2014-09-15

Gaza




Antisemitismi eli juutalaisvastaisuus ei oikeuta sionismi-imperialismia eli juutalaisnationalismin valtioterroria.  Judaicofobia eli juutalaisten pelko osaltaan synnyttää antisemitismiä.  Tunnettuja antisemitistejä ovat Martti Luther, Richard Wagner, Wilhelm Marr, Henry Ford ja Adolf Hitler.  Sionismin isä on Theodor Herzl ja muita sionisteja eri näkökulmista ovat Chaim Weizmann, David Ben-Gurion, Abraham Isaac-Kook ja Ze’ev Jabotinsky.

Yhdistyneiden kansakuntien YK yleiskokous julisti 1975 sionismin rasismiksi eli rotusorroksi tai rotusyrjinnäksi.  (Ihmisrotuja ei ole.  Näissä käsitteissä on perinteisesti säilynyt sana rotu.)  Israel ei tunnustanut Etiopian juutalaisia juutalaisiksi ja Israel toimi läheisessä yhteistyössä Etelä-Afrikan ja Rhodesian kanssa perehtyen laillistettuun rotusortoon apartheidiin (erillisyys).  YK kumosi 1991 päätöslauselmansa ja lipsui pahasti.  Sionistinen Israel sai jatkaa valtioterroriaan.  USA tukee Israelia huomattavilla vuotuisilla summilla, ja EU sallii Israelin syrjiä palestiinalaisia.


On huomattava, että kaikki juutalaiset eivät hyväksy sionismia.  International Jewish Anti-Zionist Network kerää allekirjoituksia holokaustista selvinneiltä juutalaisilta ja heidän jälkeläisiltään, jotka tuomitsevat Gazan palestiinalaisten verilöylyn.  Neturei Karta International puolusti Jasser Arafatia ja tuki Hizbollahia sekä onnitteli Hamasia vaalivoitosta.

Keskustelin Gazan tilanteesta kyynikkoystäväni kanssa.  Hän piti suurena vahinkona sitä, että Hitler ei ehtinyt viedä holokaustia ”juutalaiskysymyksen lopulliseen ratkaisuun”.  Vain Viro ilmoitti olevansa ”judenfrei” eli vapaa juutalaisista.  En ole samaa mieltä kyynikon kanssa, sillä ihmisiä ei saa tappaa.  Euroopassa säilyi hengissä kolmannes Euroopan juutalaisista eli noin kolme miljoonaa.  Hitlerin tehtävä oli mahdoton, sillä juutalaisia asuu ympäri maapalloa.

Holokaustin edelleen vaikuttava ikävä perintö on, että sionistit olivat erittäin oppivaisia.  He oppivat kaiken natsien pakkosiirroista, keskitys- ja työleireistä, joilla vartijat ja kapot käyttäytyivät mielivaltaisesti orjatyövoimaa kohtaan, kidutusmenetelmistä, aliravitsemuksesta, pogromeista, ghetoista, joukkoteloituksista, tuhoamisleireistä ja kuolemanmarsseista.

Kun Israel taannoin vetäytyi Gazasta ja luopui siellä siirtokunnistaan, en ollut helpottunut, koska ajattelin Israelin nyt voivan vapaasti pommittaa Gazaa.  Israel hyökkäsi Gazaan 2008/2009, 2012 ja 7.7.2014 ilmaiskuin.  Erikoisjoukkojen hyökkäys alkoi 13.7 ja maahyökkäys 17.7, jolloin lento HM17 putosi.  Äärisionistien mukaan Israelin armeijan on täydellä voimalla vallattava Gaza.  Intervention jälkeen suurin osa palestiinalaisista olisi pakkosiirrettävä pois alueelta.  Etnisen puhdistuksen jälkeen Gaza olisi puhdas juutalaisalue.

