Porvareista
Roland Barthes kuvaa
pikkuporvarien ajattelua "moraaliseksi kirjanpidoksi", jossa maailman
äärettömyys ja rikkaus muuttuvat laskettaviksi ja kasautuviksi
vastinetoiminnoiksi. Elämä on
debet-kreditiä, laatujen hävittämistä määriksi.
Pikkuporvari uskoo vain siihen, minkä voi laskea. Porvariston käsite laajentuu
sosiaalidemokraatteihin ja muihin. Tavaran
ja porvarin kuluttajaminän suhde on rakkaustarina.
Porvarilliset kotirouvat,
jotka oopperassa tarkastelevat teatterikiikarillaan äveriästä yleisöä, onko
siellä tuttuja ja kuinka he ovat pukeutuneet, ovat elämäänsä kyllästyneitä ja
ikävystyneitä. He ovat uskonnollisia ja
toivovat kuoleman jälkeistä iankaikkista elämää. Eivätkö he pitkästy myös taivaassa, jossa
enkelit soittavat vain harppuja ja torvia?
Porvarisherrat
tympiintyvät taivaassa, koska he eivät voi jatkaa siellä liiketoimiaan mammonan
kasaamista eli debet-kreditiä. Voiko
taivaassa pelata golfia? Jos voi,
lyövätkö he aina Hole-in-One? Onko
taivaassa hyväveliverkosto konjakkeineen ja sikareineen? Onko siellä porvarisherrojen käytössä ihania
neitsyitä niin kuin maallisessa elämässä?
Muinaisten egyptiläisten
taivaassa tehtiin työtä, vietettiin vapaa-aikaa ja nukuttiin eli kuoleman
jälkeinen elämä jatkui maallisen elämän kaltaisena.
Loppupäätelmä on: irti
porvareista!
Hannu Kautto
2013-02-21
