Suomen Työväenpuolue STP
Finlands Arbetarparti FAP 2015-01-08 1(17)
Kulttuuripolitiikka 2015
Johdanto
Uusien henkisten ja
moraalisten arvojen on voitettava tottumukset ja velttous. Tieteellisen totuuden on voitettava valhe ja
taikausko. Tarpeet kulttuurin alueella
ovat eriytyneet ja moninaiset. Tarpeet
riippuvat aineellisista ja kulttuurielinehdoista, koulutustasosta,
kulttuuritottumuksista, perinteistä ja ihmisten välisten suhteiden
tasosta. Tarvitaan esimerkiksi
teatterissa klassikkoja, suurten dramaatikkojen töitä, nykynäytelmiä ja myös
huvinäytelmiä, farsseja ja kansannäytelmiä.
Tämä koskee kaikkia taiteen aloja.
Vedotaan ihmisten arvokkaisiin henkisiin kykyihin ja ominaisuuksiin:
poliittiseen vakaumukseen ja eettisiin arvokäsityksiin, älyyn ja tunteeseen,
asialliseen arvostelukykyyn ja mielikuvitukseen, nauttimiskykyyn ja
kauneustajuun.
Yleiseen tasa-arvoon
tulee liittää myös kulttuurinen ja sivistyksellinen tasa-arvo, mikä takaa
sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon.
Paikallisyhteisöjä kehitetään.
Kulttuuri kuuluu kaikille.
Maaseudun työtätekevien elämään tulee kuulua teatterikäynnit, konsertit,
elokuva, kirjallisuus, urheilu, televisio, radio ja laajakaista. Maahan muuttaneet huomioidaan
tasa-arvoisesti. Kulttuurikasvatuksella
edistetään kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja monikulttuurisuutta sekä
rasismin vastaista työtä. Käsitellään
oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, syrjintää, tasa-arvoa ja kulttuurieroja. Tarvitaan edelleen asennekasvatusta naisten
ja miesten tasa-arvon suhteen, sillä porvari näkee vaimossaan pelkän
tuotantovälineen. Ihmisten
tutustumispaikkoja tällä hetkellä ovat muun muassa Mahdollisuuksien torit ja
Maailma Kylässä -festivaalit. Rauhan- ja
turvallisuuskasvatuksella pyritään pysyvän rauhan luomiseen ja turvallisuuden
takaamiseen voimankäytön sijaan.
Lisätään oppilaiden tietoisuutta maailman ongelmista: sodista ja
ristiriidoista, ympäristöongelmista, ihmisoikeuskysymyksistä, köyhyydestä ja
eriarvoisuudesta sekä niiden syistä.
Porvarit erottavat
"korkea"kulttuurin (arvokasta) ja "matala"kulttuurin
(populaari-) (arvotonta) tai ylemmät taiteet (hyviä) ja alemmat taiteet
(huonoja). Käytäntö osoittaa porvarien
erottelun kestämättömäksi kuten tansanialaisenglantilaisen rocktähden Freddie
Mercury (Farrokh Bulsara) ja espanjalaisen oopperatähden Montserrat Caballé
duetto Barcelona ja muu yhteistyö todistavat.
Suomen esimerkit ovat laulaja ja näyttelijä Olavi Virta sekä säveltäjä,
muusikko ja tuotantopäällikkö Toivo Kärki.
Sinfonia voi olla onnistunut tai epäonnistunut, samoin rockesitys; lajityyppi
(tyylilaji, tyylisuunta, genre) ei ratkaise.
(Genre-ajattelu on jäykän akateemista, sillä laji voi sisältää osia
muista lajeista.) Tuhansista iskelmistä
muutama jää elämään, sillä iskelmiä tuotetaan kaupallisesti liukuhihnalta. "Kevyt" musiikki kuten rock ja
suomalainen tango liittyvät tanssimiseen ja parin etsintään, ja vaikuttavat
elämässä "taide"musiikkia "syvällisemmin" ja tärkeämmin
ihmisiin. Näytelmäkirjailija, runoilija
ja teatteriohjaaja Bertolt Brechtin mukaan "alemmat" taiteet ovat
taiteista materiaalisimpia.