Toisin kuin Ukrainan tapahtumat, israelilaisten joukkojen tunkeutuminen Gazan kaistalle ei aluksi synnyttänyt erityistä meteliä maailman pääkaupungeissa.  Niissä valtavirtamedia keskittyi lähinnä Ukrainan ja Venäjän propagandistiseen ongelmaan.  Viime aikoina on alettu julkaista uutisia Gazasta, koska Israelin sionistit ovat kiihdyttäneet kansanmurhan järjettömäksi teurastukseksi ja verilöylyksi.

Yle uutisoi 12.7, että mielenosoituksessa Gazan puolesta oli noin 200 ihmistä, ja 2.8 englanninkielisissä uutisissa (News), että mielenosoittajia oli noin 700.  TV1 kertoi 24.7 uutisissaan suomalaisten sionistien mielenilmauksesta Israelin puolesta.  A-studio haastatteli 28.7 Israelin Suomen lähettilästä Dan Ashbel.  Näin Yle jakoi koko Suomen kansalle Israelin apartheidhallituksen sairaalta vaikuttavaa nurinkurista ajattelua.  Pitää haastatella myös Palestiinan edustajaa.

Viikkoja sitten kolme israelilaista teiniä murhattiin Länsirannalla, josta alkoi hirvittävä kostonkierre.  Palestiinalainen poika poltettiin elävältä, Israelin poliisi hakkasi brutaalisti yhdysvaltalaisen lapsen, ja nyt satoja gazalaisia lapsia on tapettu ja haavoitettu Israelin rikollisissa ilmaiskuissa.  Ei ole todisteita, että Hamas olisi kolmen teinin murhan takana, jolla Israel perusteli hyökkäystään Gazaan.  Tämä on myönnetty USAn ja Israelin lehdistössä.

Israel murhaa rikollisesti siviilejä, naisia, yhä enemmän lapsia ja vanhuksia.  Varmin tapa kuolla Gazassa on kävellä lapsen kanssa.  Fasistiset sionistit tuhoavat rajuilla pommituksilla siviilikohteita, koteja, kerrostaloja, kouluja, yliopistoja, YKn koulu- ja pakolaiskeskuksia ja muita tiloja, sairaaloita, ambulansseja, moskeijoita ja Gazan ainoan sähkölaitoksen polttoainevaraston.  Israel esittää tekosyynään pommittaa rakennuksia, joissa asuu Hamasin Gazaa puolustavia jäseniä tai paikkoja, joista on ammuttu raketteja.  Kyseessä on Gazan kollektiivinen rangaistus.  Sionistit tappavat ja haavoittavat Länsirannallakin palestiinalaisia muun muassa rauhallisia mielenosoittajia.

Gaza on maailman suurin ulkoilmavankila.  Israel kehottaa gazalaisia pakenemaan.  Kaikki rajat ovat suljetut, eivätkä asukkaat voi paeta minnekään saarretusta apartheidleiristä.  Miksi imperialistisen Israelin sotarikokset hyväksytään?  Egypti on sulkenut raukkamaisesti Rafahin rajanylityspaikan ja avaa sen satunnaisesti lyhyeksi aikaa.  Egyptin presidentti al-Sisi on israelilaismielinen.  Uskomatonta!

Israel syytti Hamasia, että se olisi ottanut vangiksi israelilaissotilaan.  Hän kuoli sodassa, mutta Israel keskeytti humanitaarisen tulitauon tappaen 1-2.8 runsaat sata palestiinalaista Rafahissa.  Israel väittää operaation perustuneen kadonneen sotilaan etsimiseen.

Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset yritykset jatkavat kaupankäyntiä Israelin kanssa ja investoivat väkivaltaan.  Vallitsee helvetillinen noidankehä, kun Israel vuosikymmenten ajan laittomasti miehittää, rakentaa siirtokuntia takavarikoimalla palestiinalaisten maita, tekee ylläkköetsintöjä, säännöstelee vettä, kauppaa, rajoja ja päivittäin rankaisee viattomia palestiinalaisia perheitä sekä pommittaa armottomasti Gazaa.  Ainoa keino lopettaa tämä käsittämätön kansanmurha on tehdä Israelille kustannukset liian suuriksi kestää.  Etelä-Afrikan kauppasaarto oli tuloksellinen.

