Aalto University Magazine
02/2012 on mielenkiintoinen, sillä siinä on yhtenä aiheena Terveydenhuolto
vuonna 2030. Lehdessä esitetään
monenlaisia väitteitä. Professori
Sinikka Vanhala sanoo palstalla Kiperä kysymys, että "Lähes 4/5
palkansaajista on edelleen 'tyypillisessä' työsuhteessa eli tekee jatkuvaa
kokoaikatyötä". Käytännössä tilanne
ei näytä tältä, sillä lehdissä on runsaasti kirjoituksia epätyypillisistä
töistä ja työntekijöiden vuokraamisesta.
Epätyypillisten töiden osuus on kasvamassa. Vanhala ei esitä mitään tilastoja siitä,
kuinka erilaiset työsuhteet ovat kehittyneet.
Vanhala ei puutu lainkaan työttömien osuuteen. Juttu on nollan arvoinen.
Terveydenhuollon
kysymykset ovat:
1. Miten terveydenhuolto
muuttuu vuoteen 2030 mennessä?
2. Miten kasvava
vanhusväestö hoidetaan tulevaisuudessa?
3. Millaisia eettisiä
kysymyksiä terveydenhuoltoon liittyy 2030?
Esitän vastauksista
mielestäni tärkeät kohdat.
Professori Risto
Ilmoniemi korvaa antureilla terveydenhoidon henkilökuntaa:
1.
"Henkilökohtaisia, mukana kulkevia antureita sekä diagnoosi-, hoito- ja
apuvälineitä tulee lisää.
Mittalaitteista, nettiin talletetuista potilastiedoista ja muista
potilaan antamista tiedoista saadaan tekoälyjärjestelmien tekemiä diagnooseja
ja hoito-ohjeita ilman, että potilas käy terveysasemalla tai
sairaalassa." Tämä tuntuu liittyvän
kuntauudistukseen, jossa terveysasemia on jo nyt lopetettu ja loput
terveysasemat ovat keskuksissa, koska kaukana keskuksista asuu vähän ihmisiä. Mutta kuinka potilas saa tarvittavan hoidon
ja lääkkeet? Vastauksessa kuultaa usko
lääketieteellisen tekniikan vallankumoukseen.
"On tarpeen ottaa
käyttöön teollisuudesta tuttuja menetelmiä toiminnan tehostamiseksi,
hoitovirheiden vähentämiseksi sekä sen takaamiseksi, että hoitajille jää
riittävästi aikaa potilaskontaktiin."
Kontakti tapahtunee puhelimitse tai verkoitse, koska potilaan ei
tarvitse mennä terveysasemalle.
Ristiriita: kuinka hoitajalle jää riittävästi aikaa, kun hoitajien lukumäärä
näyttää vähenevän?
2. "Henkilöstöä
saattaa olla vähemmän, mutta heillä tulisi olla enemmän aikaa potilaille kuin
nykyään." Edellinen ristiriita
toistuu, sillä hoitajia lienee tulevaisuudessa entistä vähemmän. "Roboteista ei pidä kuitenkaan tehdä ihmissuhteiden
korvaajia." Taitaa olla pelkkä
toive!
3. "Yhteiskunnalla
ei liene varaa tarjota kaikkea diagnostiikkaa tai hoitoa kaikille. Avoimuuden vaatimus pakottanee
terveydenhoidon toimijat keskustelemaan entistä enemmän priorisoinnin
periaatteista." Jo nyt priorisointi
on selvä: rikkaat porvarit saavat aina hoitoa yksityissairaaloissaan verrattuna
työläisiin, jotka eivät useinkaan mene edes terveysasemalle kuin pakon edessä.
Arkkitehti Antti Autio
purkaisi perinteistä järjestelmää:
1. "Modernissa
sairaalassa potilas osallistuu omaan hoitoonsa, ja esimerkiksi sukulaisten
panos edistää toipumista ja jakaa myös työtaakkaa." Potilas tehnee itselleen tähystysleikkauksia
vaikkapa umpisuolen lisäkkeen poiston.
Autio ilmeisesti laskee työttömien sukulaisten varaan, sillä
työtätekevät eivät juuri ehdi tai jaksa hoitotyöhön.
"Radikaali,
potilaalle näkymätön muutos on se, miten järjestelmä rahoitetaan ja
organisoidaan. Perinteistä järjestelmää
joudutaan purkamaan, mutta parhaassa tapauksessa palvelujen saavutettavuus
paranee." Kuinka käy? Tällä hetkellä verotuloja vähennetään (tosin
alv kasvaa) ja palveluja leikataan.
