Hannu Kautto 2013-05-13 1(16)
Kulttuuripolitiikka
Johdanto
Uusien henkisten ja
moraalisten arvojen on voitettava tottumukset ja velttous. Tieteellisen totuuden on voitettava valhe ja
taikausko. Tarpeet kulttuurin alueella
ovat eriytyneet ja moninaiset. Tarpeet
riippuvat aineellisista ja kulttuurielinehdoista, koulutustasosta,
kulttuuritottumuksista, perinteistä ja ihmisten välisten suhteiden
tasosta. Tarvitaan esimerkiksi
teatterissa klassikkoja, suurten dramaatikkojen töitä, nykynäytelmiä ja myös
huvinäytelmiä, farsseja ja kansannäytelmiä.
Tämä koskee kaikkia taiteen aloja.
Vedotaan ihmisten arvokkaisiin henkisiin kykyihin ja ominaisuuksiin:
poliittiseen vakaumukseen ja eettisiin arvokäsityksiin, älyyn ja tunteeseen,
asialliseen arvostelukykyyn ja mielikuvitukseen, nauttimiskykyyn ja
kauneustajuun.
Yleiseen tasa-arvoon
tulee liittää myös kulttuurinen ja sivistyksellinen tasa-arvo, mikä takaa
sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon.
Paikallisyhteisöjä kehitetään.
Kulttuuri kuuluu kaikille. Maaseudun
työtätekevien elämään tulee kuulua teatterikäynnit, konsertit, elokuva,
kirjallisuus, urheilu, televisio, radio ja laajakaista. Maahanmuuttaneet huomioidaan tasa-arvoisesti. Kulttuurikasvatuksella edistetään kulttuurien
välistä vuorovaikutusta ja monikulttuurisuutta sekä rasismin vastaista
työtä. Käsitellään oikeuksia,
oikeudenmukaisuutta, syrjintää, tasa-arvoa ja kulttuurieroja. Tarvitaan edelleen asennekasvatusta naisten
ja miesten tasa-arvon suhteen, sillä porvari näkee vaimossaan pelkän
tuotantovälineen. Ihmisten
tutustumispaikkoja tällä hetkellä ovat muun muassa Mahdollisuuksien torit ja
Maailma Kylässä -festivaalit. Rauhan- ja
turvallisuuskasvatuksella pyritään pysyvän rauhan luomiseen ja turvallisuuden
takaamiseen voimankäytön sijaan.
Lisätään oppilaiden tietoisuutta maailman ongelmista: sodista ja ristiriidoista,
ympäristöongelmista, ihmisoikeuskysymyksistä, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta
sekä niiden syistä.
Porvarit erottavat
"korkea"kulttuurin (arvokasta) ja "matala"kulttuurin
(populaari-) (arvotonta) tai ylemmät taiteet (hyviä) ja alemmat taiteet
(huonoja). Käytäntö osoittaa porvarien
erottelun kestämättömäksi kuten tansanialaisenglantilaisen rocktähden Freddie
Mercury (Farrokh Bulsara) ja espanjalaisen oopperatähden Montserrat Caballé
duetto Barcelona ja muu yhteistyö todistavat.
Suomen esimerkit ovat laulaja ja näyttelijä Olavi Virta sekä säveltäjä,
muusikko ja tuotantopäällikkö Toivo Kärki.
Sinfonia voi olla onnistunut tai epäonnistunut, samoin rockesitys;
lajityyppi (tyylilaji, tyylisuunta, genre) ei ratkaise. (Genre-ajattelu on jäykän akateemista, sillä
laji voi sisältää osia muista lajeista.)
Tuhansista iskelmistä muutama jää elämään, sillä iskelmiä tuotetaan
kaupallisesti liukuhihnalta.
"Kevyt" musiikki kuten rock ja suomalainen tango liittyvät
tanssimiseen ja parin etsintään, ja vaikuttavat elämässä "taide"musiikkia
"syvällisemmin" ja tärkeämmin ihmisiin. Näytelmäkirjailija, runoilija ja
teatteriohjaaja Bertolt Brechtin mukaan "alemmat" taiteet ovat
taiteista materiaalisimpia.
"Ylempi" taide pohtii älyllisesti sosiaalisia suhteita.
Kirjallisuuden tutkija ja
semiootikko Roland Barthes kuvaa pikkuporvarien ajattelua "moraaliseksi
kirjanpidoksi", jossa maailman äärettömyys ja rikkaus muuttuvat
laskettaviksi ja kasautuviksi vastinetoiminnoiksi. Elämä on debet-kreditiä, laatujen hävittämistä
määriksi. Pikkuporvari uskoo vain
siihen, minkä voi laskea. Porvariston
käsite laajentuu sosiaalidemokraatteihin ja muihin. Tavaran ja porvarin kuluttajaminän suhde on
rakkaustarina.
Mitäkö ajattelen
länsimaisesta sivistyksestä? Minusta se
olisi oikein hyvä ajatus.
Lakimies Mahatma Gandhi
Koulutus
Jokaiseen
koulutusvaiheeseen kuuluu kasvattaminen globaaliin vastuuseen, mikä opettaa
kunnioittamaan erilaisuutta ja auttaa kykyämme toimia globalisoituvassa
maailmassa. Ihmisoikeus- ja
tasa-arvokasvatuksen tulee läpäistä koulutusvaiheet. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat
pääsisältöjä. Kehityskasvatuksella
tutkitaan kansainvälisiä riippuvuussuhteita ja mahdollisuuksia globaalin
epätasa-arvon poistamiseksi sekä tarkastellaan Pohjoisen ja Etelän välisiä
suhteita. Tutkitaan, kuinka brasilialaisen
pedagogin Paulo Freiren pedagogiikkaa sovelletaan päivähoidosta
aikuiskoulutukseen. Porvarilliset
vanhemmat kasvattavat lapsensa porvareiksi, ja koululaitos sosiaalistaa lapset
kapitalismiin. Kasvatus ja koulutus ovat
vallankäyttöä ja manipulaatiota päiväkodista ja esikoulusta yliopistoon.
Paulo Freiren mielestä
tallettavassa kasvatuksessa heijastuu sortava yhteiskunta - kapitalismi:
1) Opettaja opettaa, ja
oppilaita opetetaan.
2) Opettaja tietää
kaiken, ja oppilaat eivät tiedä mitään.
3) Opettaja ajattelee, ja
oppilaat ovat ajattelun kohteita.
4) Opettaja puhuu, ja
oppilaat kuuntelevat nöyrinä.
5) Opettaja pitää kuria,
ja oppilaat alistuvat.
6) Opettaja tekee
valintoja vaatien niiden hyväksymistä, ja oppilaat tottelevat.
7) Opettaja toimii, ja
oppilailla on harhakuva toiminnasta opettajan toiminnan kautta.
8) Opettaja valitsee
opetusohjelman sisällön, ja oppilaat (joiden mielipidettä ei kysytä) omaksuvat
sen.
9) Opettaja samastaa
tiedon auktoriteetin omaan henkilökohtaiseen auktoriteettiinsa, jonka hän
asettaa oppilaiden vapautta vastaan.
10) Opettaja on
oppimisprosessin subjekti, kun taas oppilaat ovat pelkkiä objekteja.
Freire toteaa, että
kaikki myytit, joiden sisäistäminen on olennainen osa sorrettujen alistamista,
esitetään näille hyvin järjestelmällisesti propagandana ja iskulauseina
joukkotiedotusvälineillä. Myyttejä ovat:
- Myytti, että sortava
järjestelmä on "vapaa yhteiskunta".
- Myytti, että ihmiset
ovat vapaita työskentelemään siellä, missä haluavat, ja että he voivat hakea
toisen työpaikan, ellei pomo miellytä.
- Myytti, että tässä
järjestelmässä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja sitä on sen vuoksi arvostettava.
- Myytti, että jokainen
yritteliäs voi ryhtyä yrittäjäksi - ja vielä pahempaa, myytti, että
katukauppias on yhtä lailla yrittäjä kuin suuren tehtaan omistaja.
- Myytti yleisestä
oikeudesta koulutukseen, kun samalla kaikista Brasilian peruskoulun
aloittavista lapsista vain murto-osa pääsee yliopistoon.
- Myytti ihmisten
tasa-arvosta, kun keskuudessamme yhä toistuvasti kysytään: "Etkö ymmärrä
kenelle puhut?".
- Myytti eliittien
hyväntekeväisyydestä ja jalomielisyydestä, kun he todellisuudessa luokkana
vaalivat valikoituja "hyviä tekoja" (jotka puolestaan johtavat
"pyyteettömän avun" myyttiin).
- Myytti sortavien
luokkien sankaruudesta "länsimaisen kristillisyyden" puolustajina
"materialistista barbarismia" vastaan.
- Myytti, että
hallitsevat eliitit "tuntien sen velvollisuudekseen" edistävät kansan
kehittymistä, jotta kansa tästä kiitollisena hyväksyisi eliittien sanat ja
alistuisi niihin.
- Myytti, että
kapinallisuus on synti jumalaa vastaan.
- Myytti
yksityisomistuksesta inhimilliselle kehitykselle välttämättömänä (vain niin
kauan kuin ainoastaan sortajat ovat aitoja ihmisiä).
- Myytti sortajien
yritteliäisyydestä ja sorrettujen laiskuudesta ja epärehellisyydestä.
- Myytti sorrettujen
luonnollisesta alemmuudesta ja sortajien ylemmyydestä.
- Myytti: porvariston
itsestään antama malli vihjailee, että tavallisesta kansasta lähtöisin oleva
voi nousta hierarkiassa.
Freire korosti oppilaan
aktiivisuutta sekä opettajan ja oppilaiden dialogia, jossa opetus etenee
luovasti ja uutta tietoa etsien. Hän
vastusti ihmisiä sopeuttavaa ja passivoivaa kasvatusta. Oppimisen on tarkoitus johtaa toimintaan ja
muutokseen. Kasvatuksen ja koulutuksen
päämääränä on maailman muuttaminen paremmaksi.