Hollantilainen eläkesäätiö ABP sijoittaa Israelin pankkeihin, jotka auttavat perustamaan siirtokuntia Palestiinan alueille.  Suurpankit kuten Barclays sijoittavat Israelin aseteollisuuteen ja muuhun laittoman miehityksen liiketoimintaan.  Tietokonejätti Hewlett-Packard tuottaa Israelille korkeatasoisia tarkkailujärjestelmiä, joilla seurataan palestiinalaisten liikkumista.  Caterpillar varustaa Israelia puskutraktoreilla, joilla sionistit tuhoavat palestiinalaisten koteja ja maatiloja.  Harjoittamalla asekauppaa Israelin kanssa Suomi antaa taloudellista tukea miehitykselle.  (Kristillisdemokraatit eivät vastusta asekauppoja, vaikka muissa puolueissa esiintyy vastustusta.)  Tällainen sijoitustoiminta ja kaupankäynti on ehdottomasti lopetettava.  Suomesta on tullut täivaltio.  Espanja jäädytti aseviennin Israeliin.

Kansanmurhassa Gazassa on 7.7-4.8 lähes 1900 palestiinalaista on tapettu YKn mukaan (23.8 jo 2097) ja yli 9500 haavoittunut (23.8 yli 10000).  YKn arvion mukaan yli 80 prosenttia Gazassa tapetuista on siviilejä.  Tapettu on 426 lasta (23.8 peräti 540).  Gazalla ei ole armeijaa.  Poliiseja ja rajavartijoita ei lasketa kuuluvaksi siviileihin.  Israelilaissotilaita on kuollut 64 ja siviilejä neljä, joista yksi neljä vuotias poika 22.8.  Yli 10000 asuintaloa on hävitetty joko kokonaan tai osittain.  Noin puoli miljoonaa gazalaista on kodittomia.  On pommitettu kohteita: 24 sairaalaa ja terveysasemaa, 188 koulua, kuusi yliopistorakennusta, kahdeksan vesilaitosta, 19 sähkön jakeluasemaa ja ainoa sähkölaitos, 52 kalastusalusta, 134 moskeijaa ja 19 pankkia ja postia.  Gazalaiset kärsivät taudeista, sairauksista ja vammoista.

On makaaberia, että israelilaiset kerääntyvät piknikille Gazan läheisille kukkuloille.  He nauttivat ruoasta ja juomasta, mutta eniten nautiskelevat, kun Israelin pommi osuu tarkasti kohteeseensa.  Loistavimmin sionistien julma teatteri näkyy iltapimeällä.  Mitä enemmän tuhoa, sitä enemmän kätten taputuksia ja muita suosionosoituksia.  Sionistinainen kertoi saaneensa melkein orgasmin, kun hän kuuli neljän palestiinalaislapsen tapetun.

Israelilainen professori kehotti tappamaan ja raiskaamaan palestiinalaisten siskot ja äidit.  The Times of Israel julkaisi 1.8 palestiinalaisten kansanmurhan hyväksyvän kirjoituksen, joka kuitenkin sensuroitiin.  Israelin ”urheat” sotilaat kaiversivat tekstejä: vittuun Hamas, polttakaa Gaza, hyvä arabi = kuollut arabi.  Sionistisotilaat virtsasivat vesipulloihin ja ulostivat kotien ja koulujen lattioille ja paperikoreihin.  He särkivät televisioita ja tietokoneita.  Heidän toivotuksensa oli: älä unohda, on aikasi kuolla.

Israelin hallituksella on oma päälaelleen käännetyistä asioista muodostettu mantransa, jota sionistit toistavat papukaijamaisesti kuten Dan Ashbel A-studiossa.  Ehkä järjettömin on väite, että Israel on uhri ja vetoaa itsepuolustukseen oikeuttaakseen massiiviset pommitukset ja raskaan maahyökkäyksen.  Israel on vuosikymmeniä tehnyt joukkomurhia, vanginnut, kiduttanut ja tappanut ihmisiä.  Väite osoittaa, että sionistihallitus vaikuttaa olevan vainoharhainen ja luulosairas.  Sionistit näyttävät olevan paranoian vallassa.  Sairaalta tuntuva kukaties psykoottinen hallitus pyrkii kansanmurhalla taloudellisiin ja geopoliittisiin etuihin.