"Ylempi" taide pohtii älyllisesti sosiaalisia suhteita.
Kirjallisuuden tutkija ja
semiootikko Roland Barthes kuvaa pikkuporvarien ajattelua "moraaliseksi
kirjanpidoksi", jossa maailman äärettömyys ja rikkaus muuttuvat
laskettaviksi ja kasautuviksi vastinetoiminnoiksi. Elämä on debet-kreditiä, laatujen
hävittämistä määriksi. Pikkuporvari
uskoo vain siihen, minkä voi laskea.
Porvariston käsite laajentuu sosiaalidemokraatteihin ja muihin. Tavaran ja porvarin kuluttajaminän suhde on
rakkaustarina.
Mitäkö ajattelen
länsimaisesta sivistyksestä? Minusta se
olisi oikein hyvä ajatus.
Lakimies Mahatma Gandhi
Koulutus
Jokaiseen
koulutusvaiheeseen kuuluu kasvattaminen globaaliin vastuuseen, mikä opettaa
kunnioittamaan erilaisuutta ja auttaa kykyämme toimia globalisoituvassa
maailmassa. Ihmisoikeus- ja
tasa-arvokasvatuksen tulee läpäistä koulutusvaiheet. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat
pääsisältöjä. Kehityskasvatuksella
tutkitaan kansainvälisiä riippuvuussuhteita ja mahdollisuuksia globaalin
epätasa-arvon poistamiseksi sekä tarkastellaan Pohjoisen ja Etelän välisiä
suhteita. Tutkitaan, kuinka
brasilialaisen pedagogin Paulo Freiren pedagogiikkaa sovelletaan päivähoidosta
aikuiskoulutukseen. Porvarilliset
vanhemmat kasvattavat lapsensa porvareiksi, ja koululaitos sosiaalistaa lapset
kapitalismiin. Kasvatus ja koulutus ovat
vallankäyttöä ja manipulaatiota päiväkodista ja esikoulusta yliopistoon.
Paulo Freiren mielestä
tallettavassa kasvatuksessa heijastuu sortava yhteiskunta - kapitalismi:
1) Opettaja opettaa, ja
oppilaita opetetaan.
2) Opettaja tietää
kaiken, ja oppilaat eivät tiedä mitään.
3) Opettaja ajattelee, ja
oppilaat ovat ajattelun kohteita.
4) Opettaja puhuu, ja
oppilaat kuuntelevat nöyrinä.
5) Opettaja pitää kuria,
ja oppilaat alistuvat.
6) Opettaja tekee
valintoja vaatien niiden hyväksymistä, ja oppilaat tottelevat.
7) Opettaja toimii, ja
oppilailla on harhakuva toiminnasta opettajan toiminnan kautta.
8) Opettaja valitsee opetusohjelman
sisällön, ja oppilaat (joiden mielipidettä ei kysytä) omaksuvat sen.
9) Opettaja samastaa
tiedon auktoriteetin omaan henkilökohtaiseen auktoriteettiinsa, jonka hän
asettaa oppilaiden vapautta vastaan.
10) Opettaja on
oppimisprosessin subjekti, kun taas oppilaat ovat pelkkiä objekteja.
Freire toteaa, että
kaikki myytit, joiden sisäistäminen on olennainen osa sorrettujen alistamista,
esitetään näille hyvin järjestelmällisesti propagandana ja iskulauseina
joukkotiedotusvälineillä. Myyttejä ovat:
- Myytti, että sortava
järjestelmä on "vapaa yhteiskunta".
- Myytti, että ihmiset
ovat vapaita työskentelemään siellä, missä haluavat, ja että he voivat hakea
toisen työpaikan, ellei pomo miellytä.
- Myytti, että tässä
järjestelmässä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja sitä on sen vuoksi arvostettava.
- Myytti, että jokainen
yritteliäs voi ryhtyä yrittäjäksi - ja vielä pahempaa, myytti, että
katukauppias on yhtä lailla yrittäjä kuin suuren tehtaan omistaja.
- Myytti yleisestä
oikeudesta koulutukseen, kun samalla kaikista Brasilian peruskoulun
aloittavista lapsista vain murto-osa pääsee yliopistoon.