Pertti Hemánus kirjoitti
1970 Parnassossa, miten Suomessa indoktrinoidaan.
1) Oppikirjoihin ei tule
sisällyttää avointa, räikeää eikä helposti havaittavaa propagandaa, ei siis
minkään yhteiskunnallisen katsomuksen, puolueen tms selittämistä muita
paremmaksi.
2) Sen sijaan kirjojen
tulee indoktrinoida käyttäjänsä lähinnä liberaalisporvarillisten yhteiskunnallisten
katsomusten kannattajiksi siten, että yhteiskunnan koneisto ja
toimintamekanismit esitetään kirjoissa suurin piirtein onnistuneina ja hyvin
toimivina. Tätä ei ole tehtävä suoraan,
ei ole sanottava, että meidän yhteiskuntamme on hyvä ja oikeudenmukainen, vaan
se on sanottava rivien välissä siten, että päinvastaiset näkökannat jätetään
sanomatta tai niille annetaan suhteettoman vähän tilaa.
3) Kirjojen tulee
sisältää indoktrinaatiota myös siten, että niiden yleissävy on erittäin
rationaalinen ja faktapohjainen ja tunnepitoiset ilmaisut on karsittu
pois. Kun rationaalissävyisessä
tekstissä punotaan tosiasioiden kanssa yhteen mielipiteitä... saavutetaan se
hyöty, että tosiasioiden ja mielipiteiden erottaminen toisistaan on
todennäköisesti lukijalle ylivoimaista.
4) Kirjoja ei tule
rakentaa moniarvoisuuden varaan. Ts
niiden punaisena lankana ei tule olla sen seikan havainnollinen esittäminen,
että eri mielipidesuunnat tulkitsevat yhteiskunnan tilanteen syy- ja
seuraussuhteineen eri tavalla.
Tutkimuksen mukaan 1970: Suomalaisten historian ja yhteiskuntaopin
opettajien asennoituminen talouselämään oli taantumuksellisempi kuin minkään
aineryhmän korkeakouluopiskelijoiden.
Opettajista 86 prosenttia vastasi olevansa samaa mieltä väittämän
"valtiojohtoisuus talouselämässä johtaa byrokratisoitumiseen" kanssa,
77 prosenttia oli samaa mieltä väittämän "yksityisomistukseen perustuva
talousjärjestelmä takaa korkean elintason" kanssa, vastaava prosentti 78
oli väittämän "voitontavoittelu on tarpeellista taloudellisen hyvinvoinnin
edistämiseksi" kohdalla ja 76 prosenttia katsoi, että "mainonta on
välttämätöntä elinkeinoelämän tehokkaan toiminnan kannalta". Ainoastaan 15 prosenttia opettajista hyväksyi
väittämän "yhteiskunnan omistukseen perustuva talousjärjestelmä varmistaa
oikeudenmukaisemman ansioiden jakautumisen kuin yksityisomistukseen
perustuva". Jopa yleensä
taantumuksellisista kauppatieteiden opiskelijoista 27 prosenttia hyväksyi
väittämän.
Esi-, perus- ja
lisäopetuksen opetussuunnitelmaa 2016 muotoillaan ja syksyllä 2012 julkaistiin
luonnos. Siinä mainitaan muun muassa
ihmisyyteen kasvun tukeminen, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja uskonnollinen
tunnustuksettomuus: "Perusopetus ylläpitää ja vahvistaa elämän ja
ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja
hyvinvointia. Alueellinen, sukupuolten
välinen ja taloudellinen tasa-arvo on ollut perusopetuksen kehittämisen
johtoajatus peruskoulujärjestelmään siirtymisestä lähtien. Sitä täydentää laaja-alainen
yhdenvertaisuusperiaate. Oppiaineiden
opetus (lisäys: ja koulun muu toiminta) on (ovat) puoluepoliittisesti
sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta." Opetus näyttää säilyvän porvarillisena. Elämänkatsomustieto ET tulisi saada kaikille
vapaasti valittavaksi.
Suomessa lasten
päiväkoti, esikoulu ja koulu alkavat opettaa yrittäjyyttä. Kilpailuyhteiskunnassa yksilöistä pyritään
kasvattamaan yrittäjäkansalaisia, jotka vastaavat työllisyydestään. Teinit käyvät liiketoiminnan kursseilla,
lukiolaiset erikoistuvat yrittämiseen ja opettajat ovat markkinoijia. Yliopiston opiskelijat saavat
yrittäjyyskasvatusta.
EU-maiden on pakko
soveltaa EUn periaatepäätöksiä, joiden mukaan koulutusta täytyy siirtää
julkisesta yksityiseksi suuryritysten vaikutusvallan alaiseksi, kapitalismin
kilpailuideologiaa sovelletaan opetuksessa ja yritysmaailman periaatteet
tuodaan kouluihin ja yliopistoihin. Nämä
torjutaan, ja julkinen koulutus on maksutonta.
Lasten päivähoito ja esikoulu
Aamu- ja iltapäivähoito
järjestetään sitä tarvitseville lapsille.
Mahdollisuus lasten päivähoitoon antaa naisille edellytykset
kouluttautua. Päivähoidon tulee olla
maksutonta. Kunnalliset päiväkodit eivät
ole nykyään katsomuksellisesti neutraaleja.
Päivähoidon ja esikoulun tulee olla uskonnollisesti tunnustuksettomia. Reilu päiväkoti -hanke viestii uskonnottomien
katsomusoikeuksien puolesta päiväkodeille.
Rauhankasvatus aloitetaan.
Väkivalta mediassa ja tietokonepelissä vääristää maailmankuvaa ja on
ongelma rauhankasvatuksessa. Rauhankasvatuksen
tulee olla kaiken kasvatuksen ja koulutuksen perusosana.
Kuperkeikka Esikoulut
alkoi 2009 pitää päiväkotia Espoossa ja Porvoossa. "Elämä on yrittämistä." Kuperkeikka haluaa kasvattaa yritteliäitä,
oma-aloitteisia ja vastuullisia ihmisiä, jotka osaavat vastata tulevaisuuden
haasteisiin. Kuperkeikan arvoja ovat
dynaamisuus, uudistumiskykyisyys, rohkeus ja avoimuus. Sen ilmapiiri on yrittäjähenkinen:
"Yrittäjyyskasvatus on osa peruskoulun opetussuunnitelmaa heti
ensimmäiseltä luokalta, mutta pohja luodaan päivähoidossa". Joissain yksityisissä päiväkodeissa propagoidaan
kapitalismia ideologisesti, mikä ehkäistään.
Maksuton esikoulu on
poistettava ja muutettava peruskoulun ensimmäiseksi luokaksi kaikille
kuusivuotiaille. Lapsille tarkoitettua
taidetta kuten teatteria, nukketeatteria, kirjallisuutta ja kuvitustaidetta
pidetään saatavilla.
Peruskoulu
Lähikouluja tuetaan eikä
lopeteta. Lapsilla on subjektiivinen
oikeus lähikouluun. Peruskoulun tulee olla
uskonnollisesti tunnustukseton.
Pakkouskonto näkyy niin, että lainsäädännöllisesti on rajoitettu
evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten valinnanvapautta. Uskonnonopetus on sosiaalistamista uskontoon. Uskonnollisia väittämiä ei saa kertoa totena. Lopetetaan koulun järjestämä koulutyöhön
liitetty uskonnon harjoittaminen: koululaisjumalanpalvelukset ja uskonnolliset
päivänavaukset. Oppilaiden tulisi voida
valita elämänkatsomustieto. Huomioidaan
lasten erilaisuus ja maahanmuuttaneiden lasten tarpeet. Peruskoulu on myös rauhankasvatuksen koulu.
Luokkakokoa
pienennetään. Oppilaanohjauksen,
erityisopetuksen ja avustavan psykologisen ja sosiaalisen henkilökunnan määrää
täytyy lisätä. Koululaisten
syrjäyttäminen ehkäistään koulu-, nuoriso- ja sosiaalitoimen yhteistyöllä. Uusliberalistinen koulupolitiikka pyrkii
jakamaan oppilaat eri tasoisiin ryhmiin, mikä torjutaan. Heikosti edistyviä oppilaita tuetaan. Kannustetaan oppilaita jatkamaan lukioon tai
ammatilliseen koulutukseen tahi molempiin.
Opetusohjelmaan ei sisällytetä kapitalismin ideologista opetusta. Kasvatetaanko koululaisista keskenään
kilpailevia yksilöitä vai yhteisön osana toimivia ihmisiä? Koululaisille annetaan mahdollisuus laulaa,
tanssia, soittaa, maalata, muovailla ja näytellä eli ilmaista taiteen keinoin
tunteitaan ja ajatuksiaan.
Lukio
Oppilaat voivat yhdistää
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta. Luokkakokoa on pienennettävä. Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan
määrää lisätään. Tarvitaan erityisopetusta,
opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa.
Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin oppilaiden ei tarvitse
ostaa kirjoja. Peruskoulussa tulee olla
monenlaisia kerhoja, jossa oppilaat voivat harrastaa mieliaineitaan.
Ammatillinen koulutus
Oppilaat voivat yhdistää
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta. Oppilaat voivat valita
oppisopimuskoulutuksen. Estetään sen
muodostuminen keinoksi yritysten hankkia halpaa työvoimaa. Luokkakokoa pienennetään. Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan
määrää lisätään. Tarvitaan
erityisopetusta, opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa. Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin
oppilaiden ei tarvitse ostaa kirjoja. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulee
toimia yhteistyössä.
Korkeakoulututkimus ja -opetus
Yliopistoissa jatketaan
perustutkimusta, jonka tuloksia siirretään opetukseen. Lain mukaan yliopistojen pitää myös vaikuttaa
yhteiskunnallisesti. Opiskelun
maksuttomuus säilytetään myös ulkomaalaisille.
On maksettava opintopalkkaa opintotuen sijaan, sillä opiskelu on työtä. Ennen opintopalkkaa on maksettava ajan
tasalla oleva opintotuki ja asumislisä.
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut säilytetään ja niillä tulee olla
autonomia eli tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus. Niiden tulee toimia yhteistyössä.