Hamasin sanotaan rikkoneen 2012 marraskuun aselepoa, jonka mukaan myös Gazan saarto piti purkaa.  Israel on rikkonut 191 kertaa sopimusta 22.11.2012-7.7.2014 välillä, mutta palestiinalaiset 75 kertaa.  Israel on ollut syyllinen 2,5 kertaa niin usein kuin Hamas.  Israelin aselevon rikkomiset ovat tappaneet ja haavoittaneet runsaasti palestiinalaisia, kun taas Hamasin raketit ovat vain haavoittaneet kolmea israelilaista siviiliä ynnä tappaneet pojan 22.8.

Yli ymmärryksen meneviä väitteitä ovat, että Hamas tappaa palestiinalaisia ja että Hamas on rakentanut tunneleita päästäkseen hävittämään Israelin.  Netanyahu sanoi 2.8, ettei operaation tavoitteena ole palestiinalaisten huoltotunnelien tuhoaminen.  Väite, että palestiinalaisia ei ole ollut olemasssa, on todellisuuden vastainen.  Israelin hallitus väittää haluavansa rauhaa, mutta sionistien käsitys rauhasta on erikoinen.  Israel on jumalan valitsema kansa, ja se oikeuttaa palestiinalaisten lasten ja naisten tappamisen.  (USAlla on Manifest Destiny - kutsumuskohtalo eli ”sallimus” antaa nykyisin USAn laajentua koko maailmaan.)

Talmud-ideologian mukaan juutalaiset ovat rodullisesti muita kansoja ylempiä.  Talmud on juutalaisen ylivallan oppi.  Ei ole synti, jos juutalainen tappaa pakanan.  Talmudin sanoma on juutalaisten maailmanvalloitus ja kristittyjen (myös muslimien) tuhoaminen.  Israel perustettiin Palestiinaan sotilasstrategiseksi polttopisteeksi.  Sionistien murhanhimoinen julmuus on tarttunut osaan kansasta.  Bolivian presidentti Evo Morales totesi 4.8, että Israel on terroristivaltio.  Emeritusarkkipiispa Desmond Tutu kehotti 14.8 Israelia vapauttamaan itsensä vapauttamalla Palestiina.  Hän vaati boikottia Israelia kohtaan.

Israelin johto väittää, että Gazassa käytetään ihmiskilpiä.  YKn asettama tutkimusryhmä ei 2008-2009 Israelin Gazaan hyökkäyksen jälkeen löytänyt yhtään näyttöä palestiinalaisten ihmiskilpien käytöstä.  Käynnissä olevassa kansanmurhassa ei palestiinalaisten ole havaittu käyttävän ihmiskilpiä.  Israelin miehitysjoukot tekivät ja tekevät edelleen niin.

Israel väittää tuhonneen Hamasin tunnelit ja asevarastot, mutta ei Hamasia.  Tulitauko alkoi 5.8 ja päättyi 8.8, kun Israel syytti Hamasin ampuneen raketteja ja jatkoi ilmaiskuja.  Israel ei suostu Gazan saarron lopettamiseen.  Tulitaukoa jatkettiin 13.8 viidellä vuorokaudella.  Israel teki 22-23.8 kymmeniä ilmaiskuja Gazaan.  Tuntuu siltä, ettei tulitaukoa saada aikaan.  Israel kehotti 24.8 fasistiseen tyyliin palestiinalaisia poistumaan alueilta, joilla on Hamasin taistelijoita.  Tämä ennakoi ankaria pommituksia Gazaan.

