonoja.  Keskustassa on jalankulkijoille ja pyöräilijöille alikulkuja.  Ne ovat huonosti tai ei ollenkaan valaistuja, joka oli minulle huonojalkaiselle hankalaa.  Liikenteessä näkyi runsaasti moottoripyöriä, mopedeja, polkupyöriä ja tavaran kuljetuksessa kolmipyöräisiä polkupyöriä.  Polkupyöräilijät eivät juuri käyttäneet kypärää.  Tavaraa kuljetetaan myös rautateitse ja vesitse.

Sain vaikutelman, että eletään tekemällä työtä.  Pääkaupungin lähellä on kasvihuoneita, riisiviljelmiä, perunapeltoja ja vuohilaumoja.  Lehmiä näkyi siellä täällä.  Kaikki tasainen maa on viljeltyä, sillä vuoristoa on noin 80 prosenttia maan pinta-alasta.  Rakennustöissä panin entisenä työsuojeluvaltuutettuna merkille, että suojakaiteita oli vähän käytössä.  Kypärä ei paljon auta, jos putoaa.  Julkisissa rakennuksissa ei useinkaan ollut portaikoissa kaiteita ja portaan reunasta puuttui sitä osoittavava juova.  Helsingin Musiikkitalossa on jouduttu lisäämään kaiteita portaikoihin.  P-Korean parlamentin ryhmävalokuvausta varten rakennetussa suuressa porrastelineessä saisi olla enemmän kaiteita.  Ellei Länsi-Saksa olisi miehittänyt Saksan Demokraattista Tasavaltaa DDR, niin Zentralinstitut für Arbeitsschutz Dresden (Dresdenin Työsuojelun keskuslaitos) olisi voinut auttaa työsuojeluasioissa Pohjois-Koreaa.

Keskiviikko 11.4 oli retkipäivä.  Sää oli kaunis puolipilvinen.  Aluksi kävimme katsomassa laajaa Taedonggangin omenapuutarhaa, jonka valmistelu aloitettiin 2006 ja puiden istutus 2009.  Italiasta tuotiin 200 000 kääpiöomenapuuta, jotka on istutettu tiheästi.  Puita on silmänkantamattomiin.  Omenatarhassa on töissä noin 1000 perhettä.  Heille on rakennettu kyliä.

Kilpikonnien kasvattamossa on suuri määrä vesialtaita, joissa hedelmöityksestä alkaen kasvatetaan kilpikonnia.  Viimeisistä altaista lasketaan vesi pois, ja kilpikonnat kaivetaan esiin pohjamudasta.  Kilpikonnista tehdään herkullista ruokaa, jota saa erikoisravintoloista.

Koryo-hotellissa on korealaista ruokaa.  On paljon kasvikunnan tuotteita muun muassa kansallisruokaa kimchi, kalaa ja muita meren anteja, kanaa ja muuta lihaa, kolmenlaista keittoa, riisiä, leipää sekä jälkiruoaksi omenalohkoja ja leivoksia.  Nälkä ei tullut, koska söimme aamiaisen, lounaan ja päivällisen noutopöydästä.  Syömäpuikot ovat ruostumatonta terästä.  Näin säästetään metsää, jota kertakäyttöiset puiset puikot kuluttavat.  Tornin huipulla pyörivässä ravintolassa söimme kylmän nuudeliannoksen, joka on ravintolan erikoisuus, ja katselimme kaupunkia lintuperspektiivistä.

Omenien jalostustehtaassa valmistetaan muun muassa hajuvettä, omenamehua, omenalimonaadia, kuivattua omenaa ja marmelaadia.  Aulassa on suuri mosaiikkikuva Kim Jong Ilistä omenapuutarhassa.  Tehtaassa on valvomo, josta seurataan prosessien kulkua.  Merkille pantavaa on, että käytössä on uutta tekniikkaa, joten työntekijöitä ei ole paljon.  Kuljettimet kuljettavat työn esineitä työvaiheesta toiseen.  Robotti pakkaa tuotteet kuljetuslaatikoihin.