Terveysasemia lopetetaan, palvelujen saavutettavuus heikkenee. Ehkä virtuaalipalveluilla koetetaan korvata
varsinaista hoitoa.
2. "Resurssit eivät
riitä medikalisaatioon perustuvassa vanhustenhoidossa, jossa vanhukset asuvat
terveyskeskusten vuodeosastoilla jopa vuosia.
Nykyinen kallis järjestelmä on purettava. Vuonna 2030 vanhukset asuvat kotonaan, ja
palvelut ovat rollaattorimatkan säteellä."
... "Kivijalkakaupat tulevat takaisin, ja syntyy uusia,
yhteisöllisyyttä tukevia palvelumuotoja.
Yksilöllinen kotihoidon palvelu on lähellä, mutta käytössä vain tarpeen
mukaan. Kortteleissa on eri
asumismuotoja, ja vähävaraisten vanhusten asumista subventoidaan." Uskomatonta optimismia! Kuinka palaamme menneeseen aikaan, jolloin
vielä 1970-luvulla pikku myymälöitä kuten maitokauppoja oli runsaasti? Jalaton diabeetikko ei käytä rollaattoria. Lopetetaanko suuret kauppakeskukset? Subventoinnit jäävät määrärahojen puutteessa.
"Korttelit ovat
sijoittajille haastavia, joten kunnan ja rakentajan yhteistyö on
suunnitteluvaiheessa olennaista." Sijoittajista
pyritään huolehtimaan kuten aina, ja gryndauksen kulta-aika 1960-70-luvuilta on
hyvässä muistissa. Grynderit tienasivat
uskomattomia ylivoittoja.
3. "Tulevaisuudessa ihmiset ovat enemmän
vastuussa omasta terveydestään. Ihminen
osallistuu oman terveyden ylläpitoon, vaikka lisäveroja tuskin tulee
esimerkiksi tupakoitsijoille."
Kuinka vastuut toteutetaan?
Tupakilla ja holipompelilla on vero, jota voidaan korottaa. Kukaties tavoitteena on, että Suomi on 2030
raivoraitis, mitä nyt herrat tupruttelevat havannalaisia ja ryyppivät
konjakkia.
Professori Andy Miah
sitoo vanhukset verkkoriippuvuuteen:
1. "Digitaalisen
teknologian hyödyntäminen tarkoittaa, että otamme enemmän vastuuta omasta
hoidostamme ja toisinaan sivuutamme virallisen terveydenhuollon. Terveyttämme valvovia verkko- ja
mobiilipalveluja tulee lisää. Suuri osa
tästä perustuu vapaaehtoiseen itsetarkkailuun ja tapahtuu nanokokoisilla
laitteilla." Pikemmin näyttää
siltä, että virallinen terveydenhuolto sivuuttaa meidät vähävaraiset. Käperryttääkö itsetarkkailu ihmiset itseensä
eli oman navan tuijottajiksi?
2. "Päivittäisiin
tarpeisiini vastataan älykkäillä järjestelmillä, jotka kommunikoivat keskenään."
... "Lääkekaappini kertoo lääkärilleni, kun lääkkeeni ovat vähissä, lisää
toimitetaan automaattisesti. Hoitaja voi
sopia virtuaalitapaamisen kalenteriini.
Tämä ei silti tarkoita, että olen yksin.
Minut kudotaan eri puolilla maailmaa asuvien ystävien ja perheenjäsenten
verkkoon, jossa voimme jatkuvasti jakaa elämämme." Jälleen mahtavaa tiede- ja
teknologiauskoa! Kulkevatko lääkkeet
sähköjohdossa tai langattomalla yhteydellä?
Vanhukset ovat 2030 siis verkkoriippuvaisia kuten nykyään monet teininörtit. Addikteja on monenlaisia.
3. "Suurin
terveydenhuoltoon liittyvä moraalinen päätös koskee sitä, kuinka pitkälle
yhteiskunnat ovat valmiita tavoittelemaan hyvää elämää." ... "Jos
halutaan tavoitella elämän jatkumista loputtomiin, on varmistettava, että se
edistää sosiaalista oikeutta ja tasa-arvoa.
Ei ole järkevää, että teknologia olisi vain rikkaiden ulottuvissa, sillä
suorittavaa työtä tekevät ihmiset tarvitsevat enemmän kestokykyä kuin
toimistotyöläiset. Vaihtoehtojen
yleistyessä ne tulevat kaikkien ulottuville." On järjetöntä puhua elämän jatkumisesta
loputtomiin. Kapitalismissa rikkaat
loiset voivat käyttää kaikki mahdolliset keinot riippuakseen kiinni elämässä. Huolehditaanko työntekijöistä, työttömistä ja
asunnottomista?