YKn elimien tulisi toimia rohkeasti ja päättäväisesti tutkimalla palestiinalaisten kansanmurhaa.  Israel on alistettava kunnollisiin pakotteisiin eli julistettava kauppasaartoon ja eristettävä kuten taannoin Etelä-Afrikka.  On vaadittava, että USA ja EU noudattavat pakotteita.  EU on vaatinut palestiinalaisten aseellisten ryhmien luopumista aseistaan, mutta ei asettanut mitään vaatimuksia ydinasevalta Israelille, jolla on maailman neljänneksi vahvin armeija.  EUn tulee kieltää israelilaisten ja varsinkin siirtokuntien tuotteiden tuonti EU-maihin.  EUn pitää lopettaa asekaupan lisäksi kaikenlainen kauppa Israelin kanssa.  Kansalaisten on boikotoitava Israelin tuotteita ja laittomien siirtokuntien tuotteita.

Hannu Kautto


2014-09-14

KDKT:n kulttuuria




Kulttuurilla tarkoitettiin aluksi maanviljelyä, sitten kaikkea hengen viljelyä sekä myöhemmin tekniikan, talouden ja aineellisia tuotteita.  Tässä käsittelen lähinnä kulttuurin osa-aluetta elokuva- ja oopperataidetta Korean demokraattisessa kansantasavallassa eli Pohjois-Koreassa.

Elokuva

Presidentti Kim Il Sung oli samaa mieltä Leninin kanssa: "Elokuva on tärkein kaikista taiteista".  Korean jaon jälkeen Pohjois-Korean elokuvat monasti juurruttavat ilmaisukeinona hallituksen ideologiaa kansaan.  Yleisenä aiheena ovat kansakunnan kärsimykset.

Elokuva Itsepuolustusjoukkojen jäsenen kohtalo (Fate of a Self-defence Corps Member) perustuu Kim Il Sungin romaaniin, jonka hän kirjoitti japanilaisten miehityksen vastaisen taistelun aikana.  Sangen arvostettu elokuva Verimeri (The Sea of Blood 1969, myös ooppera) perustuu romaaniin, joka kertoo kuinka naismaanviljelijästä tulee kansallinen sankaritar taistelussa japanilaisia vastaan.

Pohjois-Koreassa on runsaan puolen vuosisadan aikana valmistettu valtion tukemana tuhansia pitkiä elokuvia, dokumentteja, lasten elokuvia, animaatioita, tieteellisiä elokuvia ja televisioelokuvia.  Nykyisin vuosittain tehdään yli 200 elokuvaa.  Pyongyangin kansainvälinen filmifestivaali pidetään joka toinen vuosi.

Pohjois-Korean dokumenttielokuvan studio perustettiin 1946 ja elokuvastudio 1947, joka kattaa yli miljoonan neliömetrin alueen Pyongyangin esikaupungeissa.  Sillä on tarvittavat voimavarat kuten nykyaikaiset sisästudiot, tallennushuoneet, leikkauslaitteet, puvustot jne.

Suomi-Korea-seura ja Ciné Kontula esittivät 2012 marraskuussa neljä suosittua pohjoiskorealaista elokuvaa.  Niistä vanhin on Juna (On the Railway), jonka ohjasi Kim Song Gyo 1960.  Korean sodassa USAn rintamalle jäänyt juna onnistutaan pelastamaan.  Juna on pohjoiskorealaisten sotaelokuvien klassikko, joka perustuu tositapahtumiin.  Siinä näkyy kiinalaisen ja neuvostoliittolaisen elokuvan perinne.

Hong Gil Dongin (Samuraininja) ohjasi 1986 Kim Kil In.  Isoisä otti päähenkilön oppiinsa ja kasvattaa pojasta kamppailulajien mestarin.  Gil Dong alkaa jakaa oikeutta feodaaliyhteisössä.  Vanhaan korealaiseen tarinaan perustuvassa elokuvassa on myös rakkausjuonne.  Filmiä esitettiin Itä-Euroopan sosialistisissa maissa ja se oli Suomessa videovuokraamolevityksessä nimellä Samuraininja.