- Myytti ihmisten
tasa-arvosta, kun keskuudessamme yhä toistuvasti kysytään: "Etkö ymmärrä
kenelle puhut?".
- Myytti eliittien
hyväntekeväisyydestä ja jalomielisyydestä, kun he todellisuudessa luokkana
vaalivat valikoituja "hyviä tekoja" (jotka puolestaan johtavat
"pyyteettömän avun" myyttiin).
- Myytti sortavien
luokkien sankaruudesta "länsimaisen kristillisyyden" puolustajina
"materialistista barbarismia" vastaan.
- Myytti, että
hallitsevat eliitit "tuntien sen velvollisuudekseen" edistävät kansan
kehittymistä, jotta kansa tästä kiitollisena hyväksyisi eliittien sanat ja
alistuisi niihin.
- Myytti, että
kapinallisuus on synti jumalaa vastaan.
- Myytti
yksityisomistuksesta inhimilliselle kehitykselle välttämättömänä (vain niin
kauan kuin ainoastaan sortajat ovat aitoja ihmisiä).
- Myytti sortajien
yritteliäisyydestä ja sorrettujen laiskuudesta ja epärehellisyydestä.
- Myytti sorrettujen
luonnollisesta alemmuudesta ja sortajien ylemmyydestä.
- Myytti: porvariston
itsestään antama malli vihjailee, että tavallisesta kansasta lähtöisin oleva
voi nousta hierarkiassa.
Freire korosti oppilaan
aktiivisuutta sekä opettajan ja oppilaiden dialogia, jossa opetus etenee
luovasti ja uutta tietoa etsien. Hän
vastusti ihmisiä sopeuttavaa ja passivoivaa kasvatusta. Oppimisen on tarkoitus johtaa toimintaan ja
muutokseen. Kasvatuksen ja koulutuksen
päämääränä on maailman muuttaminen paremmaksi.
Pertti Hemánus kirjoitti
1970 Parnassossa, miten Suomessa indoktrinoidaan.
1) Oppikirjoihin ei tule
sisällyttää avointa, räikeää eikä helposti havaittavaa propagandaa, ei siis
minkään yhteiskunnallisen katsomuksen, puolueen tms selittämistä muita
paremmaksi.
2) Sen sijaan kirjojen
tulee indoktrinoida käyttäjänsä lähinnä liberaalisporvarillisten
yhteiskunnallisten katsomusten kannattajiksi siten, että yhteiskunnan koneisto
ja toimintamekanismit esitetään kirjoissa suurin piirtein onnistuneina ja hyvin
toimivina. Tätä ei ole tehtävä suoraan,
ei ole sanottava, että meidän yhteiskuntamme on hyvä ja oikeudenmukainen, vaan
se on sanottava rivien välissä siten, että päinvastaiset näkökannat jätetään
sanomatta tai niille annetaan suhteettoman vähän tilaa.
3) Kirjojen tulee
sisältää indoktrinaatiota myös siten, että niiden yleissävy on erittäin
rationaalinen ja faktapohjainen ja tunnepitoiset ilmaisut on karsittu
pois. Kun rationaalissävyisessä
tekstissä punotaan tosiasioiden kanssa yhteen mielipiteitä... saavutetaan se
hyöty, että tosiasioiden ja mielipiteiden erottaminen toisistaan on
todennäköisesti lukijalle ylivoimaista.
4) Kirjoja ei tule
rakentaa moniarvoisuuden varaan. Ts
niiden punaisena lankana ei tule olla sen seikan havainnollinen esittäminen,
että eri mielipidesuunnat tulkitsevat yhteiskunnan tilanteen syy- ja
seuraussuhteineen eri tavalla.
Tutkimuksen mukaan 1970: Suomalaisten
historian ja yhteiskuntaopin opettajien asennoituminen talouselämään oli
taantumuksellisempi kuin minkään aineryhmän korkeakouluopiskelijoiden. Opettajista 86 prosenttia vastasi olevansa
samaa mieltä väittämän "valtiojohtoisuus talouselämässä johtaa
byrokratisoitumiseen" kanssa, 77 prosenttia oli samaa mieltä väittämän
"yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä takaa korkean elintason"
kanssa, vastaava prosentti 78 oli väittämän "voitontavoittelu on
tarpeellista taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseksi" kohdalla ja 76
prosenttia katsoi, että "mainonta on välttämätöntä elinkeinoelämän
tehokkaan toiminnan kannalta".
