KDKT:n kulttuuria
Kulttuurilla tarkoitettiin
aluksi maanviljelyä, sitten kaikkea hengen viljelyä sekä myöhemmin tekniikan,
talouden ja aineellisia tuotteita. Tässä
käsittelen lähinnä kulttuurin osa-aluetta elokuva- ja oopperataidetta Korean
demokraattisessa kansantasavallassa eli Pohjois-Koreassa.
Elokuva
Presidentti Kim Il Sung
oli samaa mieltä Leninin kanssa: "Elokuva on tärkein kaikista
taiteista". Korean jaon jälkeen Pohjois-Korean
elokuvat monasti juurruttavat ilmaisukeinona hallituksen ideologiaa
kansaan. Yleisenä aiheena ovat
kansakunnan kärsimykset.
Elokuva
Itsepuolustusjoukkojen jäsenen kohtalo (Fate of a Self-defence Corps Member)
perustuu Kim Il Sungin romaaniin, jonka hän kirjoitti japanilaisten miehityksen
vastaisen taistelun aikana. Sangen
arvostettu elokuva Verimeri (The Sea of Blood 1969, myös ooppera) perustuu
romaaniin, joka kertoo kuinka naismaanviljelijästä tulee kansallinen sankaritar
taistelussa japanilaisia vastaan.
Pohjois-Koreassa on
runsaan puolen vuosisadan aikana valmistettu valtion tukemana tuhansia pitkiä
elokuvia, dokumentteja, lasten elokuvia, animaatioita, tieteellisiä elokuvia ja
televisioelokuvia. Nykyisin vuosittain
tehdään yli 200 elokuvaa. Pyongyangin
kansainvälinen filmifestivaali pidetään joka toinen vuosi.
Pohjois-Korean
dokumenttielokuvan studio perustettiin 1946 ja elokuvastudio 1947, joka kattaa
yli miljoonan neliömetrin alueen Pyongyangin esikaupungeissa. Sillä on tarvittavat voimavarat kuten
nykyaikaiset sisästudiot, tallennushuoneet, leikkauslaitteet, puvustot jne.
Suomi-Korea-seura ja Ciné
Kontula esittivät 2012 marraskuussa neljä suosittua pohjoiskorealaista
elokuvaa. Niistä vanhin on Juna (On the
Railway), jonka ohjasi Kim Song Gyo 1960.
Korean sodassa USAn rintamalle jäänyt juna onnistutaan pelastamaan. Juna on pohjoiskorealaisten sotaelokuvien
klassikko, joka perustuu tositapahtumiin.
Siinä näkyy kiinalaisen ja neuvostoliittolaisen elokuvan perinne.
Hong Gil Dongin
(Samuraininja) ohjasi 1986 Kim Kil In.
Isoisä otti päähenkilön oppiinsa ja kasvattaa pojasta kamppailulajien
mestarin. Gil Dong alkaa jakaa oikeutta
feodaaliyhteisössä. Vanhaan korealaiseen
tarinaan perustuvassa elokuvassa on myös rakkausjuonne. Filmiä esitettiin Itä-Euroopan
sosialistisissa maissa ja se oli Suomessa videovuokraamolevityksessä nimellä
Samuraininja.
Jo Kyun Soon ohjasi 1987
elokuvan Sinikello (A Broad Bellflower).
Nuori nainen valitsee kaupunkiin haluavan rakastettunsa sijaan
kotikylänsä, jota hän rakentaa, eli omistautuu yhteiskunnalle. Sinikello kuvaa tuhotun Korean
jälleenrakennusta 1950- ja 1960-luvuilla.
Sarjan uusimman elokuvan
Koulutytön päiväkirja (The Schoolgirl's Diary) on ohjannut 2006 Jang In
Hak. Nuori tyttö haaveilee asuvansa
kerrostalossa ja katkeroituu isälleen, joka työskentelee insinöörinä
kaukaisella tehtaalla. Hän muuttuu
teini-iässä itsekkäästä tytöstä ymmärtämään yhteisön tarpeita. Elokuva esittää 2000-luvun Pohjois-Koreassa
henkilökohtaisen elämän ja yhteisön vaatimusten välisen ristiriidan, jota
katsoja voi pohtia.
Espo Ciné esitti 2013
elokuussa elokuvan Toveri Kim lähtee lentoon (Comrade Kim Goes Flying). Se valmistui 2012 pohjoiskorealaisena,
belgialaisena ja englantilaisena yhteistyönä ohjaajinaan Kim Gwang Hun, Anja
Daelemans ja Nicholas Bonner.
Hiilikaivoksessa työskentelevä nuori nainen haaveilee sirkuksen
trapetsitaiteilijan urasta. Kim saa
siirron Pyongyangin rakennusprikaatiin ja onnistuu erittäin päättäväisenä
tavoitteessaan. Nähdään välähdyksiä
sirkustaiteilijoiden ankarasta harjoittelusta.
Elokuva on sangen romanttinen komedia, mutta ei imelä vaan pirteä.
Japanista vapautumisen ja
Korean sodan välisenä aikana tehtiin mm filmit Rakentamisemme (Our Construction
1946) ja Kotimaani (My Homeland 1949).
Korean sodan aikana valmistuivat mm Oikeutettu sota (Righteous War
1950), Poikapartisaanit (Boy Partisans 1951) ja Jälleen rintamalle (Against to
the Front 1952).
Korean tieteen ja
kasvatuksen elokuvastudio perustettiin 1953, joka käsittää lasten elokuvastudion
sekä tieteen ja kasvatuksen. Korean
huhtikuun 26 kansanarmeijan filmistudio perustettiin 1959.
Korean huhtikuun 26
lasten elokuvastudio perustettiin 1957.