Kävimme viimeksi Hanan elektronisessa keskuksessa.  Siellä on teatteri, jossa esitetään musiikkivideoita.  Niiden äänentoisto on korkealaatuinen HiFi ja kuvantoisto mahdollisesti HD.  Tietokonesalissa on suuri määrä mikrotietokoneita, joilla voi katsella ja kuunnella musiikkivideoita.  Tehdasosastolla rakennetaan mikrotietokoneita, CD- ja DVD-soittimia nykyaikaisilla kokoonpanolinjoilla sekä musiikkivideoita ja CD-levyjä.  Kevyttä teollisuutta on kehitetty.  Retken aikana korealaiset työläiset vilkuttivat bussien matkustajille ja me takaisin.

Koreoiden jälleenyhdistymistä tukeva kansainvälinen konferenssi kokoontui 11.4.  Sen päätöslauselman esitti Suomi-Korea-Seuran puheenjohtaja Antti Siika-aho.

Mainoksia ei ole kaupungissa. On rauhallista liikkua ulkona, kun mainokset eivät hyökkää kimppuun.  Poliittiset julisteet, mosaiikkitaulut niin sisällä kuin ulkona, taideteokset teiden ja katujen varsilla tuovat mieleen Neuvostoliiton.  Järjen ja tunteen eli mielen kannalta on parempi esittää yhteiskunnallista sisältöä kauniissa muodossa kuin mainoksia.  Kaupunki on puhdas ja roskaton kiitos kadunlakaisijoiden.  Humalaisia ei näkynyt.  Tupakoida sai melkein joka paikassa paitsi esimerkiksi hississä.

Juche-aatteen kansainvälinen kongressi Kim Il Sungin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi aloitti 12.4 työnsä.  Siihen osallistui edustajia kymmenistä maista kaikista maanosista.  Osanottajia kuvaavien lukuisten erilaisten kameroiden joukossa oli yksi filmielokuvakamera, joka ilahdutti filmihullun mieltä.  Simultaanitulkkaus toimi hyvin.  Monista kielistä mainittakoon arabia.  Kuuntelin tulkkauksen espanjaksi, jota ymmärrän paremmin kuin englantia.

Meille esitettiin 12.4 dokumenttielokuva Kim Il Sungista, Kim Jong Ilistä ja Kim Jong Unista.  Hän on 34-vuotias ja lienee maailman nuorin valtion päämies.  Dokumentissa käydään Pohjois-Korean historiaa läpi.  Dokumentti korosti Pohjois-Korean armeijan voimaa.  On sikamaista ja surullista, että USA ja Etelä-Korea uhittelemalla ja lihaksiaan pullistelemalla pakottavat Pohjois-Korean varustautumaan tehokkaasti.

Osallistujia Koreoiden yhdistämisneuvottelussa, Juche-aatteen kansainvälisessä kongressissa, Kim Il Sungin syntymän 100-vuotisjuhlassa ja Kevään ystävyyden taidefestivaalissa oli lähes 5000 edustajaa kaikista maanosista yli 70 maasta.  Joka ryhmällä oli oma opas.  Tämä oli välttämätöntä, sillä vain harvat vieraat osasivat koreankieltä, ja delegaatiot eivät olisi osanneet mennä tilaisuuksiin oppaatta.  Väitetään, ettei Pjongjangissa saa liikkua oppaatta eikä kuvata, mutta me kävelimme vapaasti kaupungilla ja otimme valokuvia kenenkään estämättä.

Kongressissa 13.4 Juche-aatteen opintoyhdistyksen puheenjohtaja Juha Kieksi puhui aiheesta Juche-aatteen soveltaminen Euroopan ongelmien ratkaisemiseksi. Siinä hän luonnostelee suuntaviivoja Euroopan tulevaisuuteen.  Mielestäni Kieksin alustus oli harvoja esityksiä, joissa Juche-aatetta kehitettiin luovasti.

Kongressin päättämisen jälkeen 13.4 paljastettiin Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin veistokset.  Tilaisuudessa oli läsnä maan uusi johtaja Kim Jong Un.  Aluksi esitettiin kansallishymni ja ilotulitusta, sitten puheita ja lopuksi ilotulitus.  Ennen paljastustilaisuutta oli metalliesineet jätettävä bussiin, ja matkalla meidät tarkastettiin metallinpaljastuslaitteilla.  Tämä oli tärkeää, koska Kim Jong Un ja korkeaa johtoa oli paikalla.