Arviot terveydenhuollon
tulevasta kehityksestä vaikuttavat eliitin edustajien kirjoituspöytänsä ääressä
ja kokouksissaan tekemiltä. Arviot
vaikuttavat kopeilta, julkeilta, itsevarmoilta ja ylimielisiltä. Onkohan näistä asioista kuultu lainkaan
työtätekeviä? Äijät eivät perustele
uskomuksiaan mitenkään. Uskomatonta,
kuinka vähän suuripalkkaiset professorit ja projektipäälliköt saavat aikaan.
Degrowth
Tutkijaveljekset Timo ja
Paavo Järvensivu tarkastelevat hyvinvoinnin lisäämistä talouskasvutta
(degrowth). "Puhumme kehittyvistä
maista, joiden tulisi kasvaa kehittyneiden maiden kaltaisiksi." ...
"Maailmantalous kuluttaa nyt ekologisia resursseja 40 prosenttia yli
kestävän tason." Kehittyneen maan malli,
josta kasvun kannattajat puhuvat, on ilmeisesti USA, vaikka Järvensivut eivät
sitä sano. Ajatusleikki on mahdoton:
Kehittyvän maan tulisi hyökätä naapurimantereelle johonkin valtioon (jos varoja
olisi) tekemään geopoliittisia valtauksia, heikentää ihmisoikeuksia (kaikkien
asukkaiden paitsi saappaiden nuolijoiden), soveltaa demokratiaa (äärimmäistä
kapitalismia) ja vapautta (riistää työläisiä).
Työelämästä
Jyrki JJ Kasvi esittää
ihmeellisiä asioita kolumnissaan Seikkailu työelämässä. "Koulutus vanhenee nopeasti, eikä
tutkinto takaa enää mitään. Perinteiset
rajamuurit opiskelun, työelämän ja eläkkeen välillä murenevat. Opiskelun ohessa käydään töissä, työn ohella
opiskellaan ja ollaan osa-aikaeläkkeellä, ja eläkkeellä pyöritetään omaa
yritystä." Vihreä Kasvi esittelee
kapitalismin sekamelskaa, mutta ei ymmärrettävistä syistä keksi kunnon
korjausta asiain tilaan eli sosialismia.
"Yhä useampi
huolehtii työssä käymisen lisäksi lapsistaan, vanhemmistaan tai sairaasta
puolisostaan." Kuinka on, eikö
sinkkujen osuus ole kasvanut? Kasvin
mielestä ei kai ennen huolehdittu lapsista.
Vanhemmista on pakko ryhtyä huolehtimaan enemmän, kun hoitopaikkojen,
hoitajien ja lääkärien määrä vähenee, vaikka paluuta maanviljelys-Suomeen ei
ole. Nykyinen asumismuoto - aikuiset
lapset ja heidän vanhempansa asuvat eri asunnoissa mahdollisesti eri paikkakunnilla
- vaikeuttaa vanhempien hoitoa, vaikka lapset sitä haluaisivat. Samoin sairaasta puolisosta on huolehdittava,
vaikka se kotioloissa on vaikeaa työssä käyvälle. Eläkeläiselle puolison hoito on helpompaa,
jos kunto on hyvä.
"Depressio on jo
yleisin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen syy. Kyse ei kuitenkaan aina ole työntekijän vaan
työpaikan sairaudesta, sillä usein eläkkeelle pääsyn jälkeen depressio
helpottaa. Pienenevien ikäluokkien
Suomella ei ole varaa päästää ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle, jos työpaikan
tai ammatin vaihtaminen voisi palauttaa työkyvyn. Valitettavasti uuden ammatin opiskelu ei ole
kaikille taloudellisesti mahdollista, ja mistä masennuspotilas ottaisi työnhaun
tai opiskelun vaatimat henkiset voimavarat."
Työpaikan sairaus on hyvä
havainto, joskaan ei uusi. Ihmisiä voi
päästää "ennenaikaiselle eläkkeelle", jos yhteiskunnalla on varaa
antaa ihmisille lopputili ja olla työllistämättä nuoria ja muita työttömiä. Ei ole varmaa, että työpaikan vaihto tai
uuden ammatin opiskelu vähentää masennusta.
Uuden ammatin opiskelu johtaa usein siihen, että työntekijä on vielä
toisesta ammatista työtön.
Lähde
blogs.aalto.fi/magazine
Hannu Kautto
2012-06-23