Jo Kyun Soon ohjasi 1987 elokuvan Sinikello (A Broad Bellflower).  Nuori nainen valitsee kaupunkiin haluavan rakastettunsa sijaan kotikylänsä, jota hän rakentaa, eli omistautuu yhteiskunnalle.  Sinikello kuvaa tuhotun Korean jälleenrakennusta 1950- ja 1960-luvuilla.

Sarjan uusimman elokuvan Koulutytön päiväkirja (The Schoolgirl's Diary) on ohjannut 2006 Jang In Hak.  Nuori tyttö haaveilee asuvansa kerrostalossa ja katkeroituu isälleen, joka työskentelee insinöörinä kaukaisella tehtaalla.  Hän muuttuu teini-iässä itsekkäästä tytöstä ymmärtämään yhteisön tarpeita.  Elokuva esittää 2000-luvun Pohjois-Koreassa henkilökohtaisen elämän ja yhteisön vaatimusten välisen ristiriidan, jota katsoja voi pohtia.

Espo Ciné esitti 2013 elokuussa elokuvan Toveri Kim lähtee lentoon (Comrade Kim Goes Flying).  Se valmistui 2012 pohjoiskorealaisena, belgialaisena ja englantilaisena yhteistyönä ohjaajinaan Kim Gwang Hun, Anja Daelemans ja Nicholas Bonner.  Hiilikaivoksessa työskentelevä nuori nainen haaveilee sirkuksen trapetsitaiteilijan urasta.  Kim saa siirron Pyongyangin rakennusprikaatiin ja onnistuu erittäin päättäväisenä tavoitteessaan.  Nähdään välähdyksiä sirkustaiteilijoiden ankarasta harjoittelusta.  Elokuva on sangen romanttinen komedia, mutta ei imelä vaan pirteä.

Japanista vapautumisen ja Korean sodan välisenä aikana tehtiin mm filmit Rakentamisemme (Our Construction 1946) ja Kotimaani (My Homeland 1949).  Korean sodan aikana valmistuivat mm Oikeutettu sota (Righteous War 1950), Poikapartisaanit (Boy Partisans 1951) ja Jälleen rintamalle (Against to the Front 1952).

Korean tieteen ja kasvatuksen elokuvastudio perustettiin 1953, joka käsittää lasten elokuvastudion sekä tieteen ja kasvatuksen.  Korean huhtikuun 26 kansanarmeijan filmistudio perustettiin 1959.

Korean huhtikuun 26 lasten elokuvastudio perustettiin 1957.  Se on tuottanut runsaasti animaatioita, sekä piirrettyjä että nukke-elokuvia.  Niillä on kasvattava luonne.  Kyvykkäät ohjaajat, animaattorit, kolmiulotteisen kuvankäsittelyn kollektiivi ja nykyaikaiset välineet ovat uudistaneet animaatiot korkealle tasolle.  Niitä tehdään yhteistyössä ulkomaiden kanssa, joihin animaatioita tilataan, samalla kun tehdään kotimaisia animaatioita.

Studio valmisti muun muassa Kim Il Sungin, Kim Jong Ilin ja japaninvastaisen sankarin Kim Jong Sukin kertomuksiin perustuvat animaatiot Kultaharkko ja maissikakku (Gold Ingot and Maize Cake), Karhun kukkula ja kaniinin kukkula (Bear's Hill and Rabbit's Hill) sekä Perhonen ja kukko (Butterfly and Cock). Studio tuotti sarjat Orava ja siili (Squirrel and Hedgehog), Poikakenraali (Boy General) sekä Viisas supikoira (Clever Raggoon Dog).

Tilattuja tuotantoja ovat muun muassa Ghandahar, Jeppe ja Kolli (Pif and Hercule), Leijonakuningas (Simba), Pocahontas ja Sandokan sekä tieteisfiktiot Valovuodet (Light Years) ja Keisarinna Chung (Empress Chung).

Pohjois-Korean 1970-luvun kuuluisin filmi on Kukkaistyttö (The Flower Girl 1972, myös ooppera).  Japanin vastainen taistelu (Anti-Japanese Struggle) valmistui 1983.  Aina työskennellen yhdessä kansan puolesta (Always Working Together for the People) sai ensi-iltansa 1994.