Korkeakoulujen
huippuyksiköitä (strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOK) ei saa suosia,
sillä se hävittää sivistysajatuksen.
Kuitenkin tekniikan yliopistot keskittyvät vahvuuksiinsa, koettavat
kehittää yritysten antamaa tutkimusta, sopivat tutkimusaloista ja työnjaosta
teollisuuden kanssa keskittämällä tutkimusvaroja. SHOKit eivät onnistuneet parantamaan
innovaatiotoimintaa eivätkä uudistamaan eri toimialoja. Suuret yksiköt ovat heikosti toimivia kuten
Aalto-yliopisto (eräs lyhennys A?).
Shanghai Jiaotong
-yliopisto järjestää maailman yliopistot vuosittain
paremmuusjärjestykseen. Suomesta 500
parhaimman listalle pääsivät 2011 Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Turun
yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto. Aalto-yliopisto oli 2010 listalla, mutta
putosi 2011 pois 500 parhaalta listalta.
Tähän täytyy olla jokin painava syy Aalto-yliopistossa itsessään. Se ei ollut 2012 myöskään 500 parhaan
listalla, mutta muut mainitut suomalaiset yliopistot olivat edelleen listalla.
Yliopistouudistuksen
jälkeen byrokratia lisääntyi, vaadittiin riittävä määrä koordinaattoreita ja
tutkijakoulut romutettiin. Valtion
rahoitus hupeni uuden organisaation rakentamiseen, perusmäärärahoja
pienennettiin, josta seurasi opettajien väheneminen. Suomen akatemian rahoitus loppui. Monella laitoksella on yli puolet
ulkopuolista rahoitusta. Koulutus
luovutetaan yritysmaailmalle. Teollisuus
lahjoittaa professuureja. Yliopistojen
hallintoon on nimetty julkisuuden henkilöitä ja talouselämän vaikuttajia. Yhteistyön yritysten kanssa eli sovelletun
tutkimuksen tai tuotekehittelyn tulee hyödyttää kaikkia osapuolia. Riippuvuus yksityisestä rahasta ei ole
vaaratonta, sillä yksityiset yritykset tekevät tieteestä suljetumpaa. Korkeakoulujen riippumattomuus tulee
toteuttaa tutkimusaiheiden ja -menetelmien valinnassa sekä tutkimustulosten
julkaisemisessa. Tämä edellyttää
korkeakoulujen riittävää julkista rahoitusta ja yksityisten tuotanto-, kauppa-
ja finanssilaitosten irroittamista korkeakoulujen rahoituksesta. Tutkimustulokset tehdään maksullisiksi eikä
niitä jaeta julkisesti. Tutkimustulosten
on oltava julkisia, ei salaisia.
Suomen akatemia on väärin
organisoitu epätieteellisin periaattein toimiva rahoitusorganisaatio ja omii
rahoituspäätöksillään itselleen päätöksenteon perustutkimuksesta. Akatemian käyttämien salaisten ulkomaisten
"asiantuntijoiden" joukossa on ollut tiederikollisia ja
kreationisteja. Akatemia on
nykymuodossaan lakkautettava ja organisoitava uudelleen tieteellisin
periaattein kuten päätöksiltään ja niiden perusteluilta julkisesti toimivaksi
aidoksi Tiedeakatemiaksi, joka olisi virkavastuussa valtion käyttämän tieteen
pätevyydestä, tai akatemian rahat on jaettava tiedeyliopistoille toteutuneiden
tieteellisten näyttöjen kuten asianmukaisten väitöskirjojen suhteessa.
"Erityistutkimuslaitokset"
kuten Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos OPTULA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
THL, johon yhdistyivät 2009 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja
kehittämiskeskus Stakes ja Kansanterveyslaitos KTL, sekä muut on joko
saatettava asianmukaisen tieteellisen kontrollin (uudistettu Tiedeakatemia)
alaiseksi tai lakkautettava, jolloin niiden tehtävät ja rahat on annettava
tiedeyliopistoille.
Täytyy tukea
tasapuolisesti tekniikan lisäksi muita aloja.
Opettajien lukumäärää kasvatetaan.
Opiskelijoiden ohjausta eli tutorointia lisätään. Valtion rahoitus turvaa tutkimuksen ja
opetuksen, ei yksityinen kuten Aalto-yliopistossa. Kehitetään opiskelijademokratiaa, samoin
kaikessa koulutuksessa. Yliopistot ja
korkeakoulut ovat rasismin vastaisia.
Lopetetaan yliopistojen avajaisjumalanpalvelukset, mutta vähintään
järjestetään uskonnoton vaihtoehtotilaisuus kuten Helsingin yliopisto teki
2012.
Aikuiskoulutus
Edistetään koko elämän
ajan kestävää oppimista - oppia ikä kaikki.
Matalan koulutustason omaaville turvataan aikuiskoulutus myös
työehtosopimuksissa. Säilytetään
työväenopisot, kansalais- ja kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot
tukemalla niitä. Tuetaan avointa
yliopistoa ja avointa ammattikorkeakoulua sekä kehitetään niitä. Vähälle koulukselle jääneitä tuetaan
työvoimapoliittisella tai omaehtoisella koulutuksella ylläpitämään
ammattitaitoaan ja kehittämään itseään.
Erittäin tärkeä koulutusmuoto on ammattiliittojen ja ammattiosastojen
opintopiirit sekä luottamusmies- ja työsuojelukurssit. Vuotuinen laaja-alainen tapahtuma on Suomen
sosiaalifoorumi, josta saa eväitä monenlaiseen toimintaan.
Taide, media ja kulttuuri
Mielekkäässä
vapaa-ajankäytössä vaatimuksia ovat yhteiskunnallisten ohjelmien sattuva
sisältö, kaikkien taiteellisten ohjelmien monipuolisuus ja korkeatasoisuus sekä
ohjelmien suuri nautittavuusarvo. Elämä
on köyhempää ilman taiteita ja esteettisiä vaatimuksia, sillä ihminen kaipaa
myös aistiensa, eettisten ja esteettisten taipumustensa ja eläytymiskykynsä
kouluttamista. Taide osaltaan auttaa
tässä.
Taiteilijana oleminen
merkitsee: uusien todellisuuksien löytämistä, porautumista uusiin aiheisiin,
elämän tosiasioihin ja uusille elämänalueille.
Keksitään piileviä mahdollisuuksia, uusia arviointeja ja uusien
arvokäsitysten muokkaamista.
Sokerikakkutyyli, väljähtynyt, mielistelevä sulavuus ja todellisuuden
kaunomaalailu eivät kelpaa kuten ei pelkän harmaan käyttäminen. Hyvät taideteokset ovat henkiseltä
sisällöltään totuudellisia ja elämänläheisiä.
Hyvä taide on pedagogista, mutta pedagoginen taide huonoa.
Mikään taiteenlaji ei saa
tunkea toista sivuun tai tehdä sitä tarpeettomaksi, ei televisio elokuvaa eikä
romaani pienimuotoista kertomusta.
Tarvitaan esimerkiksi kuunnelmia, näytelmiä, suuria eeppisiä ja lyyrisiä
runoelmia ja kärkeviä pikkurunoja, klassista konserttimusiikkia, sinfoniaa,
laulua, kansanmusiikkia, improvisoitua musiikkia ja iskelmiä, monumentaali- ja
muita veistoksia, ryhmäkuvauksia, historiallisia, asetelma-, tutkielma- ja
maisemakuvamaalauksia - kaikkia ilmaisumuotoja käytetään.
Nauramisen, huvin, ilon,
huumorin ja komiikan tarve on suuri.
Monet näytelmät, elokuvat ja televisionäytelmät ja pienimuotoinen
kirjallisuus sekä parhaat harrastelija- ja ammattikabareet tyydyttävät tätä
tarvetta. Hyvä huumori liittyy syvään
elämänviisauteen ja osuvaan kansanomaiseen sukkeluuteen.
Yhdessä
taiteilijaliittojen, sanoma- ja aikakauslehtimiesliiton sekä
kulttuuriministeriön kanssa on kehitettävä ohjelma kriitikoiden
järjestelmälliseksi kouluttamiseksi, uusien kriitikkojen löytämiseksi ja
kouluttamiseksi. Kirjallisuus- ja
taidekriitikot tarvitsevat syvällistä näkemystä konkreettisen luovan työn
ongelmista ja läheisiä suhteita lukijoihin, kuulijoihin ja katsojiin, jotta he
tuntisivat näiden tarpeet ja mielipiteet.
Julkisessa kriittisessä keskustelussa tutkitaan sitä, mikä
taideteoksessa on onnistunutta ja paljastamaan syyt vähemmän onnistuneeseen
tulokseen.
Maalaukset, veistokset ja
rakennukset ovat vanhastaan taidetta varsinkin jos ovat esteettisesti
arvokkaita. Perinteellisen arvostelijan
perinteellisessä puheessa sovelletut taiteet käyvät tuskin koskaan
taiteesta. Hän ei koskaan arvostele
julisteita, lippurivistöjä, ravintolasisustuksia, katuja ja teitä, painia tai
taitoluistelua, tuotepakkauksia, autoja, ehostuksia tai etikettejä. Uusi taidearvostelu käsittää miten sekä
perustaide että sovellettu taide ovat visuaalista kulttuuria, joka on osa
henkistä kulttuuria ja osa koko yhteiskunnallista elämää, siitä riippuvaista ja
siihen vaikuttavaa.
Porvarillinen taide
pyrkii kaupallisuuteen. Yhdysvaltalainen
ja monikansallinen massakulttuuri ei korvaa taidetta, vaan passivoi yleisöä ja
turruttaa aisteja. Massakulttuurin
sisältö on väkivallan ja rikollisuuden ihannoiminen tavallisina, jokapäiväisinä
ja elämään kuuluvina ilmiöinä.
Maahanmuuttaneiden on annettava säilyttää oma kulttuurinsa ja sitä
tuetaan. Taide tuodaan ihmisten
ulottuville. Päävastuu kulttuurista ja
taiteesta on yhteiskunnalla. Tärkeä
tehtävä on yhteistyö taiteilijoiden kanssa eri kulttuurialoilla. Eri taiteenalojen pitää saada
kansallisoopperaa, kansallisteatteria ja musiikkitaloa vastaavat tilat ja
taloudellinen tuki. Taiteilijoiden
sairaus-, eläke- ja sosiaaliturva on muodostettava samaksi kuin muilla
työntekijöillä.