Kim Il Sungin stadionilla järjestettiin 14.4 Kim Il Sungille omistettu suuri joukkokokous.  Parlamentin puhemies piti puheen.  Kim Il Sungin yliopiston naisopiskelijat keskustelivat kanssamme harjoittaen englanninkielen taitoaan, joka vaikutti erinomaiselta.  Heitä oli kehoitettu keskustelemaan eri ulkomaalaisten kanssa, jotta he oppisivat ymmärtämään erilaista englannin ääntämistä.  Kävimme parlamentissa, joka vaikutti liian ylelliseltä, mutta näin on yleensä eri maissa tapana.  Parlamentin puhemies puhui ja hänen jälkeensä intialainen maailman Juche-järjestön puheenjohtaja Vishwanath.

Illan juhlapäivällisten ruokalista oli erinomaisen edustava ja ruokalajit maittavia.  Ruokalista ranskasta suomennettuna: lihahyytelöä (kolme lajia), katkarapu- ja mustekalahakkelusta, kellokukan juuria, höystettyä vihannessekoitusta, shiumttok (koreankieltä, ?), suklaaleipä, kimchiä eli fermentoitua chilillä ja muulla maustettua kiinankaalia, pariloitua turskaa rapukastikkeessa, ankkaa appelsiinimehussa, kaalihyytelöä (kaalinlehtien välissä lihaa), lihapyörykkäkeitto, valkoinen riisi, vesimeloni, täytekakku ja tee.

Paraati pidettiin Kim Il Sungin syntymäpäivänä 15.4 ja Pohjois-Korean asevoimat tarkastettiin.  Kim Jong Un piti ennen paraatia ensimmäisen julkisen puheensa.  Oppaamme oli tällöin Kim Il Sungin yliopiston englannin opettaja.  Illalla oli jättiläismäinen ilotulitus Taedong-joen rannalla.  Ilotulitus kesti noin tunnin, ja sen aikana esitettiin 23 musiikkikappaletta.  Musiikki, laulut ja ilotulitus myötäilivät toisiaan muodostaen ihailtavan kokonaisuuden.  Oppaamme englanninkielen opiskelijatar Pak järjesti ystävällisesti minulle istumapaikan.

Laskimme 16.4 kukkalaitteen Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin veistokselle.  Paikalla oli sankkoja joukkoja kunnioittamassa heidän muistoaan.  Seuraavaksi kävimme kukkatalossa, jossa on eri työpaikkojen tekemiä kukka-asetelmia, nyt Kim Il Sungin syntymän 100-vuotismuistoksi.  Niiden keskellä on tavallisesti pienoismalli jostain rakennuksista tai muuta.  Ihmisvirta kulki kukkataloon, sillä päivä oli vapaa.  Perheet olivat liikkeellä.  Lapset ovat kauniisti ja siististi puettuja.  Naisten kansallispuvut ovat upeita ja värikkäitä.  Nuoria kansallispukuisia naisia oli kongressin apuna.  Ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä ja kohteliaita.

Kävimme 16.4 konsertissa, joka oli monen taidemuodon yhdistelmä.  Esiintyivät sinfoniaorkesteri, kolme naiskuoroa, joiden lomassa oli kaksi mieskuoroa.  Taustan valkokankaalle projisoitiin milloin valokuvia, milloin elokuvaa tai videota.  Esiintymistilan molemmilla sivuilla oli näyttötaulu, johon ilmestyi iskulauseita.  Kuorojen edessä lattialla oli kiskot, ja välillä sekä oikealta että vasemmalta tulivat vaunut, joilla seisoi armeijan kuoro.  Myös orkesterin edessä oli kiskot, ja ajoittain orkesteri sai täydennykseksi vaunullisen lisää soittajia.  Laulajia ja tanssijoita esiintyi.  Tässä tasapainoisessa esityksessä käsiteltiin Pohjois-Korean historiaa soivin, laulavin ja tanssivin kuvin.  Näin mahtavaa ja korkeatasoista esitystä en ole ennen nähnyt.

Muutamassa vuodessa on rakennettu runsaasti uusia taloja 2,7 miljoonan asukkaan kaupunkiin.  Pjongjang, joka perustettiin 3000 eaa tienoilla, pommitettiin 1950-53 Korean sodassa maan tasalle.  Vanhimmat rakennukset ovat 1950-luvun puolivälistä ja loppupuolelta.  Asuintalojen parvekkeilla on paljon kukkia samoin kuin katujen varsilla ja puistoissa.  Autokanta on uudistunut.  Kioskeja ja ravintoloita on tullut lisää.  Kaupoissa näytti olevan riittävästi elintarvikkeita ja muuta tavaraa.  Pjongjang oli aikaisemmin kauppa- ja kuluttajakaupunki, mutta on muuttunut tuottajakaupungiksi voimakkaalla raskaalla teollisuudella, kevyellä teollisuudella ja maanviljelyllä.

