Israelin entinen
pääministeri Ariel Sharon kuoli 11.1.2014 (*1928) oltuaan kahdeksan vuotta
koomassa. Länsimaailma suree häntä ja länsimedia
kertoo sionistien tarinaa, että Sharon oli merkittävä hahmo Israelin valtion
rakentamisessa. Sharonia ei koskaan
tuotu oikeuteen, vaikka hän rikkoi kansainvälisiä lakeja ja teki Palestiinan
kansaa kohtaan rikoksia, joista hän on vastuussa.
Sotilaallisen ja
poliittisen uransa alusta lähtien Sharon ei ollut kiinnostunut rauhasta eikä
rinnakkainelosta alkuperäisten palestiinalaisten kanssa. Hän totesi 1993: ”Esi-isämme eivät tulleet
tänne rakentaakseen demokratiaa vaan juutalaisen valtion”. Hän kertoi 1998: ”Israelin velvollisuus on
selittää selvästi ja rohkeasti julkiselle mielipiteelle unohtuneita
tosiasioita. Ensiksi ei ole mitään
sionismia, siirtokuntien asuttamista tai juutalaista valtiota ilman arabien
häätämistä ja heidän maidensa haltuunottoa”.
Sharon nautti
palestiinalaisten etnisestä puhdistamisesta ja häpeämättä jatkoi väkivaltaa,
verenvuodatusta ja murhia, esimerkiksi:
1953: Sharon johti
Israelin asevoimien yksikköä ryöstöretkellä Kibyan rajakaupungissa räjäyttäen
45 taloa ja tappaen 69 arabiasukasta.
1967: Kenraalina
Sharon väkivaltaisesti vyörytti tankkipataljoonansa egyptiläisten sotilaiden
yli Siinain niemimaalla.
1982:
Palestiinalaisten tuntemana Beirutin teurastajana Sharon puolustusministerinä
oli vastuussa Israelin tunkeutumisesta Libanoniin. Tänä verisenä ajanjaksona libanonilaiset
kristityt falangistit - Sharonin tukemana ja hyväksymänä - hyökkäsivät Sabran
ja Shatilan palestiinalaisten pakolaisleireihin ja verilöylyssä murhasivat tuntemattoman
määrän naisia, lapsia, vanhuksia ja miehiä.
Punaisen Ristin
arvion mukaan kuolleita oli vähintään tuhat joukkohaudoissa. Tuntematon määrä hautautui falangistien
hävittämien rakennusten soran alle.
Satoja pelastuneita ajettiin pois eikä heistä kuultu mitään sen jälkeen.
(Eräiden lähteiden mukaan kuolleita oli
2750 tai jopa 3500. HaKa). Sharon
katseli kiikarilla leirien tapahtumia.
2000: Sharon noin
tuhannen Israelin poliisin ja miehitysjoukkojen sotilaiden tukemana sai aikaan
toisen intifadan vierailemalla Al Aqsa -moskeijassa - islamin kolmanneksi
pyhimmässä paikassa - ja julistamalla että eräänä päivänä Israel ottaa sen
haltuunsa. Seuraavina vuosina Sharon
aloitti apartheidmuurin rakentamisen Länsirannalle aiheuttaen palestiinalaisten
vapauden menetyksen ja jatkoi siirtokuntien rakentamista.
2005: Sharon
määräsi israelilaiset asukkaat ja miehittäjät lähtemään Gazasta. Jotkut luulivat, että tämä on alkusoitto
rauhalle ja askel Palestiinan itsenäisyyteen, mutta tämä edelsi Gazan
palestiinalaisten eristämistä, ja Gaza piiritettiin 2006. Piiritys jatkuu edelleen. Israel hallitsee rajoja, ilmatilaa ja merta.
Sharonin perintö on
väkivallan ja epäinhimillisyyden perintö.
Hän teki 1998 yhteenvedon taktiikastaan ja tuestaan palestiinalaisten
etniselle puhdistamiselle: ”Ei voi yksinkertaisesti lastata ihmisiä
kuorma-autoihin ja ajaa heidät pois… pidän parempana myönteisempää politiikkaa…
luoda itse asiassa olosuhteet, jotka myönteisellä tavalla taivuttavat ihmiset
lähtemään”.
On uudistettava
pyrkimykset tuoda oikeutta palestiinalaisille tukemalla Israelin boikottia ja
pakoteliikettä, Israelin kulttuurista ja akateemista boikottia.
Lähde: American Muslims for Palestine 11.1.2014
Lyhentäen kääntänyt Hannu Kautto 12.4.2014