Se on tuottanut runsaasti animaatioita, sekä piirrettyjä että
nukke-elokuvia. Niillä on kasvattava
luonne. Kyvykkäät ohjaajat,
animaattorit, kolmiulotteisen kuvankäsittelyn kollektiivi ja nykyaikaiset
välineet ovat uudistaneet animaatiot korkealle tasolle. Niitä tehdään yhteistyössä ulkomaiden kanssa,
joihin animaatioita tilataan, samalla kun tehdään kotimaisia animaatioita.
Studio valmisti muun
muassa Kim Il Sungin, Kim Jong Ilin ja japaninvastaisen sankarin Kim Jong Sukin
kertomuksiin perustuvat animaatiot Kultaharkko ja maissikakku (Gold Ingot and
Maize Cake), Karhun kukkula ja kaniinin kukkula (Bear's Hill and Rabbit's Hill)
sekä Perhonen ja kukko (Butterfly and Cock). Studio tuotti sarjat Orava ja
siili (Squirrel and Hedgehog), Poikakenraali (Boy General) sekä Viisas
supikoira (Clever Raggoon Dog).
Tilattuja tuotantoja ovat
muun muassa Ghandahar, Jeppe ja Kolli (Pif and Hercule), Leijonakuningas
(Simba), Pocahontas ja Sandokan sekä tieteisfiktiot Valovuodet (Light Years) ja
Keisarinna Chung (Empress Chung).
Pohjois-Korean 1970-luvun
kuuluisin filmi on Kukkaistyttö (The Flower Girl 1972, myös ooppera). Japanin vastainen taistelu (Anti-Japanese
Struggle) valmistui 1983. Aina
työskennellen yhdessä kansan puolesta (Always Working Together for the People)
sai ensi-iltansa 1994.
Oopperalle tyypillinen
taide
Laulut tehdään oopperaan
kansan luomien ja kehittämien säkeistöjen muotoon. Orkesterikappaleet sovitetaan
säkeistöihin. Korean oopperassa
pangchang eli näyttämön ulkopuolinen laulu samoin kuin tanssi antavat
syvällisen ja moninaisen kuvauksen johtavien luonteiden eli päähenkilöiden
sisäisestä maailmasta ja oopperan kehittymisestä. Orkesteri soittaa Korean perinteisiä ja
länsimaisia soittimia. Pyörönäyttämön
kolmiulotteinen näyttämötaide saadaan aikaan lavastein, taustakulissein ja kuultokuvin,
ja näkymät virtaavat kolmiulotteiseen tapaan.
Vallankumouksellinen
ooppera Verimeri (The Sea of Blood) tuotettiin 1971, mutta sen on luonut Kim Il
Sung romaanissaan Japanin vastaisessa taistelussa 1930-luvulla. Miehensä ja poikansa japanilaisille
menettänyt talonpoikaisnainen herää vallankumoukselliseen tietoisuuteen ja
alkaa taistella japanilaisia vastaan.
Vallankumousooppera
Puolueen tosi tytär (A True Daughter of the Party) luotiin 1971. Se antaa vaikuttavan kuvauksen Korean
kansanarmeijan naissotilaasta, joka suoritti hänelle uskotun tehtävän, pysyi
uskollisena Korean työväenpuolueelle ja pysyi johtajana Korean sodassa elämänsä
viimeiseen hetkeen asti.
Kim Il Sung loi
1930-luvulla oopperan Kukkaistyttö (The Flower Girl), joka valmistui 1972. Siinä heroiinin kurjistama perhe huomaa
Japanin imperialistisen hallinnon alaisuudessa, että taistelu on ainoa tie
selviytyä.
Ooppera Kumgang-vuoren
laulu (Song of Mt. Kumgang) (ensi-ilta 1973) kertoo tarinan perheestä,
jonka jäsenet pakotetaan erilleen
japanilaisten imperialistien Korean sotilaallisen miehityksen aikana. Perhe yhdistetään 20 vuoden kuluttua heidän
sosialistisessa isänmaassaan.
Ooppera Kirkkaan Auringon
alla (Under the Bright Sun) (1976) esittää 1960-luvun vauhdikasta sosialistista
rakennustyötä muun muassa voimalaitoksen rakentamista sekä optimistista
työväenluokkaa, joka on uskollinen Korean Työväenpuolueelle.
Kansallinen ooppera Chun
Hyang'in tarina (The Tale of Chun Hyang) (1988) on muokattu vanhasta
korealaisesta kansantarinasta. Ooppera
arvostelee jyrkästi feodaalijärjestelmää, joka erottelee ihmisiä heidän
varakkuutensa mukaan ja kieltää eri sosiaalisen taustan ihmisiä rakastamasta
toisiaan.
Unelma punaisista
asuintaloista (A Dream of Red Mansion) perustuu kiinalaiseen vanhaan romaaniin
ja tuotettiin KDKT:n ja Kiinan ystävyysvuonna 2009. Oopperaa esitettiin molempien maiden monissa
kaupungeissa.
Perhosrakastavaiset (The
Butterfly Lovers) (2010) perustuu kiinalaiseen kansan legendaan ja arvostelee
myös kansanvastaista feodaalista järjestelmää.
Ooppera kertoo kuvauksen eri sosiaalisen taustan omaavan kahden
rakastavaisen traagisesta kohtalosta.
Aleksandr Pushkinin
runoromaani Jevgeni Onegin (Yevgeny Onegin) on sovitettu 1900-luvulla venäläiseksi
oopperaksi, jonka mukaan sen tuotti uudestaan Pyongyangin Kim Won Gyun
konservatorio 2010.
Olen kääntänyt teosten
nimet vapaasti englannista suomeen.
Lähteet
Operatic Art of Korea, Korea Pictorial,
Pyongyang 2011
Hannu Kautto
2013-09-26