Juche-aatteen oppikurssin luentoja pidettiin 16.4.2012.  Silloin käsiteltiin vielä muun muassa eräitä ongelmia Songun-aatteen ymmärtämisestä.  Kaikkiaan osanottajille jaettiin eri tilaisuuksissa lähes 40 alustusta englanniksi käännettynä.

Pohjois-Korean kehitystä kuvaavat luvut:

90 (2001) -100 (2011)

85 (1996) -  89 (2000)

80 (1991) -  84 (1995)

76 (1987) -  79 (1990)

71 (1982) -  75 (1986)

43 (1954) -  70 (1981)

Suomen edustajat pääsivät lehtien palstoille.  Heidän saapumiskuvansa on 11.4 lehden Rodong Sinmun - Työläisten Lehti sivulla 7 ja paraatin katsomokuvassa 16.4 sivulla 3.  The Pyongyang Times esitti 14.4 kuvia Juche-aatteen konferenssista ja Koreoiden jälleenyhdistämisen kokouksesta sivulla 12, joissa suomalaisia näkyy muiden joukossa.  Joissain sanomalehtien kuvissa oli hääkuvailmiö (länsimainen, sillä korealaisella morsiamella on punainen puku) eli vaaleimmassa sävyssä ei ole rasteripisteitä ja tummin sävy painetaan täysin peittävänä, jolloin niissä ei näy sävyjä.  Tämä ei haittaa sanomalehdessä.  Pohdimme 24.4 kahden kirjanpainajan kanssa, painetaanko lehdet kuiva- vai märkäoffsetissa.

Pääsyliput eri tilaisuuksiin oli painettu offsetissa.  Joissain lipuissa oli korkopainatus eli sokeapainatus eli preglaus, joka oli tehty todennäköisesti koiras- ja naaraskappaleella eli korkopuristuslaatalla ja sen vastinlevyllä eli puristusmuotilla.  Joissain lipuissa korkokuvio oli liioiteltu niin, että paperissa oli murtumia.

Ostin seitsemän kulttuuriaiheista kuvateosta, joista vanhin oli painettu 1978 ja uusin 2011.  Monissa kansissa on hieno foliopainatus.  Tekstin ja viivakuvien painaminen terävöityi 1990-luvulla.  Joissain kuvissa huippuvaloissa ei ole rasteripistettä.  Kirjasessa, jossa on postikortteja oopperoista, kortin reunassa on hyvä perforointi.  En raaskinut kokeilla kortin irti repimistä.  Painojälki näyttää parantuvan ajan kuluessa.  Toisaalta sävyn- ja värintoistosta en voi sanoa mitään, koska kuvaa en voi verrata originaaliin.

Keräsin muutaman esitteen vuosilta 1996-2011.  Niiden painojälki tulee paremmaksi ajan myötä.  Ostin useita pakkauksia postikortteja, jotka on painettu 2012.  Pakkauskotelossa on hieno foliopainatus.  Kaikki kortit ovat painatukseltaan korkealaatuisia.  Yksi korttipakkaus oli tehty hiljattain avatusta huvipuistosta.

Hannu Kautto

Graafisen tekniikan lisensiaatti

2012-06-23

Aalto-lehtikatsaus

Aalto-lehtikatsaus         

Aalto University Magazine 02/2012 on mielenkiintoinen, sillä siinä on yhtenä aiheena Terveydenhuolto vuonna 2030.  Lehdessä esitetään monenlaisia väitteitä.  Professori Sinikka Vanhala sanoo palstalla Kiperä kysymys, että "Lähes 4/5 palkansaajista on edelleen 'tyypillisessä' työsuhteessa eli tekee jatkuvaa kokoaikatyötä".  Käytännössä tilanne ei näytä tältä, sillä lehdissä on runsaasti kirjoituksia epätyypillisistä töistä ja työntekijöiden vuokraamisesta.  Epätyypillisten töiden osuus on kasvamassa.  Vanhala ei esitä mitään tilastoja siitä, kuinka erilaiset työsuhteet ovat kehittyneet.  Vanhala ei puutu lainkaan työttömien osuuteen.  Juttu on nollan arvoinen.