Ainoastaan 15 prosenttia opettajista hyväksyi väittämän
"yhteiskunnan omistukseen perustuva talousjärjestelmä varmistaa
oikeudenmukaisemman ansioiden jakautumisen kuin yksityisomistukseen
perustuva". Jopa yleensä
taantumuksellisista kauppatieteiden opiskelijoista 27 prosenttia hyväksyi
väittämän.
Esi-, perus- ja
lisäopetuksen opetussuunnitelmaa 2016 muotoillaan ja syksyllä 2012 julkaistiin
luonnos. Siinä mainitaan muun muassa
ihmisyyteen kasvun tukeminen, ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja uskonnollinen
tunnustuksettomuus: "Perusopetus ylläpitää ja vahvistaa elämän ja
ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja
hyvinvointia. Alueellinen, sukupuolten
välinen ja taloudellinen tasa-arvo on ollut perusopetuksen kehittämisen johtoajatus
peruskoulujärjestelmään siirtymisestä lähtien.
Sitä täydentää laaja-alainen yhdenvertaisuusperiaate. Oppiaineiden opetus (lisäys: ja koulun muu
toiminta) on (ovat) puoluepoliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti
tunnustuksetonta." Opetus näyttää
säilyvän porvarillisena. Elämänkatsomustieto
ET tulisi saada kaikille vapaasti valittavaksi.
Suomessa lasten
päiväkoti, esikoulu ja koulu alkavat opettaa yrittäjyyttä. Kilpailuyhteiskunnassa yksilöistä pyritään
kasvattamaan yrittäjäkansalaisia, jotka vastaavat työllisyydestään. Teinit käyvät liiketoiminnan kursseilla,
lukiolaiset erikoistuvat yrittämiseen ja opettajat ovat markkinoijia. Yliopiston opiskelijat saavat
yrittäjyyskasvatusta.
EU-maiden on pakko
soveltaa EUn periaatepäätöksiä, joiden mukaan koulutusta täytyy siirtää julkisesta
yksityiseksi suuryritysten vaikutusvallan alaiseksi, kapitalismin
kilpailuideologiaa sovelletaan opetuksessa ja yritysmaailman periaatteet
tuodaan kouluihin ja yliopistoihin. Nämä
torjutaan, ja julkinen koulutus on maksutonta.
Lasten päivähoito ja esikoulu
Aamu- ja iltapäivähoito
järjestetään sitä tarvitseville lapsille.
Mahdollisuus lasten päivähoitoon antaa naisille edellytykset
kouluttautua. Päivähoidon tulee olla
maksutonta. Kunnalliset päiväkodit eivät
ole nykyään katsomuksellisesti neutraaleja.
Päivähoidon ja esikoulun tulee olla uskonnollisesti
tunnustuksettomia. Reilu päiväkoti
-hanke viestii uskonnottomien katsomusoikeuksien puolesta päiväkodeille. Rauhankasvatus aloitetaan. Väkivalta mediassa ja tietokonepelissä
vääristää maailmankuvaa ja on ongelma rauhankasvatuksessa. Rauhankasvatuksen tulee olla kaiken
kasvatuksen ja koulutuksen perusosana.
Kuperkeikka Esikoulut
alkoi 2009 pitää päiväkotia Espoossa ja Porvoossa. "Elämä on yrittämistä." Kuperkeikka haluaa kasvattaa yritteliäitä,
oma-aloitteisia ja vastuullisia ihmisiä, jotka osaavat vastata tulevaisuuden
haasteisiin. Kuperkeikan arvoja ovat
dynaamisuus, uudistumiskykyisyys, rohkeus ja avoimuus. Sen ilmapiiri on yrittäjähenkinen:
"Yrittäjyyskasvatus on osa peruskoulun opetussuunnitelmaa heti
ensimmäiseltä luokalta, mutta pohja luodaan päivähoidossa". Joissain yksityisissä päiväkodeissa
propagoidaan kapitalismia ideologisesti, mikä ehkäistään.