"Kulttuuri"teollisuus
voittoon perustuvassa taloudessa synnyttää kulttuurielämän saastan, roskan,
pitkäpiimäisyyden ja autiuden. Se valvoo
musiikin toistokoneistoa elokuvaa, radiota, televisiota ja
äänilevytuotantoa. Konserttitoimistoilla
se hallitsee konserttitoimintaa, kirjakerhoilla kirjamarkkinoita,
viihdelehdillä ja aikakauslehtien viihdeliitteillä erityisesti sarjakuvilla
"kultuuri"teollisuudesta on tullut lehtimonopolien ja
suurkustantamojen osakas. "Kulttuuri"teollisuuden
voitot ja valta ovat suuret. Se on
tehnyt tosi taiteesta "taide"tavaran.
Kapitalismissa koulutuksessa
kaikkialla vallitseva kilpailuhenki tukahduttaa kvaliteettien tajun. Taiteelliset lahjakkuudet nähdään
sijoituksina: tuosta ihmisestä voi tulla hyvä tai paras kuvanveistäjä tai
oopperalaulaja tai näyttelijä. Lastenkulttuurille
ei länsimainen aikuisten kulttuuri kelpaa esikuvaksi. Siksi on pyrittävä kehittämään lapsille
kokonaan uusi heille sopiva kulttuuri.
Nykyisen lastenkulttuurin väkivaltaisuuden ja kaupallisuuden sekä
sukupuolien roolijaon edessä ollaan lähes voimattomia. Lapset näyttävät leikeissään porvarillisen yhteiskuntamme
kaupalliset, teknokraattiset ja väkivaltaiset kasvot. Lapsille on tarjottava uusia toimintamuotoja,
jotka kehittävät lapsissa itsenäisyyttä, kriittistä ajattelua, aktiivisuutta,
tietoisuutta ja solidarisuutta.
Valtion elinten tulee
tehdä pitkäntähtäimen suunnitelma kulttuurielämän aineellisteknisen perustan
kehittämiseksi ja siinä varmistetaan kulttuurilaitosten säilyttäminen,
entisöiminen ja asteettainen laajentaminen.
Uudisalueille, lähiöille luodaan mahdollisuudet seuraelämää ja yhteistä
kulttuuritoimintaa varten kuten kerhohuoneita ja kirjastoja. Tällaiset tilat sisällytetään asuntotuotannon
normistoon. Otetaan huomioon
monikäyttömahdollisuus ja järkiperäinen konstruktio. Kaupunkien ja kuntien kulttuuri-,
kansansivistys-, urheilu- ja ajanvietelaitokset toimivat yhdessä. Tärkeiden kohteiden, esimerkiksi
nuorisokerhojen, vanhustilojen, kulttuuritalojen, kirjastojen ja
elokuvateattereiden varustetasoa nostetaan.
Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia hoidetaan ja ne
säilytetään.
Kulttuurielämän ja
taiteellisen luovan työn kehittämisen päämääränä on palvella ihmisen parasta,
työväenluokan ja koko työtätekevän kansan etuja. Kulttuuripolitiikka tähtää ihmisten henkiseen
rikastuttamiseen, jokapäiväisen elämän tekemiseen entistä miellyttävämmäksi ja
mielekkäämmäksi jokaiselle kansalaiselle.
Taiteen suhde
todellisuuteen on kuin viinin suhde viinirypäleeseen.
Taide ja kitsch
Onko taidetta se, mikä on
gallerioissa ja museoissa? Onko niissä
kitschiä? "Taidetta on se, mikä
taiteena esitetään." Kitsch on
elitistinen käsite. Kitschiä ovat halvat
kuvat, joita myydään laitakaupungin gallerioissa ja tavarataloissa. Kitsch syntyy, kun suurella joukolla ihmisiä
on rahaa sen ostamiseen, kuten McDonaldsin pikaruoka, muovipuut tai tekokukat. Toisaalta suuri kukkaviljelmä kuluttaa vettä
saman verran kuin pieni kaupunki, joten muovi- ja paperikukat ovat
kannatettavia. Kitschiä ovat puutarhatontut,
rusettikaulaiset kissanpennut ja töräytteleviltä näyttävät saksanhirvet. Tavallisen yhdysvaltalaisen elämässä on vähän
sitä, mikä ei ole kitschiä.
Television Dallasin ja
Dynastian menestys osoittaa, että ihmisten veljeys voidaan perustaa
kitschiin. Joukkotiedotusvälineiden
estetiikasta tulee kitschin estetiikkaa.
Kun tiedotusvälineet tunkeutuvat elämäämme, kitschistä tulee esteettinen
ja moraalinen koodi. Kitsch on vetoavaa
ja ihmisiä miellyttävää: pörröinen kissanpentu, koiranpentu, uskollinen koira,
itkevä pikkupoika, majoja sveitsiläisessä alppimaisemassa, pitkäsäärisiä
neitoja viettelevine silmineen ja aistikkaine suineen, viulua soittava alaston
neito meren rannalla auringonlaskua vasten, suutelevia pareja kuutamossa,
myrskyisää merenrantaa laukkaavia villejä oreja, hymyileviä kerjäläisiä, iloisia
kääpiöitä, surullisia klovneja, Aku Ankkoja ja joulukortteja. Näillä on vahva tunnelataus.
On monenlaista kitschiä:
Jeesus-lapsi, pateettinen neitsyt Maria, ristiinnaulittu Jeesus, onnesta
säteilevät työläiset ja hymysuiset kolhoosinaiset
"kolhoosiooppera"elokuvissa.
Mainostoimistot tuottavat kapitalistista kitschiä. Natsikitsch: leppoisa Hitler lapsi sylissään. Kitschkuvista ei epäillä, mitä ne esittävät,
eikä kitsch salli epäselvyyttä tai monimielisyyttä. Kun taide voimistaa aistikokemustamme
maailmasta, kitsch turruttaa sitä.
Stereotyyppisen, tavanomaisen ja kaavamaisen kuvan herättämät
assosiaatiot ovat samat kuin nimilapun herättämät. Israelilainen kitsch, joka esittää
hasidijuutalaisia tanssimassa Jerusalemin itkumuurin edessä, menee Israelissa
kaupaksi, mutta ei Teheranissa tai Bagdadissa.
1. Kitsch esittää
kohteita tai aiheita, joita pidetään yleisesti kauniina tai joilla on selvä
tunnelataus.
2. Kitschin esittämän
kohteen tai aiheen tulee olla välittömästi tunnistettava.
3. Kitsch ei oleellisesti
rikastuta esitettävään aiheeseen liittyviä assosiaatioita.
Kitschin käsite on
laajentunut monille alueille: sentimentaalinen konservatiivinen roskakirjallisuus,
supermarketromaanit, romanttiset melodramaattiset romaanit, musaki, Eurovision
laulukilpailut, purjelaivan muotoiset ravintolat, hampurilaisen muotoiset
McDonaldsin kioskit, kärpässientä esittävät bensiiniasemat, Beverly Hillsin
miljonäärihuvilat, Hitlerin ja
Mussolinin aikainen arkkitehtuuri, huonekalut, matkamuistot, kuvakortit,
Michelangelon Davidin muovijäljennös, Milon Venuksen saa "alkuperäisenä"
molemmin käsin varustettuna, Mona Lisa mosaiikkina, tapetit, vaalikampanjat,
mainoksen käyttämät valokuvat, uskonto (on kansan oopiumia) ja niin edelleen.
Viestintä- ja mediakasvatus
Ymmärtääksemme kirjoja,
lehtiä, sarjakuvia, radiota, televisiota, internetiä ja mainoksia tarvitsemme
viestintä- ja mediakasvatusta, jotta oppisimme medialukutaitoa. Viestintä on viestien vastaanottamista ja
niiden tuottamista. On tiedettävä ja on
vaikutettava siihen, kuinka viestintää tuotetaan, kuinka siihen osallistutaan
ja mitä sen vastaanottamisessa tapahtuu.
Viestintäkasvatuksella ihmisiä kehitetään kriittisiksi viestinnän
käyttäjiksi, jotka tajuavat viestinnän yhteiskunnallisuuden. Arvioimme viestinnän luotettavuutta ja
ymmärrämme viestien merkityksiä.
Tiedostamme viestinnän kulttuuriset, esteettiset ja eettiset arvot. Viestintä- ja mediakasvatus kulkee punaisena
lankana kaikessa koulutuksessa. Sillä
vaikutetaan arvoihin, mielipiteisiin ja asenteisiin. Viestintäkasvatukseen kuuluvat media- ja
ilmaisukasvatus.
Valtavirtamedian
ammattilaiset suojelevat yksityistä valtaa luomalla illuusion, jonka mukaan
yleisölle tarjotaan "puolueetonta" tietoa ja laajaa tosiasioiden,
mielipiteiden ja näkökulmien kirjoa, minkä perusteella kuka tahansa yksilö voi
muodostaa oman valveutuneen maailmankuvansa.
Länsimainen valtamedia on
viime aikoina taantunut. Sitä ohjaa
Yhdysvaltojen johdon tiedotus täydennettynä puolustusministeriön eli Pentagonin
propagandalla. Näitä välittävät edelleen
suuret uutistoimistot. Euroopan unioni
ja Suomen valtamedia toistavat papukaijamaisesti rähmällään nöyristellen
propagandaviestit. Suomen valtamedia on
angloamerikkalaistunut. Hyviä valtioita
ovat ne, joissa toteutetaan USAn "vapautta" ja
"demokratiaa" eli yrittäjien vapautta ja kapitalismia.
USAn lieasta irronneista
valtioista länsimainen valtamedia välittää vääristyneitä ja valheellisia
tietoja. Esimerkkinä ovat Kuuba, Korean
demokraattinen kansantasavalta ja Venezuela.
