Nykyinen tapa ymmärtää
vammaisuutta on määritellä vammaisuus ihmisen ja yhteiskunnan välisessä
vuorovaikutuksessa eli nähdä vammaisuus sosiaalisen tai fyysisen ympäristön
aiheuttamaksi. Perinteisesti vamma
nähdään yksilön viaksi tai kykenemättömyydeksi suoriutua eri toiminnoista
yhteiskunnassamme.
Suomen ensimmäinen
yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas aloitti 2013
elokuussa työnsä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa
sosiaalitieteiden laitoksessa osana yhteiskuntapolitiikan oppiainetta. Vammaisjärjestöjen tuella perustettu
professuuri on viisivuotinen. Vehmas
lainaa soveltaen klassikkoa: "Akateemisen tutkimuksen tavoitteena on
Marxin mukaan ymmärtää asiat paremmin, mutta myös tehdä asioita
paremmiksi. Pitää poliittisesti sitoutua
vammaisten ihmisten elinolojen ja aseman parantamiseen." Oppiaine on poliittisesti sitoutunut.
Vammaistutkimuksen tarve
on ollut ilmeinen. Sitä on kaivattu
vammaisten yhteiskunnallisen aseman arviointiin ja poliittisen päätöksenteon
tueksi. Kokonaiskuva esimerkiksi
vammaisten työllistymisestä, koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja itsenäistä
elämää koskevista järjestelyistä on vielä puutteellinen. Vammaisten ja vajaatyökykyisten
työllisyystilanne on huono. On erilaisia
tukitoimia, mutta niistä ei tiedetä tarpeeksi eikä niitä osata hyödyntää.
Omia havaintoja
Jouduin käyttämään
loppukesällä ja alkusyksyllä nelisen kuukautta kyynärsauvoja ja hoitokenkää päkiän
painehaavan vuoksi. Mieleeni nousi
tapaus kolmisen kymmentä vuotta sitten, kun laboratorioomme Espoon Otaniemessä
oli tulossa ulkomainen vieras sähköisellä pyörätuolilla. Vaikka ulko-ovella ei ollut korkeaa porrasta,
niin rappuralli ja ulko-oven kynnys olivat liian korkeat, joten raskasta
pyörätuolia ei saatu työnnettyä sisään.
Tämän jälkeen työpajassa valmistettiin levystä luiska.
Viime kesänä kävin Espoon
kulttuurikeskuksen Louhisalissa elokuvissa.
Avulias vahtimestari neuvoi minulle hissin, jolla pääsi Tapiolasalin
tasanteelle, mutta yllätys! Louhisalin tasanteelle on sieltä useita portaita
alas. Ihmettelin, kuinka Louhisaliin
pääsee pyörätuolilla. Helsingin Finlandiatalon
konserttiin mennessäni könysin portaat ylös.
Pois lähtiessäni kohtelias vahtimestari tiedusteli, haluanko käyttää
hissiä. Pyörätuolilla pääsee katsomoon,
jossa on pyörätuolipaikkoja.
Vammaisten aikajana
Simo Vehmas laati
vammaisten aikajanan, joka on puoliksi leikillinen, mutta totta toinen puoli:
- ennen ajanlaskumme
alkua kivitys ja synti
- jälkeen ajanlaskumme
alun Jeesus parantaa (! HaKa)
- 400-1400 almut, armot
ja noitavainot
- 1500-1800
kaupungistuminen, kapitalismi ja medikalisaatio (lääketieteellistymisessä
lääketieteen ylivalta laajenee eli nykyään esimerkiksi lihomisesta, nukahtamisvaikeuksista
ja korkeasta kolesterolista on tehty sairauksia, jotta lääketeollisuus voi
kerätä niihin kehittämillään lääkkeillä voittoa)
- 1900-1960 rotuhygienia,
laitostaminen, pakkosterilointi, abortti ja eutanasia
- 1970-2013
eristäminen/yhdistäminen (segregaatio/integraatio), ihmisoikeudet,
tasavertainen osallisuus ja normaalien tyrannia. Mainitut myönteiset asiat eivät toteudu
helposti, sillä kapitalistinen yhteiskunta on este.
Länsimaisten
yhteiskuntien puheissa kaikilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet, mutta terveys
jakautuu eriarvoisesti köyhien ja rikkaiden kesken, sillä rikkailla on varaa
ostaa palveluja. Ihmisten fyysisten ja
psyykkisten erojen sisältö ja merkitys määräytyvät sosiaalisesti. Vammaisuutta saatetaan pitää yksilön vikana
moraalisen tai lääketieteellisen mallin mukaan.