Maksuton esikoulu on
poistettava ja muutettava peruskoulun ensimmäiseksi luokaksi kaikille
kuusivuotiaille. Lapsille tarkoitettua
taidetta kuten teatteria, nukketeatteria, kirjallisuutta ja kuvitustaidetta
pidetään saatavilla.
Peruskoulu
Lähikouluja tuetaan eikä
lopeteta. Lapsilla on subjektiivinen
oikeus lähikouluun. Peruskoulun tulee
olla uskonnollisesti tunnustukseton.
Pakkouskonto näkyy niin, että lainsäädännöllisesti on rajoitettu
evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten valinnanvapautta. Uskonnonopetus on sosiaalistamista
uskontoon. Uskonnollisia väittämiä ei
saa kertoa totena. Lopetetaan koulun
järjestämä koulutyöhön liitetty uskonnon harjoittaminen:
koululaisjumalanpalvelukset ja uskonnolliset päivänavaukset. Oppilaiden tulisi voida valita
elämänkatsomustieto. Huomioidaan lasten
erilaisuus ja maahan muuttaneiden lasten tarpeet. Peruskoulu on myös rauhankasvatuksen koulu.
Luokkakokoa
pienennetään. Oppilaanohjauksen,
erityisopetuksen ja avustavan psykologisen ja sosiaalisen henkilökunnan määrää
täytyy lisätä. Koululaisten
syrjäyttäminen ehkäistään koulu-, nuoriso- ja sosiaalitoimen yhteistyöllä. Uusliberalistinen koulupolitiikka pyrkii
jakamaan oppilaat eritasoisiin ryhmiin, mikä torjutaan. Heikosti edistyviä oppilaita tuetaan. Kannustetaan oppilaita jatkamaan lukioon tai
ammatilliseen koulutukseen tahi molempiin.
Opetusohjelmaan ei sisällytetä kapitalismin ideologista opetusta. Kasvatetaanko koululaisista keskenään
kilpailevia yksilöitä vai yhteisön osana toimivia ihmisiä? Koululaisille annetaan mahdollisuus laulaa,
tanssia, soittaa, maalata, muovailla ja näytellä eli ilmaista taiteen keinoin
tunteitaan ja ajatuksiaan.
Lukio
Oppilaat voivat yhdistää
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta. Luokkakokoa on pienennettävä. Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan
määrää lisätään. Tarvitaan erityisopetusta,
opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa.
Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin oppilaiden ei tarvitse
ostaa kirjoja. Peruskoulussa tulee olla
monenlaisia kerhoja, jossa oppilaat voivat harrastaa mieliaineitaan.
Ammatillinen koulutus
Oppilaat voivat yhdistää
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opetusta. Oppilaat voivat valita
oppisopimuskoulutuksen. Estetään sen
muodostuminen keinoksi yritysten hankkia halpaa työvoimaa. Luokkakokoa pienennetään. Oppilaanohjauksen ja avustavan henkilökunnan
määrää lisätään. Tarvitaan
erityisopetusta, opinto-ohjausta ja oppilashuoltoa. Oppimateriaalit siirretään verkkoon, jolloin
oppilaiden ei tarvitse ostaa kirjoja.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulee toimia yhteistyössä.
Korkeakoulututkimus ja -opetus
Yliopistoissa jatketaan
perustutkimusta, jonka tuloksia siirretään opetukseen. Lain mukaan yliopistojen pitää myös vaikuttaa
yhteiskunnallisesti. Opiskelun
maksuttomuus säilytetään myös ulkomaalaisille.
On maksettava opintopalkkaa opintotuen sijaan, sillä opiskelu on
työtä. Ennen opintopalkkaa on maksettava
ajan tasalla oleva opintotuki ja asumislisä.
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut säilytetään ja niillä tulee olla
autonomia eli tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus. Niiden tulee toimia yhteistyössä.
Korkeakoulujen
huippuyksiköitä (strategisen huippuosaamisen keskittymät SHOK) ei saa suosia,
sillä se hävittää sivistysajatuksen.