Oopperalle tyypillinen taide

Laulut tehdään oopperaan kansan luomien ja kehittämien säkeistöjen muotoon.  Orkesterikappaleet sovitetaan säkeistöihin.  Korean oopperassa pangchang eli näyttämön ulkopuolinen laulu samoin kuin tanssi antavat syvällisen ja moninaisen kuvauksen johtavien luonteiden eli päähenkilöiden sisäisestä maailmasta ja oopperan kehittymisestä.  Orkesteri soittaa Korean perinteisiä ja länsimaisia soittimia.  Pyörönäyttämön kolmiulotteinen näyttämötaide saadaan aikaan lavastein, taustakulissein ja kuultokuvin, ja näkymät virtaavat kolmiulotteiseen tapaan.

Vallankumouksellinen ooppera Verimeri (The Sea of Blood) tuotettiin 1971, mutta sen on luonut Kim Il Sung romaanissaan Japanin vastaisessa taistelussa 1930-luvulla.  Miehensä ja poikansa japanilaisille menettänyt talonpoikaisnainen herää vallankumoukselliseen tietoisuuteen ja alkaa taistella japanilaisia vastaan.

Vallankumousooppera Puolueen tosi tytär (A True Daughter of the Party) luotiin 1971.  Se antaa vaikuttavan kuvauksen Korean kansanarmeijan naissotilaasta, joka suoritti hänelle uskotun tehtävän, pysyi uskollisena Korean työväenpuolueelle ja pysyi johtajana Korean sodassa elämänsä viimeiseen hetkeen asti.

Kim Il Sung loi 1930-luvulla oopperan Kukkaistyttö (The Flower Girl), joka valmistui 1972.  Siinä heroiinin kurjistama perhe huomaa Japanin imperialistisen hallinnon alaisuudessa, että taistelu on ainoa tie selviytyä.

Ooppera Kumgang-vuoren laulu (Song of Mt. Kumgang) (ensi-ilta 1973) kertoo tarinan perheestä, jonka  jäsenet pakotetaan erilleen japanilaisten imperialistien Korean sotilaallisen miehityksen aikana.  Perhe yhdistetään 20 vuoden kuluttua heidän sosialistisessa isänmaassaan.

Ooppera Kirkkaan Auringon alla (Under the Bright Sun) (1976) esittää 1960-luvun vauhdikasta sosialistista rakennustyötä muun muassa voimalaitoksen rakentamista sekä optimistista työväenluokkaa, joka on uskollinen Korean Työväenpuolueelle.

Kansallinen ooppera Chun Hyang'in tarina (The Tale of Chun Hyang) (1988) on muokattu vanhasta korealaisesta kansantarinasta.  Ooppera arvostelee jyrkästi feodaalijärjestelmää, joka erottelee ihmisiä heidän varakkuutensa mukaan ja kieltää eri sosiaalisen taustan ihmisiä rakastamasta toisiaan.

Unelma punaisista asuintaloista (A Dream of Red Mansion) perustuu kiinalaiseen vanhaan romaaniin ja tuotettiin KDKT:n ja Kiinan ystävyysvuonna 2009.   Oopperaa esitettiin molempien maiden monissa kaupungeissa.

Perhosrakastavaiset (The Butterfly Lovers) (2010) perustuu kiinalaiseen kansan legendaan ja arvostelee myös kansanvastaista feodaalista järjestelmää.  Ooppera kertoo kuvauksen eri sosiaalisen taustan omaavan kahden rakastavaisen traagisesta kohtalosta.

Aleksandr Pushkinin runoromaani Jevgeni Onegin (Yevgeny Onegin) on sovitettu 1900-luvulla venäläiseksi oopperaksi, jonka mukaan sen tuotti uudestaan Pyongyangin Kim Won Gyun konservatorio 2010.



Olen kääntänyt teosten nimet vapaasti englannista suomeen.

Lähteet

Operatic Art of Korea, Korea Pictorial, Pyongyang 2011

Hannu Kautto

2013-09-26