Vammat eivät ole luonnonlakeja, vaan yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti,
historiallisesti ja kulttuurisesti määräytyviä.
Lääketiede 1800-luvulla piti vammaisia sairaina ihmisinä, joilla ei
ollut itsemääräämisoikeutta.
Vammaisten osuus ja
syrjäyttäminen
Maailman terveysjärjestön
World Health Organization WHO tilastoja tulkiten Suomessa elää yli puoli
miljoonaa eri tavoin vammaista eli joka kymmenes on vammainen. Mukana ovat muun muassa psyykkisesti sairaat,
vaikeista oppimisvaikeuksista ja vaikeista puhevammoista (katsokaa elokuva
Salpa!) kärsivät. On myös täysin
liikuntakyvyttömiä ja vaikeasti dementoituneita ihmisiä.
Vammaisia syrjäytetään
työstä ja opiskelusta. Siksi seuraa
lisää vammaisten syrjintää ja sortoa.
Koska vanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät ja terveydenhuollon
edustajat totuttavat vammaisen pienestä pitäen erityiskohteluun,
erityisryhmiin, erityisluokkiin ja erityiskouluihin, vammainen omaksuu helposti
sen mukaisen sosiaalisen roolin. Vaikka
vammainen haluaisi ja pystyisi tekemään työtä, niin koulutuksen ja
työllistymisen erityisratkaisut ghettouttavat ja eristävät muusta
yhteiskunnasta. Vammaiset lapset
ajautuvat laitoskierteeseen.
Vammaisten oman asunnon
löytäminen on vaikeaa. Monien mielestä
voi olla hyvä asua yksin. Kuitenkin
järjestelmä eli kapitalismi ”tietää paremmin”, kuinka vammaisten tulee asua. Vammaisten ääntä ei kuulla. Pääsy kulttuurin pariin teatteriin,
konserttiin, elokuviin ja muualle on hankalaa.
Vammaisuuteen liittyy
yhteiskunnassamme myös häpeää. Monet
eivät pääse riittävästi ulos kotoaan, koska eivät ole osanneet pyytää
henkilökohtaista avustajaa. Vammaisten
sosiaalisella osallistumisella on rajoituksia.
Kuntosaleilla, ravintoloissa, kouluissa, neuvoloissa ja
opiskelija-asunnoissa sanotaan, ettei niissä käy vammaisia tai ettei siellä
työskentele vammaisia. Esiintyykö
teatterissa vammaisia? Onko vammaisia
professoreja tai tutkijoita?
Liikuntavammaiset
Liikuntavammaisuus
aiheutuu muun muassa CP-vammaisuuden, lihassairauksien, synnynnäisten raajojen
ja tukielinten epämuodostumien, raajan tai raajanosan puutosten, kasvu- ja
luutumishäiriöiden, keskushermoston sairauksien, kasvainten, selkäytimen
vaurioiden, lapsuusiän reuman, tapaturmien ja joskus leikkausten seurauksena. Liikuntavamma aiheuttaa aina haittaa
jokapäiväisessä elämässä rajoittaen tai estäen liikkumista ja itsenäistä
toimintaa. Tila saattaa olla pysyvä,
etenevä, paraneva tai vaihteleva ja sillä on vaikutuksia elämään ja
sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Eduskuntaan pääsee
pyörätuolilla, mutta montako vammaista työskentelee eduskunnassa? Entä työskenteleekö heitä yhtiöiden johtokunnissa,
kauppojen kassoina, automyyjinä, insinööreinä, pankkivirkailijoina, hotellin
vastaanottovirkailijoina, kosmetiikkaesittelijöinä, lääkäreinä tai tuomareina?
Kuljetuspalvelut
yhdistetään säästöjen nimissä, jotta vammaiset eivät "käyttäisi
väärin" palveluja. Kun
mahdollisimman monta vammaista kuljetetaan samalla kyydillä, vammaisen pitää
tilata taksi pari tuntia ennen matkaansa.
Eikö vammaisella ole koskaan kiire minnekään? Kuljetuspalvelun pitäisi toimia yksilöllisten
tarpeiden mukaan.