Kuitenkin tekniikan yliopistot keskittyvät vahvuuksiinsa, koettavat
kehittää yritysten antamaa tutkimusta, sopivat tutkimusaloista ja työnjaosta
teollisuuden kanssa keskittämällä tutkimusvaroja. SHOKit eivät onnistuneet parantamaan
innovaatiotoimintaa eivätkä uudistamaan eri toimialoja. Suuret yksiköt ovat heikosti toimivia kuten
Aalto-yliopisto (eräs lyhennys A?).
Shanghai Jiaotong
-yliopisto järjestää maailman yliopistot vuosittain
paremmuusjärjestykseen. Suomesta 500
parhaimman listalle pääsivät 2011 Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Turun
yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto. Aalto-yliopisto oli 2010 listalla, mutta
putosi 2011 pois 500 parhaalta listalta.
Tähän täytyy olla jokin painava syy Aalto-yliopistossa itsessään. Se ei ollut 2012 myöskään 500 parhaan
listalla, mutta muut mainitut suomalaiset yliopistot olivat edelleen listalla.
Yliopistouudistuksen
jälkeen byrokratia lisääntyi, vaadittiin riittävä määrä koordinaattoreita ja
tutkijakoulut romutettiin. Valtion
rahoitus hupeni uuden organisaation rakentamiseen, perusmäärärahoja
pienennettiin, josta seurasi opettajien väheneminen. Suomen akatemian rahoitus loppui. Monella laitoksella on yli puolet
ulkopuolista rahoitusta. Koulutus
luovutetaan yritysmaailmalle. Teollisuus
lahjoittaa professuureja. Yliopistojen
hallintoon on nimetty julkisuuden henkilöitä ja talouselämän vaikuttajia. Yhteistyön yritysten kanssa eli sovelletun
tutkimuksen tai tuotekehittelyn tulee hyödyttää kaikkia osapuolia. Riippuvuus yksityisestä rahasta ei ole
vaaratonta, sillä yksityiset yritykset tekevät tieteestä suljetumpaa. Korkeakoulujen riippumattomuus tulee
toteuttaa tutkimusaiheiden ja -menetelmien valinnassa sekä tutkimustulosten
julkaisemisessa. Tämä edellyttää
korkeakoulujen riittävää julkista rahoitusta ja yksityisten tuotanto-, kauppa-
ja finanssilaitosten irrottamista korkeakoulujen rahoituksesta. Tutkimustulokset tehdään maksullisiksi eikä
niitä jaeta julkisesti. Tutkimustulosten
on oltava julkisia, ei salaisia.
Suomen akatemia on väärin
organisoitu epätieteellisin periaattein toimiva rahoitusorganisaatio ja omii
rahoituspäätöksillään itselleen päätöksenteon perustutkimuksesta. Akatemian käyttämien salaisten ulkomaisten
"asiantuntijoiden" joukossa on ollut tiederikollisia ja
kreationisteja. Akatemia on
nykymuodossaan lakkautettava ja organisoitava uudelleen tieteellisin periaattein
kuten päätöksiltään ja niiden perusteluilta julkisesti toimivaksi aidoksi
Tiedeakatemiaksi, joka olisi virkavastuussa valtion käyttämän tieteen
pätevyydestä, tai akatemian rahat on jaettava tiedeyliopistoille toteutuneiden
tieteellisten näyttöjen kuten asianmukaisten väitöskirjojen suhteessa.
"Erityistutkimuslaitokset"
kuten Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos OPTULA, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
THL, johon yhdistyivät 2009 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
Stakes ja Kansanterveyslaitos KTL, sekä muut on joko saatettava asianmukaisen
tieteellisen kontrollin (uudistettu Tiedeakatemia) alaiseksi tai lakkautettava,
jolloin niiden tehtävät ja rahat on annettava tiedeyliopistoille.
Täytyy tukea tasapuolisesti
tekniikan lisäksi muita aloja.
Opettajien lukumäärää kasvatetaan.
Opiskelijoiden ohjausta eli tutorointia lisätään. Valtion rahoitus turvaa tutkimuksen ja
opetuksen, ei yksityinen kuten Aalto-yliopistossa. Kehitetään opiskelijademokratiaa, samoin
kaikessa koulutuksessa. Yliopistot ja
korkeakoulut ovat rasismin vastaisia.