Terveydenhuollon kysymykset ovat:

1. Miten terveydenhuolto muuttuu vuoteen 2030 mennessä?

2. Miten kasvava vanhusväestö hoidetaan tulevaisuudessa?

3. Millaisia eettisiä kysymyksiä terveydenhuoltoon liittyy 2030?

Esitän vastauksista mielestäni tärkeät kohdat.

Professori Risto Ilmoniemi korvaa antureilla terveydenhoidon henkilökuntaa:

1. "Henkilökohtaisia, mukana kulkevia antureita sekä diagnoosi-, hoito- ja apuvälineitä tulee lisää.  Mittalaitteista, nettiin talletetuista potilastiedoista ja muista potilaan antamista tiedoista saadaan tekoälyjärjestelmien tekemiä diagnooseja ja hoito-ohjeita ilman, että potilas käy terveysasemalla tai sairaalassa."  Tämä tuntuu liittyvän kuntauudistukseen, jossa terveysasemia on jo nyt lopetettu ja loput terveysasemat ovat keskuksissa, koska kaukana keskuksista asuu vähän ihmisiä.  Mutta kuinka potilas saa tarvittavan hoidon ja lääkkeet?  Vastauksessa kuultaa usko lääketieteellisen tekniikan vallankumoukseen.

"On tarpeen ottaa käyttöön teollisuudesta tuttuja menetelmiä toiminnan tehostamiseksi, hoitovirheiden vähentämiseksi sekä sen takaamiseksi, että hoitajille jää riittävästi aikaa potilaskontaktiin."  Kontakti tapahtunee puhelimitse tai verkoitse, koska potilaan ei tarvitse mennä terveysasemalle.  Ristiriita: kuinka hoitajalle jää riittävästi aikaa, kun hoitajien lukumäärä näyttää vähenevän?

2. "Henkilöstöä saattaa olla vähemmän, mutta heillä tulisi olla enemmän aikaa potilaille kuin nykyään."  Edellinen ristiriita toistuu, sillä hoitajia lienee tulevaisuudessa entistä vähemmän.  "Roboteista ei pidä kuitenkaan tehdä ihmissuhteiden korvaajia."  Taitaa olla pelkkä toive!

3. "Yhteiskunnalla ei liene varaa tarjota kaikkea diagnostiikkaa tai hoitoa kaikille.  Avoimuuden vaatimus pakottanee terveydenhoidon toimijat keskustelemaan entistä enemmän priorisoinnin periaatteista."  Jo nyt priorisointi on selvä: rikkaat porvarit saavat aina hoitoa yksityissairaaloissaan verrattuna työläisiin, jotka eivät useinkaan mene edes terveysasemalle kuin pakon edessä.

Arkkitehti Antti Autio purkaisi perinteistä järjestelmää:

1. "Modernissa sairaalassa potilas osallistuu omaan hoitoonsa, ja esimerkiksi sukulaisten panos edistää toipumista ja jakaa myös työtaakkaa."  Potilas tehnee itselleen tähystysleikkauksia vaikkapa umpisuolen lisäkkeen poiston.  Autio ilmeisesti laskee työttömien sukulaisten varaan, sillä työtätekevät eivät juuri ehdi tai jaksa hoitotyöhön.

"Radikaali, potilaalle näkymätön muutos on se, miten järjestelmä rahoitetaan ja organisoidaan.  Perinteistä järjestelmää joudutaan purkamaan, mutta parhaassa tapauksessa palvelujen saavutettavuus paranee."  Kuinka käy?  Tällä hetkellä verotuloja vähennetään (tosin alv kasvaa) ja palveluja leikataan.  Terveysasemia lopetetaan, palvelujen saavutettavuus heikkenee.  Ehkä virtuaalipalveluilla koetetaan korvata varsinaista hoitoa.