Pyritään vetoamaan tunteisiin järkevyyden sijaan ja pimitetään
julkisuudelta vallankumouksen saavutukset esimerkiksi lukutaidottomuuden
poistaminen.
Yhdysvaltain valtamedia
syyttää muun muassa Kiinaa ja Kuubaa ihmisoikeuksien rikkomuksista peittääkseen
omia ihmisoikeuksien loukkaamisiaan.
Samoin muiden läntisten suurvaltojen valtamedia syyttää muita maita
samoista rikoksista peitelläkseen omia ihmisoikeusrikoksiaan. Läntinen valtamedia ei juuri kiinnitä
huomiota Israelin harjoittamaan palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikolliseen
loukkaamiseen.
Länsimainen valtamedia
harrastaa indoktrinaatiota.
Tiedotusopissa se (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen
saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää,
jossa viestinnän kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena. Jos kohde huomaa vaikuttamisyrityksen,
indoktrinaatio muuttuu propagandaksi, joka voi olla totta tai valhetta. Propaganda on läheistä sukua mainonnalle. Indoktrinaatiota toteutetaan sääntelemällä
uutisvirtaa ja uutispainotuksia joukkotiedotusvälineissä eli mediassa. Kun asioista tuotetaan uutisia valikoimalla
riittävän yksipuolinen kuva, alkaa yleinen mielipide muodostua halutun
kaltaiseksi. Länsimainen valtamedia
käyttää yhä enemmän kuvien manipulointia.
Museot
On vaalittava kaikkia
kansan - ja kulttuuriperinteitä elävästi välittämällä niitä ihmisille. Mikrohistoriaa ei saa unohtaa. Museoiden määrärahat palautetaan vähintään
ennalleen. Museoissa kuten elokuvissa on
kansakuntamme muisti.
Kirjastot
Lähikirjastoja tuetaan
eikä lopeteta. Kirjaston lopettaminen
vaikeuttaa lasten, vanhusten ja vaikeasti liikkuvien kirjastossa käyntejä
suhteellisesti enemmän kuin terveiden aikuisten. Kirjastoverkkoa on tihennettävä. Kirjastot tarjoavat kirjoja, äänilevyjä,
lehtiä ja tietokoneita. Kirjastot säilytetään
maksuttomina. Turvataan kirjastojen
määrärahat. Jos kirjastossa luetaan
ääneen kirjoja lapsille, ei tästä tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja kuten
Belgiassa on esitetty.
Ihmiset eivät
kirjastoissa ryntäile kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea tolkuttomasti
itselleen, sillä he tietävät etteivät kirjat lopu kesken. Kirjastoissa ei vastaan kävele myyntimiehiä
manipuloimassa ihmisiä ja markkinoimassa heille kirjoja, vaan jokainen saa
kulkea hyllyjen välissä rauhassa ja valita kirjan, mikä häntä aidosti
kiinnostaa. Kirjasto opettaa ottamaan
kerralla sen mitä tarvitsee. Tämä on vaarallinen markkinatalouden vastainen
toimintatapa!
Ammattilaiset ja harrastajat
Ammattilaisten ohella
tuetaan harrastajien taidetoimintaa huolimatta jaosta akateeminen ja
ei-akateeminen taide.
Apurahat
Koska taiteilijoiden
tulot ovat tavallisesti pienet ja satunnaiset, taiteilijat, kirjailijat ja
kääntäjät tarvitsevat apurahoja ja tekijänoikeuskorvauksia. On esitetty tekijänoikeuksista luopumista,
mutta tämä edellyttää kunnon palkan maksamista tekijöille ja kalliiden
raaka-aineiden hankinnan tukemista.
Taiteilijapalkka saattaa aiheuttaa
jyrkän eron ammattilaisten ja harrastelijoiden välillä.
Näyttelytilat
Kaikkien ulottuville
perustetaan näyttelytiloja, joissa ammattilaiset ja harrastajat voivat esitellä
teoksiaan.
Kuvataide ja veistotaide
Kuvaamataidetta on tuettava. Kuvaamataide ei ole arkkitehtuurin
koristeellinen lisä, vaan ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Kuntien ja valtion on tilattava rakennusten
suunnitteluvaiheessa teoksia, jotta arkkitehdit ja kuvaamataiteilijat pääsevät
luovaan yhteistyöhön. Lapsia ja nuoria
innostetaan taiteen maailmaan.
Yksinkertaisten
symmetristen kuvien suosio on usein, ei aina, yhteydessä konservatismiin,
autoritaarisuuteen, dogmaattisuuteen ja defensiivisyyteen. Konservatiivien mukaan taide edustaa ikuisia
kansallisia ja kaupallisia arvoja, kansakunnan parhaimpien poikien saavutuksia. Taidepolitiikassa on kysymys jonkin ryhmän
taidekäsitykseen ja sen etuihin perustuvasta politiikasta. Taideyleisö edustaa suppeaa osaa
yhteiskuntamme ylärakenteesta.
Mesenaatit ostavat taiteilijoiden töitä, koska ne ovat sijoituskohteita.
Tarvitaan kunnalliset
ja/tai valtiolliset työtilat kuvataiteilijoille ja maksuttomia
näyttelytiloja. Galleriat eivät innosta
yleisöä, sillä ne ovat (pikku)porvarillinen kapitalistisen maailman ilmiö. Taidemarkkinoita seuraa väärentäminen. Kuvan arvo on sen signeeraukseen liittyvissä
taloudellisissa arvoissa. Ollaan
tekemisissä länsimaisen kapitalismin ehdoilla toimivan taiteellisen
ylärakenteen ja siinä ilmenevien vieraantumis- ja fetisismi-ilmiöiden
kanssa. Vapaan taiteen ideologia johtaa
kaupalliseen eliittikulttuuriin, vaikka taiteen tulee toimia aktiivisena
tekijänä, ottaa kantaa sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin.
Menneinä vuosisatoina
useimmilla kuvilla on ollut propagandatehtävä, uskonnollinen, poliittinen tai
kasvattava. Taidetta taiteen vuoksi
-periaate syntyi 1900-luvulla. Bertolt
Brecht ihmetteli, kuinka taide voisi vaikuttaa ihmisiin, jos se ei piittaa
siitä, mitä ihmisille tapahtuu? Kuvataiteilija,
graafikko ja kuvanveistäjä Pablo Picasso sanoi, että "taiteilija on
poliittinen henkilö ... Maalaustaide ei ole koristavia tehtäviä varten. Se on viholliseen kohdistettava hyökkäysase
ja puolustuskeino." Julisteella on
iskevä, selkeä ja helposti ymmärrettävä esitystapa ja kommunikaatiotehtävä, se
toimii "tavallisen" ihmisen ulottuvilla, kaduilla ja seinillä.
Ei ole mahdollista, että
taitelija toimii yhteiskunnan ulkopuolella.
Taiteilijat, jotka luulevat toimivansa yhteiskunnan ulko- tai yläpuolella,
myyvät taulujaan rikkaiden ihmisten seinille ja kuvanveistoksiaan kaupunkien
statussymboleiksi. Kapitalismissa kunnia
ja apurahat tulevat taiteilijoille, jotka parhaiten pokkuroivat järjestelmää.
Kirjallisuus
Kirjallisuuden
kehittyminen edellyttää kustantamojen ja kirjailijoiden välisen
luottamussuhteen syventämistä yhteisen luovan ponnistelun ilmapiirissä, josta
kirjailijat saavat uusia virikkeitä työlleen ja jossa kustantamotoiminta
kehittyy. Yhteiskunnallisesti
kantaaottavat teokset ovat suositeltavia.
Valistetaan ihmisiä, että on antoisampaa lukea muuta kuin kioskikirjallisuutta.
Kirjailijat voivat
kirjoittamisella taivutella lukijoita tai ravistaa heidät hereille
sosiaalisesta tiedottomuudesta.
Materialistisen maailmankatsomuksen luullaan usein sulkevan taiteen
järjellisten toimintojen ulkopuolelle, vaikka asia on päinvastoin. Lukutaito ei lukutaitoisessa lännessä ole
yksiselitteinen asia, eli ymmärretäänkö luettu teksti vai luetaanko kirjoja
lainkaan.
Lukekaa enemmän
väsymättä, kynä kädessä ja tehkää merkintöjä!
Jättäkää kirjojen väliin muistilappuja kaikkiin kohtiin, jotka ovat
kiinnittäneet huomiotanne! Älkää pitäkö
kirjojanne siisteinä! Kirjoittakaa
reunat täyteen merkintöjä!
Sirkus
Sirkuskoulutus tulee
säilyttää. Turun ammattikorkeakoulun
taideakatemian sirkuksen suuntautumisvaihtoehto aiottiin lopettaa, kun
opiskelijat olivat esiintyneet 2011 Turun Euroopan kulttuuripääkaupungissa,
mutta lakkautus torjuttiin. Perinteinen Haminan
teinisirkus on antanut vuodesta 1973 harrastusmahdollisuuksia lapsille ja
nuorille. Suomen NuorisoSirkusliitossa
on 39 jäsentä: sirkuskouluja, -kerhoja ja oppilaitoksia. Suomalaista sirkusta esitettiin 2011 yhteensä
1341 kertaa ja katsojia oli yli 400000.
Sirkusryhmä on kollektiivinen ja perustuu jäsentensä lujaan
luottamukseeen toisiinsa varsinkin ryhmäakrobatiaesityksissä. Uusi sirkus on monipuolinen ja esittää
vanhaan telttasirkukseen verrattuna melkein mitä vain. Jotkut klovnit ovat erikoistuneet käymään
sairaaloissa lastenosastolla. Eräät
sirkustaiteilijat ovat vierailleet Palestiinan Nablusissa esiintymässä alakouluissa
ja opettamassa lapsia Nablusin sirkuskoulussa.
Vastaavia kotimaisia ja kansainvälisiä toimia on tuettava.
Valokuva
Valokuva on eräs väline,
josta on tullut inhimillisen kulttuurin muisti.