Ramppien rakentaminen ja
liikenteen sujuvuuden parantaminen ei ole teknisesti vaikeaa, mutta niin ei
tehdä väärien asenteiden ja ajattelemattomuuden vuoksi. Liikuntavammaisia kuntoutetaan, mutta
ympäristöä ei paranneta. Jos luiskia on
riittävästi, vammaiset liikkuvat enemmän, ja asenteet heitä kohtaan tulevat myönteisemmiksi. Myönteisten asenteiden myötä luiskia saadaan. Pyörätuolilla liikkuvien esteitä ovat korkeat
kynnykset, raskaat ovet ja automaattiovet, jotka eivät tunnista tulijaa
riittävän alhaalta.
Näkövammaiset
Näkövammainen on heikkonäköinen
tai sokea ihminen, jonka näkökykyä ei pystytä korjaamaan normaaliksi
silmälasien avulla ja jolla ei kummassakaan silmässä ole normaalia näköä. Vamma voi olla synnynnäinen tai vamman voi
aiheuttaa sairaus tai tapaturma. Täysin
sokeat ihmiset ovat harvinaisia ja sokeat saattavat nähdä valon ja jopa
hahmoja.
Näkövammaisille ympäristö
ei tarjoa kunnollisia maamerkkejä, joita seurata. Aukeat paikat ovat hankalia. Metroasemilla on vaikea löytää lipun
leimauslaite. Jos hississä on
hipaisunappulat, ei ole helppo painaa oikeaa nappulaa. Näkövammainen ei tiedä, milloin hissi on
halutussa kerroksessa. Uusissa hisseissä
saattaa olla kerroksen kuulutus.
Verkkosivuista viitisen
prosenttia on esteettömiä näkövammaisten apuvälineille. Sähköpostien liitetiedostoissa on kuvia,
joissa ei ole kuvatekstiä. Pankkien,
joukkoliikenteen ja muiden palveluiden sivujen tulisi toimia apuvälineillä. Ihmiset eivät puhu näkövammaiselle, vaan
avustajalle tai muulle seurassa olevalle näkevälle.
Nuoret miehet ja muutkin
kulkevat katse älypuhelimiensa näyttöihin kohdistuneina. Japanissa monet näkövammaiset epäröivät
liikkua julkisilla paikoilla, koska he pelkäävät ruutuihin tuijottavia
törmäilijöitä.
Kuulovammaiset
Kuulovamma tarkoittaa
kuuloa heikentävää vammaa. Kuulovamman
voi aiheuttaa onnettomuus, sairaus, voimakkaalle äänelle altistuminen tai
perimä. Kuulovamman aste voi olla lievä,
keskivaikea, vaikea tai erittäin vaikea.
Kuurot selviytyvät
lentokentillä, koska lennot ja muutokset niihin näytetään tauluilla. Rautatieasemilla muutokset eivät aina tule
näyttöihin, vaan niistä kuulutetaan.
Kuuron on otettava kokouksiin, luennoille, seminaareihin ja tapahtumiin
viittomakielen tulkki mukaan.
Viittomakieliä pidetään ala-arvoisina, vaikka ne ovat eri maissa omia
erilaisia itsenäisiä kieliä.
Terveysasemien kanssa tulisi voida asioida tekstiviesteillä ja
sähköpostilla.
Vammaisten ääni kuuluviin
On esitetty
vammaisasuntojen rakentamista vain talojen kahteen ensimmäiseen kerrokseen eli
vähiten arvostettuihin asuntoihin.
Eivätkö vammaiset tarvitse näköalaa?
Pitäisikö vammaisten kulkea takaoven kautta? Syntyykö kahden kerroksen väkeä? Vammaisten ääni on vaimennettu, mutta heidän
tulee osallistua suunnitteluun ja päätöksentekoon alusta alkaen eikä vasta
lopussa, jolloin usein on myöhäistä.
On toimittava avoimen
poliittisesti ja sitouduttava vammaisten etujen ajamiseen. Vammaisuus hahmotetaan yksilön ja
yhteiskunnan suhteen kautta eli yksilön ongelmat ovat yhteiskunnallisia
kysymyksiä.
Suomen YK-liitto on
julkaissut vihkosen YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja
sopimuksen valinnainen pöytäkirja, joka on luettavissa alla olevasta
osoitteesta.
Lähteet
Ora, J., Kun yhteiskunta
on este, Yliopisto 9/2013
Vehmas, S., Vammaisuus ja
yhteiskunnallisesti luodut haitat, juhlaluento 4.12.2013
Korhonen, R., Terveisiä
Vammaisneuvostopäiviltä, Uusi Invalidi 4/2013
Isokangas, A.,
Digitaalista kaveria ei jätetä, MPC 12/2013
Luettavaa
Hannu Kautto
11.4.2014