2. "Resurssit eivät riitä medikalisaatioon perustuvassa vanhustenhoidossa, jossa vanhukset asuvat terveyskeskusten vuodeosastoilla jopa vuosia.  Nykyinen kallis järjestelmä on purettava.  Vuonna 2030 vanhukset asuvat kotonaan, ja palvelut ovat rollaattorimatkan säteellä."  ... "Kivijalkakaupat tulevat takaisin, ja syntyy uusia, yhteisöllisyyttä tukevia palvelumuotoja.  Yksilöllinen kotihoidon palvelu on lähellä, mutta käytössä vain tarpeen mukaan.  Kortteleissa on eri asumismuotoja, ja vähävaraisten vanhusten asumista subventoidaan."  Uskomatonta optimismia!  Kuinka palaamme menneeseen aikaan, jolloin vielä 1970-luvulla pikku myymälöitä kuten maitokauppoja oli runsaasti?  Jalaton diabeetikko ei käytä rollaattoria.  Lopetetaanko suuret kauppakeskukset?  Subventoinnit jäävät määrärahojen puutteessa.

"Korttelit ovat sijoittajille haastavia, joten kunnan ja rakentajan yhteistyö on suunnitteluvaiheessa olennaista."  Sijoittajista pyritään huolehtimaan kuten aina, ja gryndauksen kulta-aika 1960-70-luvuilta on hyvässä muistissa.  Grynderit tienasivat uskomattomia ylivoittoja.

3.  "Tulevaisuudessa ihmiset ovat enemmän vastuussa omasta terveydestään.  Ihminen osallistuu oman terveyden ylläpitoon, vaikka lisäveroja tuskin tulee esimerkiksi tupakoitsijoille."  Kuinka vastuut toteutetaan?  Tupakilla ja holipompelilla on vero, jota voidaan korottaa.  Kukaties tavoitteena on, että Suomi on 2030 raivoraitis, mitä nyt herrat tupruttelevat havannalaisia ja ryyppivät konjakkia.

Professori Andy Miah sitoo vanhukset verkkoriippuvuuteen:

1. "Digitaalisen teknologian hyödyntäminen tarkoittaa, että otamme enemmän vastuuta omasta hoidostamme ja toisinaan sivuutamme virallisen terveydenhuollon.  Terveyttämme valvovia verkko- ja mobiilipalveluja tulee lisää.  Suuri osa tästä perustuu vapaaehtoiseen itsetarkkailuun ja tapahtuu nanokokoisilla laitteilla."  Pikemmin näyttää siltä, että virallinen terveydenhuolto sivuuttaa meidät vähävaraiset.  Käperryttääkö itsetarkkailu ihmiset itseensä eli oman navan tuijottajiksi?

2. "Päivittäisiin tarpeisiini vastataan älykkäillä järjestelmillä, jotka kommunikoivat keskenään." ... "Lääkekaappini kertoo lääkärilleni, kun lääkkeeni ovat vähissä, lisää toimitetaan automaattisesti.  Hoitaja voi sopia virtuaalitapaamisen kalenteriini.  Tämä ei silti tarkoita, että olen yksin.  Minut kudotaan eri puolilla maailmaa asuvien ystävien ja perheenjäsenten verkkoon, jossa voimme jatkuvasti jakaa elämämme."  Jälleen mahtavaa tiede- ja teknologiauskoa!  Kulkevatko lääkkeet sähköjohdossa tai langattomalla yhteydellä?  Vanhukset ovat 2030 siis verkkoriippuvaisia kuten nykyään monet teininörtit.  Addikteja on monenlaisia.

3. "Suurin terveydenhuoltoon liittyvä moraalinen päätös koskee sitä, kuinka pitkälle yhteiskunnat ovat valmiita tavoittelemaan hyvää elämää." ... "Jos halutaan tavoitella elämän jatkumista loputtomiin, on varmistettava, että se edistää sosiaalista oikeutta ja tasa-arvoa.  Ei ole järkevää, että teknologia olisi vain rikkaiden ulottuvissa, sillä suorittavaa työtä tekevät ihmiset tarvitsevat enemmän kestokykyä kuin toimistotyöläiset.  Vaihtoehtojen yleistyessä ne tulevat kaikkien ulottuville."  On järjetöntä puhua elämän jatkumisesta loputtomiin.  Kapitalismissa rikkaat loiset voivat käyttää kaikki mahdolliset keinot riippuakseen kiinni elämässä.  Huolehditaanko työntekijöistä, työttömistä ja asunnottomista?