Muita ovat kirjoitus, kirjapainotaito, äänitallenteet ja elokuva. Päivittäisestä valokuvien katselemisesta
ihmiselle muodostuu psyykinen malli: kuvien esittämästä maailmasta tulee kuin
oman kokemuksemme osa. Nykypäivänä
saamamme vaikutteet meitä kiinnostavista maista ja kulttuureista tulevat
lähinnä valokuvien (joista elokuvat ja televisiokuva muodostuvat) välityksellä.
Monilla on kotonaan
perhealbumi tai vastaava ja nykyään kuva-arkisto tietokoneen muistissa tai
verkossa. Taidevalokuvista järjestetään
näyttelyitä. Valokuva leviää lehtikuvana
ja kirjojen kuvituksena. Mainoskuva on
oma lajinsa. Valokuvaa tarvitaan
kaikkien painokuvien valmistuksessa.
Filmin tai kuvailmaisimen ja todellisuuden välissä on objektiivi, jonka
välittämästä kuvasta päättää kuvaaja, ihminen, tietoisuus.
Lehtivalokuva on
sanoma. Tämän viestikokonaisuuden
muodostavat lähde, kanava ja vastaanottaja.
Lähde on lehden toimitus, joukko ammatti-ihmisiä, joista jotkut ottavat
kuvan, yhdet valitsevat, rajaavat ja muokkaavat sen ja toiset otsikoivat sen,
kirjoittavat kuvatekstin ja jutun. Kielellinen
sanoma on valokuvan tekstiyhteys, kuvateksti tai kuvan otsikko. Määränpää on lehden lukijat. Kanava on lehti itse. Lisäksi vaikuttavat kuvien taitto ja lehden
nimi, joka voi vaikuttaa valokuvan tulkintaan.
Toisaalta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset lehdet laativat samalle
valokuvalle erilaiset kuvatekstit.
Lehtikuva ei ole
taiteellinen valokuva. Valokuvaa ei vain
havaita, vaan se tulkitaan vastaanotossa.
Valokuvalle saadaan lisämerkityksiä trikeillä (kuvankäsittely,
fotomontaasi) ja poseerauksella. Useat
valokuvat muodostavat sarjan kuvalehdissä.
Kuvateksti on loisviesti, joka kommentoi kuvaa, soluttaa siihen yhden
tai useampia toissijaisia merkityksiä.
Kannustetaan lapsia ja
nuoria kuvaamaan digikameroilla, mikä on helppoa ja huokeata. Tarvittaessa lainataan heille kameroita. Opetetaan kuvankäsittelyn alkeita.
Elokuva
Kaupunkeja syntyi
1800-luvun lopulla runsaasti.
Vakiintuneet massahuvit varietee, teatteri, sirkus, ooppera ja operetit
eivät riittäneet. Syntyi sekä
kaupallinen että esteettinen elokuva.
Elokuva on sekä tallennusta että kieltä.
Elokuvan taide on uusi tapa kirjoittaa liikkuvin kuvin ja äänin, siis
tuntea. Montaasi (leikkaus) on siirtymä kuolleista kuvista eläviin kuviin. Kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan. Ääni ei saa toimia naturalistisella tasolla
vaan kontrapunktisesti leikkauksen ainesosana kuvasta erillään olevana
tekijänä. Elokuvan ohjaus on katsetta,
montaasi on sydämensykettä. Tavanomainen
elokuva, televisio, radio ja aikakauslehdet ovat tarkkaamattomuuden koulu:
katsotaan näkemättä, kuunnellaan kuulematta.
On vähennettävä
angloamerikkalaisten elokuvien tuontia ja esitettävä enemmän muiden maiden
tuntematonta elokuvatuotantoa. Opetetaan
lapsia ja nuoria tekemään elokuvia videokameroilla. Tämä luonnistuu kouluissa ja kerhoissa,
joissa on kameroita ja elokuvan leikkausmahdollisuus.
Elokuvamusiikki ei saa
musiikillisesti kuvittaa elokuvan tapahtumia.
Naiivi kuvittava menetelmä sopii humoristisiin tai irvaileviin
elokuviin. Vokaali- ja soitinmusiikkia
voidaan uudella tavalla käyttää elokuvassa siten, että musiikki asetetaan
valkokankaan tapahtumia vastaan. Tämä tarkoittaa,
että musiikki ei maalaile pohjatunnelmaa kuvan tapahtumille, vaan selittää ja
kommentoi niitä. Musiikin opetuksessa on
kiinnitettävä huomio myös elokuvamusiikkiin.
Musiikki ja laulu
Eniten
ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua - - -/ Laulun minä ymmärsin/ kaikilla
kielillä laulettuna.
Runoilija Nazim Hikmet
Säveltäjä
Hanns Eisler: "Emme voi ruokkia nälkäisiä lauluillamme, emme voi tehdä
musiikistamme hiiliä paleleville ja asuntoa asunnottomille, mutta musiikkimme
voi viitoittaa tien toivonsa menettäneelle.
Se voi sanoa tietämättömälle, kuka varasti hänen leipänsä, hiilensä ja
asuntonsa. Laululla voi tehdä
masentuneesta taistelijan."
Taitava
pianisti ajattelee sormillaan eikä rämpytä.
Musiikillinen
lukutaidottomuus pitää poistaa uudella musiikkikasvatuksella. Lapsia ja nuoria innostetaan harrastamaan
musiikkia, soittamaan orkesterissa ja laulamaan kuorossa. Näin he saavat mainion elinikäisen
harrastuksen tai ammatin. Muodostetaan
maallikkojen ja musiikinharrastajien musiikkiliike, joka rakentaa
musiikkikulttuuria.
Konserttimuoto
nykyisellään merkitsee tavaratuotannon suhteiden työntymistä musiikkiin. Tätä kuvaavat konserttilippujen ostaminen,
nuottitekstien myynti ja "musiikkitavaroita" tuottavan musiikkimiehen
käsite. Porvarillinen musiikki on
hallitsevan luokan taidetta.
Proletariaatin ja porvariston musiikin vastakohtaa kuvataan lattealla
tavalla "helpon" ja "vaikean" musiikin väliseksi
vastakohdaksi. Väitetään myös, että on
olemassa vakavaa ja ei-vakavaa musiikkia tai vakavaa ja kevyttä musiikkia. Porvarillinen musiikkirintama hyväksyy
maltillisen työväenmusiikin. Se sanoo,
että musiikin ei pidä heijastaa maailmankatsomusta, vaan musiikin on oltava
puhdasta leikkiä sävelillä, eikä se saa sanoa mitään ihmistä koskettavaa.
Teatteri
Teatterissa tehdään
nykyisin myös tutkivaa toimitustyötä.
Teatteri on agitaation väline.
Laitetaan katsoja ajattelemaan, pohtimaan näyttämötilanteiden ja
henkilöhahmojen kautta esitettäviä ongelmia.
Laitetaan hänet miettimään ja väittelemään. Teatteri panee toisaalta katsojan
ajattelemaan, toisaalta se vaikuttaa hänen tunteisiinsa. Teatterissa sanan ohella käytetään musiikkia,
valoa, kuvataiteita, rytmistä liikuntaa, tanssia, elokuvaa, voimistelua ja klovnitaidetta.
Näyttelijän keskeinen
asema teatterissa johtuu kysymyksestä: kuka välittää katsomoon sen henkisen
latauksen, jota ilman teatteriyleisöä ei saa jättää - eihän sitä ole koottu
teatteriin siksi että teatteriesitys saataisiin vietyä läpi liiketoimena. Teatteri on rakennettava siten, ettei katsoja
joudu vastaanottamaan paljasta juonta, vaan hän kokee uuden
vallankumouksellisen muodon kautta vahvasti vallankumouksellisen, loistavan,
rikkaan ja vivahteikkaan sisällön. Älkää
yrittäkö liikoja! Luottakaa katsojaan,
hän on paljon viisaampi kuin yleensä luullaan.
Antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija, poliitikko ja sotapäällikkö Sofokles
tiesi tämän. Sofokleen mestarilliset
draamat toivat esiin katsojien pähkäiltäväksi yhteiskunnallisia seikkoja ja
niiden moraalista mielekkyyttä tuomatta esiin, melkein Freiren tapaan,
valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja.
Pitää tukea arvostelevaa
teatteria, ei teattereita, jotka esittävät hömppäkassakappaleita. Kouluissa teatterikerho auttaa lapsia ja
nuoria ilmaisemaan itseään. Ei saa unohtaa
harrastajateattereita eikä nukketeatteria.
Tanssi ja baletti
On tuettava monenlaista
tanssitaidetta. Kannustetaan ihmisiä
tutustumaan tanssiin teattereissa sekä osallistumaan tanssikoulujen opetukseen. Kehitetään uutta tanssimusiikkia. Pyritään saamaan lapsia ja nuoria tanssiharrastukseen.
Ooppera
Oopperan tukea voidaan
pienentää, sillä oopperassa käyvät lähinnä äveriäät ihmiset näyttäytymässä, ja
heillä on varaa kalliiseen pääsylippuun.
Teatterikiikarilla he katselevat katsomoon, näkyykö tuttuja, keiden
seurassa he ovat, ja kuinka he ovat pukeutuneet. Epäasiallinen suhtautuminen tässä oopperaan
johtuu sen saamasta ylisuhteellisesta tuesta, vaikka eri aloja tulisi tukea
tasapuolisesti.
Muut teokset
Digitaalinen taide,
digikuva, digivideo, multivisio, verkko ja muut ovat sähköisiä tieto- ja
taidemuotoja. Laajakaistan rakentaminen
olisi pitänyt aloittaa heikoimmilta alueilta eli syrjäseuduilta eikä
pääkaupunkiseudulta. Suomen
kulttuuriperinnöstä on digitalisoitava tekijänoikeuksista vapaa aineisto
kaikkien käytettäväksi verkossa.
Verkkoon on siirrettävä riittävästi tietoa ja teoksia työväestön
saataville.
Radio
Julkisen palvelun
yleisradioyhtiöiden tehtävät tulevassa mediassa ovat epävarmat. Ei tiedetä, miten muuttuu yleisradiotoiminta
Euroopassa. Suomessa porvaristo haluaa
lohkoa Ylen pieniksi yhtiöiksi ja myydä ne.
