Vox populi - Kansan ääni
10 vuotta
Kössi Kaatra, vuoteen
1906 Gustaf Adolf Lindström, (1882-1928) oli 1920-luvulle asti Suomen tunnetuin
työväenrunoilija. Kaatra toimi monissa
ammateissa. Luokkasodan aikana hän
pakeni Ruotsiin, jossa eli lopun elämänsä.
Ennen suurlakkoa 1905 Kaatra julkaisi kolme runokokoelmaa. Suurlakko teki hänestä työläisjoukkojen
runoilijan ja aktivistin. Hänestä tuli
työväenliikkeen nousun tulinen tulkki.
Ruotsissa Kaatra julkaisi kolme proosateosta ja kirjoitti novelleja ja
runoja sekä suomalaisiin että amerikansuomalaisiin lehtiin. Hän ei menettänyt uskoaan tulevaisuuteen eikä
asiansa oikeutukseen. Oheisen runon
Kössi Kaatra kirjoitti 1904 runokokoelmaansa Elämästä.
KANSAN ÄÄNI KUULUVILLE
Kansan ääni kuuluville! -
taikasana meidän on.
Köyhälistö, kurjalisto,
mies ja nainen nouskohon
kansalaisna, ihmisenä
ihmisyyttä vaatimaan.
Köyhän ääni myöskin
täällä täytyy saada kuulumaan!
Kauvan onkin onnetonna
osattomat kärsineet,
kautta huolten
huutavaisten onneansa etsineet,
löytämättä, nousematta
alta elon valheyön,
hyvitystä puuttuvaisna
palkkiosta päivätyön.
Ruha, ruumen, muta musta,
alin kerta, sakka maan
pintahan ei päässyt,
painui pohjahan se aina vaan,
aina syvää syvemmälle
saastahan ja pimeään,
mist' ei valkeutta kohti
ylös päässyt yksikään.
Vuosisata vuosisataan
vieri, vaihtui aina näin.
Köyhälistö kohdaltansa
vaan ei päässyt eteenpäin.
Heiltä puuttui
pontevuutta sekä itsetajuntaa,
rohkeutta, rakkautta,
veljeyttä vakavaa.
Velttouden, vihan kyynpä
nälkä siitti sydämiin,
kyyn, mi
myrkkykäärmeheksi kasvoi kiinni ihmisiin,
turti tarmon, tahdon
tappoi, sydämistä hyvän vei.
Yhteisvoimaa vailla
täällä mitään aikaansaada ei.
Mutta sentään siellä,
täällä sykki sydän ehyt myös,
niinkuin päre pihtipielen
taikka lyhty syksy-yöss',
sytti tulta toisihinkin,
tulta toivon tuhkaan loi,
nosti aatteen:
veljeshengen, heikon voiman ilmi toi.
Köyhälistö nousi, nosti
aatelipun liehumaan:
Oikeutta! Veljeyttä!
Tasa-arvo päälle maan!
Joukko lipun ympärillä
laajeni ja taajeni,
väkivallan, vaivan alta
kansalauma heräsi.
Vuosisatain aamu
alkoi. Nyt on viittoeltu tie.
Sitä käydä! - käsky
kuuluu. Matkan päässä hyvä lie.
Ken ei tunne rakkautta,
veljeyttä povessaan,
hän ei pysty meidän
työhön eikä myöskään voittamaan.
Oikealla asehella
tosivoitto voitetaan,
Siispä kukin kunnollisna
käyköhönkin toimimaan.
Valtahalu, valhe, vilppi
sydämistä väistyköön.
Oikeutta itsestänsä kukin
ensin etsiköön.
Sitten muista! Muistakaatte!
Näin me käymme voittohon.
Innon laulut, toivon
laulut kautta maailman soikohon.
KÖYHÄN ÄÄNI
KUULUVILLE! HORNAN YÖHÖN
VALKEUS!
SITÄ VAATII KÖYHÄLISTÖ,
JUMALA JA OIKEUS.
Lähde: Kössi Kaatra,
Alhaisolauluja, 1978.
Hannu Kautto
2012-11-10