Arviot terveydenhuollon tulevasta kehityksestä vaikuttavat eliitin edustajien kirjoituspöytänsä ääressä ja kokouksissaan tekemiltä.  Arviot vaikuttavat kopeilta, julkeilta, itsevarmoilta ja ylimielisiltä.  Onkohan näistä asioista kuultu lainkaan työtätekeviä?  Äijät eivät perustele uskomuksiaan mitenkään.  Uskomatonta, kuinka vähän suuripalkkaiset professorit ja projektipäälliköt saavat aikaan.

Degrowth

Tutkijaveljekset Timo ja Paavo Järvensivu tarkastelevat hyvinvoinnin lisäämistä talouskasvutta (degrowth).  "Puhumme kehittyvistä maista, joiden tulisi kasvaa kehittyneiden maiden kaltaisiksi." ... "Maailmantalous kuluttaa nyt ekologisia resursseja 40 prosenttia yli kestävän tason."  Kehittyneen maan malli, josta kasvun kannattajat puhuvat, on ilmeisesti USA, vaikka Järvensivut eivät sitä sano.  Ajatusleikki on mahdoton: Kehittyvän maan tulisi hyökätä naapurimantereelle johonkin valtioon (jos varoja olisi) tekemään geopoliittisia valtauksia, heikentää ihmisoikeuksia (kaikkien asukkaiden paitsi saappaiden nuolijoiden), soveltaa demokratiaa (äärimmäistä kapitalismia) ja vapautta (riistää työläisiä).

Työelämästä

Jyrki JJ Kasvi esittää ihmeellisiä asioita kolumnissaan Seikkailu työelämässä.  "Koulutus vanhenee nopeasti, eikä tutkinto takaa enää mitään.  Perinteiset rajamuurit opiskelun, työelämän ja eläkkeen välillä murenevat.  Opiskelun ohessa käydään töissä, työn ohella opiskellaan ja ollaan osa-aikaeläkkeellä, ja eläkkeellä pyöritetään omaa yritystä."  Vihreä Kasvi esittelee kapitalismin sekamelskaa, mutta ei ymmärrettävistä syistä keksi kunnon korjausta asiain tilaan eli sosialismia.

"Yhä useampi huolehtii työssä käymisen lisäksi lapsistaan, vanhemmistaan tai sairaasta puolisostaan."  Kuinka on, eikö sinkkujen osuus ole kasvanut?  Kasvin mielestä ei kai ennen huolehdittu lapsista.  Vanhemmista on pakko ryhtyä huolehtimaan enemmän, kun hoitopaikkojen, hoitajien ja lääkärien määrä vähenee, vaikka paluuta maanviljelys-Suomeen ei ole.  Nykyinen asumismuoto - aikuiset lapset ja heidän vanhempansa asuvat eri asunnoissa mahdollisesti eri paikkakunnilla - vaikeuttaa vanhempien hoitoa, vaikka lapset sitä haluaisivat.  Samoin sairaasta puolisosta on huolehdittava, vaikka se kotioloissa on vaikeaa työssä käyvälle.  Eläkeläiselle puolison hoito on helpompaa, jos kunto on hyvä.

"Depressio on jo yleisin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen syy.  Kyse ei kuitenkaan aina ole työntekijän vaan työpaikan sairaudesta, sillä usein eläkkeelle pääsyn jälkeen depressio helpottaa.  Pienenevien ikäluokkien Suomella ei ole varaa päästää ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle, jos työpaikan tai ammatin vaihtaminen voisi palauttaa työkyvyn.  Valitettavasti uuden ammatin opiskelu ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista, ja mistä masennuspotilas ottaisi työnhaun tai opiskelun vaatimat henkiset voimavarat."

Työpaikan sairaus on hyvä havainto, joskaan ei uusi.  Ihmisiä voi päästää "ennenaikaiselle eläkkeelle", jos yhteiskunnalla on varaa antaa ihmisille lopputili ja olla työllistämättä nuoria ja muita työttömiä.  Ei ole varmaa, että työpaikan vaihto tai uuden ammatin opiskelu vähentää masennusta.  Uuden ammatin opiskelu johtaa usein siihen, että työntekijä on vielä toisesta ammatista työtön.