Ehkä Yle jää täydentäväksi palvelun tarjoajaksi. Yleisradioyhtiöt on säilytettävä
riippumattomina verovaroilla. EU toimii
julkisen palvelun portinvartijana.
Ylekään ei ole välttynyt
kaupallisen radiotoiminnan kaltaiselta yksipuolistavalta ohjelmatarjonnalta. Esimerkkinä tästä on kaikkialla läpitunkeva
angloamerikkalainen musiikkiohjelmisto.
Radio Suomen Yöradiokin, mikä ei varmaankaan ole suunnattu
ensisijaisesti teini-iässä olevalle kuuntelijakunnalle, näyttää tuntevan
sanoitetuissa musiikkiesityksissä lähinnä vain englannin kielen. Toisin sanoen levyvalikoima käsittää
etupäässä Yhdysvalloissa ja Englannissa tuotettua materiaalia tai sitten
jossain määrin muuallakin tuotettua, mutta englanniksi sanoitettua. Suomeksi esitettyä kuulee selvästi
vähemmän. Muista kielistä ei sitten ole
näyttöä kuin ani harvoin. Venäjää,
ranskaa, italiaa eikä ruotsiakaan kuule juuri koskaan, saati sitten
kaukaisempien maiden tuotteita.
Ohjelmapolitiikka ja toimittajakoulutus kaipaisivat pikaista tuuletusta
ja mielen avartamista.
Ylen Radio Puhe
perustettiin pari vuotta sitten suurin odotuksin. Sen ohjelmistoon kuuluva Elävä Arkisto
voitaisiin lopettaa tarpeettomana, koska se ei näköjään tarjoa enää muuta kuin
jo viiteen kuuteen kertaan esitettyjä uusintoja. Onko arkistot jo käyty lävitse ja toimitettu
esityskuntoon vai toimiiko studiotilassa pelkkä nauhuri?
Moni kaupallinen
radioasema lähettää sellaista ohjelmaa, että siinä on saman verran sanomaa kuin
kohinassa. Noin 90 prosenttia
paikallisradioista on kansainvälisten mediayhtiöketjujen omistuksessa. Ylen radion on kehitettävä itsenäisiä
taidemuotoja kuten kuunnelmia. On lähetettävä
korkeatasoisia puhe- ja musiikkiohjelmia.
Tulee perustaa eri puolille Suomea Lähiradion kaltaisia sananvapautta
lisääviä radioasemia, joita kansalaisjärjestöt, yhteisöt ja maahanmuuttaneet
voivat käyttää edullisesti. Valtion
pitää tukea niitä. Yhteisöradiot antavat
viestinnän koulutus- ja alustuspalveluita sekä ohjelma-aikaa. Ohjelmat laitetaan myös verkkoon, sillä monet
kaapelitelevisioyhtiöt eivät välitä yhteisöradioita kaapelissaan. Epäkaupallinen yhteisömedia antaa
toiminnallista mediakasvatusta.
Televisio
Yle on saatettava
todellisen demokraattisen kontrollin alaiseksi.
Yle on tuottanut sellaista oikeistolaista ohjelmaa muun muassa tieteen
vääristelyä, joka ei kaupallisten kanavien kautta ole mennyt kaupaksi. Yle on vapautettava tehtävästään hallituksen
propagandavälineenä ja muutettava työväen viestimeksi. Yle pimittää tietoja muun muassa Jyrki
Kataisen hallituksen toimista.
Valitettavasti Yle matkii kaupallisia mainosrahoitteisia kanavia. Ylen rahoituksesta täytyy huolehtia niin,
että Yle voi tuottaa ja levittää kulttuuriohjelmia sekä laatuelokuvia. Ylen pitää kehittää ja tuottaa
televisionäytelmiä. Ylen ohjelmisto on
kehitettävä monipuoliseksi. Ylen
televisio-ohjelmien luomiseen osallistukoot lähes kaikkia taidelajeja edustavat
taiteilijat kuten runoilijat ja kirjailijat, säveltäjät ja sovittajat, maalarit
ja graafikot.
Maksuttomienkin televisiokanavien
päivittäiset ohjelmatiedot ovat masentavaa lukemista. Lähes säännöllisesti voidaan panna merkille,
että Ylen ykkönen, kakkonen sekä MTV3 ja Neloskanava tarjoavat ilta toisensa
jälkeen lähes pelkästään Yhdysvalloissa valmistettuja tusinaelokuvia (sarjojen
lisäksi). Näin erityisesti kello 21
jälkeen, jolloin monet katsojista vasta ehtivät rauhoittua asiallisen ja
nautittavan ohjelmatarjonnan ääreen. Tuloksena
on yleensä pettymys. Mainituilla
kanavilla kullakin on usein samana iltana kaksi tai kolmekin
"jenkkifilmiä" ohjelmistossa, mikä tekee yhteensä jo 8-12 kappaletta.
Joten "valinnan" varaa on! Vai onko? Pitävätkö toimitukset katselijoita aivottomina
idiootteina vai eikö maailmassa elokuvia tuoteta muualla kuin Hollywoodissa? Miten olisi Venäjä, Euroopan suuret maat,
Intia, Kiina ja muut, missä elokuvatuotanto on todella suurimittaista? Ja laatuakin löytyy. Toimituksille kaivataan ryhtiä ja
mielikuvitusta.
Myös urheiluohjelmien
katsojia on monessa yhteydessä vaivannut päälle tunkeva yhdysvaltalaisuuden
ihannointi. Tämä yhdistyy samalla
esimerkiksi Ylen television urheilutoimittajien kielitaitoon, mikä on
kotimaisten lisäksi poikkeuksetta vain englanti. Räikeimmin tämä näkyy yleisurheilun suurtapahtumien
(olympiakisojen sekä MM- ja EM-kisojen) yhteydessä. Ylen kenttätoimittajat haastattelevat
etupäässä vain yhdysvaltalaisia tai muita englanninkielisiä lajivoittajia ja
menestyjiä. Vahingossakaan kohdalle ei
satu muiden maiden edustajia, joita olisi kuitenkin kohteliasta haastatella ja
antaa heidänkin kertoa tuntemuksensa ja näkemyksensä. Eikö tulkkeja ole varaa palkata vai onko tämä
puhdasta ylimielisyyttä? Toinen asia on sitten suomalaisten osanottajien
kohtelu. Oli urheilijan sijoitus mikä
hyvänsä, niin siitä riittää kertomista ja spekulointia loputtomiin! Urheilutoimituksenkin olisi syytä herätä
siihen, että elämme monikansallisessa ja -kielisessä maailmassa.
Kaupallinen televisio
tekee uutisista viihdettä ja loppukevennyksen lisäksi keventää uutisia. Mainokset katkaisevat uutiset, elokuvat ja
muut ohjelmat, jotka itse asiassa sitovat mainoksia ja pakottavat yleisöä
seuraamaan mainoksia. Lähes kaikki
kaupalliset ohjelmat ovat viihteellisiä sisällyksettömiä nautinnon lähteitä. Mainosvalokuvaajien, mainoselokuvaajien ja
mainostelevisio- ja -videokuvaajien kuva- ja äänimaailmaa sanotaan
kapitalistiseksi realismiksi.
Bonnierin MTV3, naurun
aihe Sanoman Nelonen ja muut kaupalliset televisiokanavat esittävät suurimmaksi
osaksi yhdysvaltalaisia halpoja sarjoja, joilla täytetään yleisön tajunta. Ne eivät esitä tärkeitä uutisia tai
dokumentteja. Heppoisilla ohjelmilla
saippuasarjoilla pakotetaan yleisö seuraamaan mainoksia. Kaupallinen televisio on yksipuolista. Mediakasvatuksessa tuodaan esiin kaupallisen
ohjelmiston heikkoudet.
Sanomalehdistö
Maailman voi peittää
näkyvistä sanomalehdellä.
Kirjailija, runoilija ja
aforistikko Stanislaw Jerzy Lec
Suomessa ei enää ilmesty
työväen sanomalehtiä, sillä sanomalehdeksi luetaan vähintään kolme kertaa
viikossa ilmestyvä lehti. Sanomalehtien
kaltaisia työväenlehtiä ilmestyy kerran viikossa tai harvemmin. Työväenlehtien sisältö on työväenluokan
maailmankatsomuksen mukaista ja kollektiivista , yhteisöllistä. Työväenlehdet kertovat asioista, joista
porvarilliset lehdet vaikenevat.
Työtätekevien tulee tukea työväenlehtiä tilaamalla niitä ja tukemalla
taloudellisesti.
Sanomalehtien levikki
pienenee, koska uutisia löytyy verkosta ja ilmestyy ilmaisjakelulehtiä. Nuorten ja työttömien taloudellinen tila on
heikko, joten säästetään lehtitilauksissa.
Levikin lasku johtaa ilmoitusten vähenemiseen eli sanomalehtien
kustantajien kannattavuus heikkenee.
Lehtiä on lakkautettu ja ilmestymiskertoja harvennettu. Samaa sisältöä kierrätetään eri lehdissä. Sanomalehdet julkaisevat mielellään yritysten
lähettämiä kirjoituksia.
Sanoma, Alma Media ja
muut kustantajat julkaisevat pääasiassa kansainvälisen valtavirtamedian
uutisia. Ne eivät julkaise tietoja Jyrki
Kataisen hallituksen touhuista salaisissa kabineteissa. Kansalaisille tärkeitä asioita Suomen, EUn ja
muun maailman tapahtumista pimitetään.
Sanomalehdet eivät tee enää tutkivaa toimitustyötä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat hyllytti "liian
hyvän" tutkivan toimittajan.
Sanomalehtien kustantajat ovat vähentäneet toimittajien ja muun
henkilökunnan lukumäärää, ja lehdet ovat joutuneet alennustilaan. On vastustettava lyhyitä, yksinkertaisia ja
viihteellisiä artikkeleita.
Jotkut porvarilliset
lehdet päästävät sivuilleen hieman toisinajattelua, jotta saadaan mielikuva
monipuolisesta mielipidekirjosta. Täytyy
vaatia sanomalehtiä parantamaan laatuaan.
