Syyria

Käsite "arabikevät" on länsimedian luoma nimitys, jolla epämääräisellä leimalla on ideologinen merkitys.  "Arabikevät" voidaan rinnastaa sanoihin "demokratia", "ihmisoikeudet" ja "vapaus", joiden nimissä on sodittu pari vuosikymmentä.

Kussakin arabimaassa liikehdintä on saanut nimityksensä ja muotonsa oman paikallisen yhteiskunnallisen taistelun ja tilanteen, oman poliittisen historian pohjalta.  Läntinen valtamedia näkee Lähi-Idän arabimaat tai islamilaiset maat yleistetysti yhtenäisenä maaryhmänä, mutta erot näiden maiden välillä ovat suuret.

Syyria kuten monet Lähi-Idän valtiot on eurooppalaisen imperialismin valtakaudella sattumanvaraisesti kartalle piirretty.  Syyria kuului Ranskan mandaattiin.  Ranska taisteli 1925-26 Syyrian silloisia kapinallisia vastaan säilyttääkseen valtansa.  Syyria julistettiin 1944 itsenäiseksi ja oli 1958-61 valtioliitossa Nasserin Egyptin kanssa nimellä Yhdistynyt Arabitasavalta.  Syyriassa oli levotonta ja olot johtivat 1963 Bath-puolueen ja 1970 Assad-suvun valtakauteen.

Syyrian ominaispiirre on sirpalemaisuus, joka johtuu mielivaltaisesti piirretyistä rajoista.  Niiden sisälle jäi monia kansallisia ja uskonnollisia vähemmistöjä, jotka seuraavat nyt tapahtumia Syyriassa pelolla ja kauhulla.  On vaarassa syntyä kaikkien sota kaikkia vastaan.  Assadin hallinnon aikana Syyrian kurdiväestön asema on ollut hyvä verrattuna Turkin, Iranin ja Irakin kurdiväestöjen asemaan.

Eri puolilla arabitasavaltoja kuten Egypti, Libya ja Syyria vastustaneet voimat yhdistivät ponnistuksensa ja ryhtyivät taloudellisesti, ideologisesti ja sotilaallisesti tukemaan "oppositioita" ja rohkaisemaan niitä syrjäyttämään nykyisen johdon.  Tunisian ehkä "spontaanisti nousseen kansanliikkeen" jälkeen on operaatioita ohjattu ulkopuolelta.  Syyrian sota ei käynnistynyt spontaanisti sisällissotana, sillä terroristeilla on monta tukijaa.

Syyrian sisäinen poliittinen oppositio yritti aluksi toimia kapinallisjoukkojen kanssa yhteistyössä.  Pian aito oppositio huomasi, että islamistit harjoittavat terroria Syyrian kansaa kohtaan ja koettavat ottaa käytäntöön fundamentalistisen islamtulkinnan.

Arabimaiden historiassa väljästi esitettynä kysymys on ollut uskonnollisen nationalismin, islamismin eri muotojen, ja maallisen nationalismin välisestä kamppailusta.  Arabinationalismia edustavat usein monarkianvastaisten sotilasvallankaappausten jälkeen arabitasavaltoina syntyneet valtiot, jotka joutuivat lännen silmissä imperialismia vastustaneina valtioina boikotoiduiksi, syrjityiksi ja usein aseellisten hyökkäysten kohteeksi.

Arabimonarkiat ja niitä tukeva USA liittolaisineen näkivät Syyriassa mahdollisuuden Assadin hallinnon kukistamiseen "arabikevään" savuverhossa.  Diplomaattisähkeiden  paljastusten pohjalta nähdään, että tavoite syrjäyttää Assadin hallinto on vuosikymmeniä vanha, samoin tuki Syyrian nykyhallintoa vastustaville voimille.  Länsi harjoittaa Syyrian kauppasaartoa.  Syyriassa noin neljän miljoonan pakolaisen olot ovat vaikeat.

USA, Englanti ja Ranska kouluttavat Syyrian kapinallisia Jordaniassa.  Arabimonarkiat ja niiden länsitukijat ovat kapinallisten terroristien rohkaisijoita myös Syyriassa.  Ainakin 800 EU:n kansalaista taistelee Syyrian kapinallisten puolella.  Terroristien joukoissa sotii noin 30 eri kansallisuutta olevaa fundamentalisti-islamistia.  EU toimittaa aseita terroristeille.  USA tukee Qataria ja Saudi-Arabiaa, jotka rahoittavat islamistien toimintaa.  Nämä maat ostavat aseita Turkista, Jordaniasta ja Libanonista terroristikapinallisille.  Syyriassa Ranska ja Englanti tukevat samojen ryhmien terroristeja, joita vastaan ne taistelevat Malissa.

Hizbollah koettaa puolustaa Pohjois-Libanonin pakolaisleirejä islamistikapinallisia vastaan ja joutuu auttamaan Assadin joukkoja torjumaan Etelä-Syyriassa islamistien terroria.  Islamisteilla on hallussaan kemiallisia aseita.  Aleppon iskussa terroristit käyttivät asukkaiden mukaan hermokaasua sariini.

Syyrian strateginen asema tekee siitä isojen maiden pelinappulan, sillä taistelu Välimeren pohjukasta on pitkäaikainen.  Tällä hetkellä tärkein Syyrian maaperän hallinnan mahdollistama suunta on Iran.  Eräs kannustin on työvoiman ja luonnonvarojen riisto.  Uusliberalistiset läntiset valtiot tarvitsevat lisää markkina-alueita voiton suhdeluvun alenemisen tendenssin vuoksi.

Syyrialaisista kymmenen prosenttia kannattaa kapinallisia.  Länsi vaikenee kapinallisten tekemistä ihmisoikeusloukkauksista Syyriassa.  Ulkopuolisten tulee lopettaa terroristikapinallisten tuki, jotta Syyrian sota saadaan loppumaan.  On pyrittävä ratkaisuun neuvotteluilla.  Tähän eivät kapinalliset ole vielä suostuneet.

Lähteet:

Pertti Multanen, Syyria - kolme näkökulmaa, Arabikansojen ystävyysseura (2013)1, 8-9

Marko Korvela, Syyrian konflikti uhkaa levitä suursodaksi, Tiedonantaja (2013)22, 4

Kominform ja Verkkomedia verkossa

Hannu Kautto

26.9.2013