Lähde

blogs.aalto.fi/magazine  

http://issuu.com/aaltouniversity/docs/aaltouniversitymagazine_02

Hannu Kautto

2012-06-23

Kansliavitkutus

Kansliavitkutus        

NP Gorbunov muistelee 1926, kuinka Vladimir Iljitsh Lenin opetti tekemään työtä ja totutti toisia itsenäisiksi ja aloitteliaiksi.  Hän nuhteli usein saamattomuudesta ja oblomovilaisuudesta.  "Kirjoittakaa Politbyroon jäsenille, artikkeli sanomalehteen, kirjelappu minulle".  Hän teki pilkkaa niistä, jotka pitivät valituksen tekoa sopimattomana.  Muistan kuinka Vladimir Iljitshin ehdotuksesta julkaistiin jopa erikoinen dekreetti siitä, miten pitää tehdä valitukset ja laatia pöytäkirjat virkavallan edustajain laittomista teoista.  Se on Kansankomissaarien Neuvoston dekreetti "Kansliavitkutuksen poistamisesta" 30.12.1919.  Ei olisi nytkään haitaksi muistaa useammin tätä dekreettiä ja ripustaa se näkyvälle paikalle kaikkiin virastoihin.  (Muistelmia V.I. Leninistä 2, Petroskoi 1958, sivu 77.)

Vastaavalle laille olisi sosiaalinen tilaus Suomessa paitsi, että se ei ilmeisesti tulisi voimaan kapitalismin ja uusliberalismin oloissa.  Porvarit haluavat vitkuttaa ja kyykyttää tavallisia kansalaisia.  Voi kestää kauan ennen kuin tarvitsija saa työttömyyskorvausta tai muuta sosiaalista tukea (Kela puhuu "etuuksista"!).  Sairaalajonot ovat vitkutusta.  Mielenterveyden järkkymisen vuoksi ei pääse ajoissa hoitoon.  Kunnan asuntoon on pitkät jonot.  Tarvitsemme paljon palveluja lisää ennen kuin vitkutusta voi vähentää.  Onko muuta ratkaisua kuin joukkovoima?

Hannu Kautto

 2012-05-29

Kampin kappeli

Kampin kappeli        

Helsingin Narinkkatorilla avattiin 31.5.2012 Kampin kappeli.  Perin outoa on, että kappeli on Helsingin kaupungin ja evankelisluterilaisen seurakunnan yhteisprojekti eli hiljentymiskappeli.  Kaupungin sosiaalivirastosta Kampin kappelissa työskentelee kaksi sosiaalityöntekijää, kaksi sosiaaliohjaajaa ja kaksi vahtimestaria.

Helsingin vapaa-ajattelijain varapuheenjohtaja Esa Ylikoski sanoo, että yhteistyö on ongelmallista kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Kun sosiaalityötä tehdään seurakuntayhtymän tiloissa, asettaa se helsinkiläiset ja muutkin kaupungissa liikkuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan uskonnon ja vakaumuksen suhteen.  On selvää, että esimerkiksi uskonnottomat ihmiset tai muuta kuin evankelisluterilaista uskoa edustavat eivät ole niin kiinnostuneita paikasta, Ylikoski jatkaa.  Asiaan liittyy Ylikosken mielestä helsinkiläisten kannalta myös se, viekö kappeliin palkattavat neljä sosiaalityöntekijää resursseja varsinaiselta sosiaalityöltä.  Sosiaalityöntekijän puheille saattaa olla viikkojen jonoja ja toimeentulotukea saattaa joutua odottamaan.  Lyhenevätkö jonot neuvontapisteellä, Ylikoski kysyy.

Helsinki tukee seurakuntaa halvalla vuokralla, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavamuutoksen äänin 69-9, tyhjiä 4, ja vuokrausperusteet eli 5169 euron vuosivuokra ja vuokrasopimus 50 vuodeksi hyväksyttiin äänin 72-6, tyhjiä 6. Yhteinen kirkkoneuvosto oli pyytänyt, että tontti saataisiin kappelikäyttöön vastikkeetta eli vuokratta!

Helsinkiläisistä 40 prosenttia ei kuulu ev.lut. seurakuntaan, mutta heidän verorahojaan käytetään myös kappeliin.  Seurakunnalla on runsaasti kirkkoja hiljentymispaikkoina.  Olisi ollut parempi rakentaa neutraali hiljentymistila kuten lentokentillä ja sairaaloissa, mutta Kamppi olisi tarvinnut kuitenkin kipeästi nuorisotilaa.

Milloin kirkko erotetaan valtiosta, kunnista ja kouluista?

Hannu Kautto

jumalaton ja uskomaton

2012-06-05