Jos laatu huononee, niiden levikki laskee nopeasti.
Sarjakuva
Sarjakuvan rakenne sallii
toteuttaa asioita tehokkaammin kuin proosa.
Sarjakuva on tulevaisuuden opetusväline eritoten kehitysmaissa, joissa
monien lukutaito on vielä heikko.
Sarjakuvataide ei ole neutraalia.
Sarjakuvien tekijöitä on tuettava.
Tulee kannustaa yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön omaavien sarjakuvien
tekoon.
Aikakauslehdistö
Kaupalliset
aikakauslehdet sitovat mainokset yhteen joutavilla viihteellisillä
kirjoituksilla samaan tapaan kuin kaupallinen televisio ohjelmillaan. On kehoitettava kaiken ikäisiä tutkimaan, mitä
eroja on asia- ja järjestölehtien ja esimerkiksi yleisaikakauslehtien, naisten-
ja miestenlehtien, ruoka-, muoti-, sisustus- ja vastaavien lehtien sekä juoru-
ja huhulehtien välillä. Sanoma ja
Bonnier julkaisevat myös hömppälehtiä. Käsitellään
Yhdysvaltojen kansalliskirjallisuutta Aku Ankkaa ja Valittuja Paloja.
Verkko
Internetissä luodaan ja
levitetään uutta tietoa tehokkaasti.
Teknisten ongelmien kuten tietoturvaongelmat lisäksi internetissä voi
olla haittaavasti ja harhaanjohtavasti epätieteellistä ja valheellista tietoa
eli disinformaatiota. Siksi internetiä
ja sen hakukoneita tulee käyttää lähdekriittisesti. Internetin tieto on sirpalemaista. Internetin käyttäjällä tulisi olla
kunnollinen todellisuuskäsitys, elämänkäsitys, tieteellinen maailmankuva tai
maailmankatsomus, jotta hän voi arvioida lähteitä.
Sanomalehdet avasivat
aluksi ilmaisia verkkosivuja. Nyt ne
muuttavat niitä maksullisiksi, koska paperilehtien levikki pienenee, mutta
osalle sivuista on vapaa pääsy. On perustettu
runsaasti vain verkossa toimivia uutistoimistoja ja verkkolehtiä. Monet niistä julkaisevat sellaisia uutisia,
joita valtamedia ei julkaise. Kriittisiä
verkkosivuja on tuettava.
WikiLeaks on tiedon
jakamisen suhteen ollut merkittävä käännekohta journalismin historiassa. Se on ajoittain vuotanut julkisuuteen
salaisia poliittisia tai kaupallisia dokumentteja. Merkittävää oli julkaista suuri määrä
Yhdysvaltain diplomaattisia asiakirjoja.
WikiLeaksia tulee tukea.
Liikuntatoimi
Työväen Urheiluliitolle
TUL (perustettu 1919) on laadittava kunnollinen toimintaohjelma. TUL palvelee lapsia, nuoria ja aikuisia
kansalaistoiminnassa, joka liittyy työväenkulttuuriin. TUL ei toimi porvarillisen urheilun
kaupallistuneessa huippu-urheilussa, vaan koko kansan liikunnassa. Urheilukentät, liikuntahallit ja retkeilyalueet
tulee saada kaikkien käyttöön.
Nuorisotyö
Työläisnuoren paikka on
työväen edistyksellisessä taistelurintamassa.
Nuorten tulee kehittää vapaa-aikanaan muun muassa laulukerhoissa,
elokuvakerhoissa, kulttuurikerhojen ja muiden piirien harrastajaryhmissä luovaa
innostusta, älyllistä uteliaisuutta, mielikuvitusta ja tunne-elämää. Nuorisotyön tarkoituksena on henkisen
yksipuolisuuden välttäminen, persoonallisuuden rikastuttaminen, henkisen
maailman avartaminen, kulttuuritason kohottaminen ja persoonallisuuden
kaikinpuolinen kehittäminen.
Työväen kulttuuri
Arvosteleva, epäilevä,
kyseenalaistava, aktivoiva ja tiedostamiseen pyrkivä taide on työväenkulttuurin
sisältönä. Poliittinen laululiike on
elvytettävä ja järjestettävä poliittisen laulun viikkoja. Työväenteattereita on tuettava. Kirjallisuusfestivaaleissa tutustutaan
työväenkirjallisuuteen. Työläinen
opiskelee työväenluokan tieteellistä maailmankatsomusta, filosofiaa,
kansantaloustiedettä, sosialismin oppia, sosiologiaa, psykologiaa ja
estetiikkaa sekä omaksuu rauhankatsomuksen.
Vallankumouksellisen
taiteen pääpiirteenä on sen taistelu- ja sivistysluonne. Porvarillisen taiteen ensisijaisena
tavoitteena on nautinto. Taiteen
tehtävänä ei ole tyydyttää kuulijan pelkkää kauneudentarvetta, vaan taide
käyttää kauneutta opettaakseen ihmistä ja tehdäkseen työväenluokan aatteet ja
luokkataistelun ajankohtaiset ongelmat hänelle selvästi ja kouraantuntuvasti
käsitettäviksi.
Joukkolaulu ja
taistelulaulu tullaan esittämään kaduilla.
Työläiskuoro harjoittaa joukko- ja taistelulauluja yleisölleen. Balladin on oltava yhteiskuntakriittinen. Työväen lauluyhdistyksillä on poliittinen
tehtävä ja taisteluluonne. Agitaatio- ja
propagandatyö johtaa tendenssilauluun, kantaa ottavaan lauluun. Sitä luokkatietoiset työläiset tarjoavat
luokkatietoisuutta vailla oleville työläisille.
Mistä varat?
Maapallon useimmissa
maissa vallitsee kapitalismi, joka on kleptokratia eli varkaitten hallitsema riistäjävaltio. Varkaita ovat eliitti juoksupoikineen ja
suuryritykset osakkeenomistajineen. Niiltä
ulosmitataan varat kulttuurin ylläpitämiseen.
Näin valtio ja kunnat saavat riittävät varat kulttuurin rahoitukseen.
Avustukset kirkolliseen ja uskonnolliseen toimintaan
Valtion ja kuntien on
lopetettava tuki kirkoille.
Uskonnollinen toiminta tulee toimeen omillaan. Ikävänä esimerkkinä Helsingin kaupunki
rahoittaa Kampin kappelia ja maksaa siellä neljän työntekijän ja kahden vahtimestari-siivoojan
palkan. Espoon kaupungin sivistystoimi
on tehnyt sopimuksen Espoon seurakuntayhtymän kanssa.
Kansainvälinen yhteistyö
Ympäristökasvatus lisää
ihmisten tietoisuutta ympäristöstä sekä ihmisen ja ympäristön
vuorovaikutuksesta. Ympäristön
osa-alueita ovat luonnon-, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen,
esteettinen ja eettinen ympäristö.
Ympäristökasvatuksella vaikutetaan ihmisten ymmärrykseen, asenteisiin ja
arvoihin siten, että ihmiset toimivat ympäristön kannalta eettisesti. Kiinnitetään huomiota maapallon kestokyvyn
rajallisuuteen, epäoikeudenmukaiseen voimavarojen jakautumiseen ja kulutukseen.
Suomen YK-liitto on
julkaissut Kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen. Siinä käsitellään kulttuurista moninaisuutta,
joka on ihmiskunnan yhteinen perintö.
Kulttuurisesta moninaisuudesta siirrytään kulttuuriseen
moniarvoisuuteen, joka on saatava kaikkien ulottuville. Julistuksen toteuttamissuunnitelmaan kuuluu
muun muassa "digitaalilukutaidon" edistäminen, tietoverkkojen
monikielisyyden lisääminen ja maailmanlaajuisen verkon kautta haettavan tiedon
yleisen ja yhtäläisen saatavuuden edistäminen.
YK-liiton vihkonen on myös verkossa osoitteessa:
Suomen ja eri maiden
ystävyysseurat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutustua muiden kansojen ja
maiden elämään.
On torjuttava
kansainvälistä ala-arvoista viihteellistä kaupallista "kulttuuri"teollisuutta. Ei myöskään tueta kansainvälisen elitistisen
kulttuurin käyttäjiä, mutta valistetaan viihdeteollisuuden passiivisia ja
aloitekyvyttömiä kuluttajia. Tuotetaan
korkeatasoista kansainväliseen levitykseen kelpaavaa kulttuuria, jotta
vältetään median samankaltaistuminen. Ei
suosita angloamerikkalaista yhtenäiskulttuuria.
Internationalismi ja
solidaarisuus: Naiset ja miehet, olkaa siskoja ja veljiä; parit
rakastelkaa! Kaikki aikuiset, olkaa
kaikkien lasten vanhempia niin kuin perinteisessä afrikkalaisessa kylässä.
Kirjallisuus
Kurt Hager, Sosialistinen
kulttuuripolitiikka, Dresden 1972
Kepa, globaalikasvatus.fi
Markku Koski, Alemmat
taiteet, Rauma 1985
Markku Valkonen (toim.),
Irti kehyksistä, Porvoo 1970
Marja Jänis (toim.),
Teatterin lokakuu Vsevolod Meyerhold, Jyväskylä 1981
Hanns Eisler,
Kirjoituksia musiikista, Vaasa 1980
Tomásh Kulka, Taide ja
kitsch, Helsinki 1997
Vasemmistoliiton
kulttuuripoliittisia ohjelmia, verkko
Toivo Kautto,
haastattelu. Hän opiskelee Brysselissä
Sirkustaiteen korkeakoulussa Ecole de Superieure des Arts du Cirque.
Anri Vartanov, Valokuvan
estetiikka, Valokuvan paikka kulttuurissa, Valokuva 5/1989
Roland Barthes, Sanoma
valokuvassa, Valokuva 10/1984
Robert Bresson,
Merkintöjä elokuvan taiteesta, Filmihullu 1/1985
Paulo Freire, Sorrettujen
pedagogiikka, Jyväskylä 2005
Peter von Bagh, Elokuvan
historia, Keuruu 2001
Sergei Eisenstein,
Elokuvan muoto, Rauma 1978
