Hajahuomioita
Pjongjangissa
Osallistuin 2012
huhtikuussa Kim Il Sungin syntymän 100-vuotisjuhlaan Pjongjangissa. En tarkkaillut järjestelmällisesti työ-,
liikenne- tai muuta turvallisuutta, mutta entisenä työsuojeluvaltuutettuna ja
Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistön jäsenenä havaitsin joitain seikkoja.
Liikenne on ruuhkatonta,
sillä yksityisautojen määrää on rajoitettu eli Enemmistön Suomen pääkaupunkiseudulla
ajamat tavoitteet on toteutettu Pjongjangissa.
Bussin kuljettajien ajotyyli oli valitettavan ylimielinen, sillä tien
tai kadun poikki kulkeville jalankulkijoille annettiin äänimerkkejä eikä bussin
vauhtia juuri hidastettu. Niinpä
kuljetukset eri tapahtumapaikoille sujuivat vauhdikkaasti. Jalankulkijoita tulee kunnioittaa, sillä
kaupungit ovat ihmisiä eikä autoja varten.
Keskustassa on
jalankulkijoille ja pyöräilijöille alikulkuja.
Ne ovat huonosti tai ei ollenkaan valaistuja, mikä oli minulle
huonojalkaiselle hankalaa. Huvittavaa
oli, että minulla oli matkatavaroissani taskulamppu, jota en älynnyt ottaa
mukaan iltakävelylle. Liikenteessä näkyi
runsaasti moottoripyöriä, mopedeja, polkupyöriä ja tavaran kuljetuksessa
kolmipyöräisiä polkupyöriä.
Polkupyöräilijät eivät juuri käyttäneet kypärää. Liikennevalistuksella tulee edistää kypärän
käyttöä, sillä kypärä saattaa pelastaa vakavilta päävammoilta.
Rakennustöissä panin
entisenä työsuojeluvaltuutettuna merkille, että suojakaiteita oli vähän
käytössä. Kypärä ei paljon auta, jos
putoaa. Julkisissa rakennuksissa ei
useinkaan ollut portaikoissa kaiteita ja portaan reunasta puuttui sitä
osoittavava juova. Helsingin
Musiikkitalossa on jouduttu lisäämään kaiteita portaikoihin. Korean dkt:n parlamentin ryhmävalokuvausta
varten rakennetussa suuressa porrastelineessä saisi olla enemmän kaiteita. Niitä pitäisi olla joka rivillä. Ellei Länsi-Saksa olisi miehittänyt Saksan
demokraattista tasavaltaa DDR, niin Zentralinstitut für Arbeitsschutz Dresden
(Dresdenin Työsuojelun keskuslaitos) olisi voinut auttaa työsuojeluasioissa Korean
dkt:a.
Omenien jalostustehtaassa
merkille pantavaa on, että käytössä on uutta tekniikkaa, joten työntekijöitä ei
ole paljon. Kuljettimet kuljettavat työn
esineitä työvaiheesta toiseen. Robotti
pakkaa tuotteet kuljetuslaatikoihin. Pakkausrobotin
molemmin puolin on turva-aidat kuten pitääkin.
Mainoksia ei ole
kaupungissa. On rauhallista liikkua ulkona, kun mainokset eivät hyökkää
kimppuun. Poliittiset julisteet,
mosaiikkitaulut niin sisällä kuin ulkona, taideteokset teiden ja katujen
varsilla tuovat mieleen Neuvostoliiton.
Järjen ja tunteen eli mielen kannalta on parempi esittää
yhteiskunnallista sisältöä kauniissa muodossa kuin mainoksia.
Kaupunki on puhdas ja
roskaton kiitos kadunlakaisijoiden.
Humalaisia ei näkynyt, vaikka maukkaita viinoja ja mainiota olutta on
saatavilla. Tupakoida sai melkein joka
paikassa paitsi ei esimerkiksi hississä.
Terveysvalistusta tupakoinnin haitallisuudesta tarvitaan.
Ennen monia joukkotilaisuuksia
oli metalliesineet ja tupakat jätettävä bussiin, ja matkalla tapahtumapaikalle
meidät tarkastettiin metallinpaljastuslaitteilla. Tämä oli tärkeää, koska Kim Jong Un ja
korkeaa johtoa oli paikalla.
Matkapuhelimet piti tullessa jättää lentoasemalle säilöön. Tämän menettelyn perustelua en tiedä, mutta
siitä ei ollut haittaa, sillä hotellista voi soittaa kotomaahan.
Kävimme Hanan elektronisessa keskuksessa. Tehdasosastolla
rakennetaan mikrotietokoneita, CD- ja DVD-soittimia nykyaikaisilla
kokoonpanolinjoilla sekä musiikkivideoita ja CD-levyjä. Työtahti vaikutti rauhalliselta eikä
hiostetulta pakkotahtiselta työltä.
Illalla 15.4 oli
jättiläismäinen ilotulitus Taedong-joen rannalla. Oppaamme englanninkielen opiskelijatar Pak
järjesti ystävällisesti minulle istumapaikan.
Paluu ilotulituksesta oli minulle kehnokoipiselle hankala pimeässä
epätasaisessa maastossa ja portaissa.
Tungos oli tiivis, mutta silti ihmisjoukko purkautui rauhallisesti joen
rannalta läheiselle aukiolle.
"Länsimaissa" joskus esiintyvää paniikkia ei syntynyt.
Onko ennen
"sivistyneessä ja kehittyneessä" Suomessa turvallisuusasiat
paremmin? Valtion ja kunnallinen
ammattientarkastus lakkautettiin 1972 ja 11 työsuojelupiiriä perustettiin
1973. Työsuojeluhallitus lakkautettiin
1993 ja työsuojelupiirit 2010. Suomessa
on taannuttu. Liikennekuolemat ja
henkilövahingot ovat 2000-luvulla vähentyneet.
Kuitenkin autoliikenne ja sen saastutus ovat kasvaneet. Mielestäni autoliikenne pääkaupunkiseudulla
on hermoille käypää, ja myin 1998 Lada Combini.
Julkista liikennettä tulisi kehittää matkustusmukavuudeltaan eikä päin
vastoin supistaa.
Hannu Kautto
2013-01-04