Lopetetaan yliopistojen avajaisjumalanpalvelukset, mutta vähintään
järjestetään uskonnoton vaihtoehtotilaisuus.
Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta järjesti 2011
promootiojumalanpalvelukselle vaihtoehtoisen tunnustuksettoman tilaisuuden.
Aikuiskoulutus
Edistetään koko elämän
ajan kestävää oppimista - oppia ikä kaikki.
Matalan koulutustason omaaville turvataan aikuiskoulutus myös
työehtosopimuksissa. Säilytetään
työväenopistot, kansalais- ja kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot
tukemalla niitä. Tuetaan avointa
yliopistoa ja avointa ammattikorkeakoulua sekä kehitetään niitä. Vähälle koulutukselle jääneitä tuetaan
työvoimapoliittisella tai omaehtoisella koulutuksella ylläpitämään
ammattitaitoaan ja kehittämään itseään.
Erittäin tärkeä koulutusmuoto on ammattiliittojen ja ammattiosastojen
opintopiirit sekä luottamusmies- ja työsuojelukurssit. Vuotuinen laaja-alainen tapahtuma on Suomen
sosiaalifoorumi, josta saa eväitä monenlaiseen toimintaan.
Taide, media ja kulttuuri
Mielekkäässä
vapaa-ajankäytössä vaatimuksia ovat yhteiskunnallisten ohjelmien sattuva
sisältö, kaikkien taiteellisten ohjelmien monipuolisuus ja korkeatasoisuus sekä
ohjelmien suuri nautittavuusarvo. Elämä
on köyhempää ilman taiteita ja esteettisiä vaatimuksia, sillä ihminen kaipaa
myös aistiensa, eettisten ja esteettisten taipumustensa ja eläytymiskykynsä
kouluttamista. Taide osaltaan auttaa
tässä.
Taiteilijana oleminen
merkitsee: uusien todellisuuksien löytämistä, porautumista uusiin aiheisiin,
elämän tosiasioihin ja uusille elämänalueille.
Keksitään piileviä mahdollisuuksia, uusia arviointeja ja uusien
arvokäsitysten muokkaamista.
Sokerikakkutyyli, väljähtynyt, mielistelevä sulavuus ja todellisuuden
kaunomaalailu eivät kelpaa kuten ei pelkän harmaan käyttäminen. Hyvät taideteokset ovat henkiseltä
sisällöltään totuudellisia ja elämänläheisiä.
Hyvä taide on pedagogista, mutta pedagoginen taide huonoa.
Mikään taiteenlaji ei saa
tunkea toista sivuun tai tehdä sitä tarpeettomaksi, ei televisio elokuvaa eikä
romaani pienimuotoista kertomusta.
Tarvitaan esimerkiksi kuunnelmia, näytelmiä, suuria eeppisiä ja lyyrisiä
runoelmia ja kärkeviä pikkurunoja, klassista konserttimusiikkia, sinfoniaa,
laulua, kansanmusiikkia, improvisoitua musiikkia ja iskelmiä, monumentaali- ja
muita veistoksia, ryhmäkuvauksia, historiallisia, asetelma-, tutkielma- ja
maisemakuvamaalauksia - kaikkia ilmaisumuotoja käytetään.
Nauramisen, huvin, ilon,
huumorin ja komiikan tarve on suuri.
Monet näytelmät, elokuvat ja televisionäytelmät ja pienimuotoinen
kirjallisuus sekä parhaat harrastelija- ja ammattikabareet tyydyttävät tätä
tarvetta. Hyvä huumori liittyy syvään
elämänviisauteen ja osuvaan kansanomaiseen sukkeluuteen.
Yhdessä
taiteilijaliittojen, sanoma- ja aikakauslehtimiesliiton sekä
kulttuuriministeriön kanssa on kehitettävä ohjelma kriitikoiden
järjestelmälliseksi kouluttamiseksi, uusien kriitikkojen löytämiseksi ja
kouluttamiseksi. Kirjallisuus- ja taidekriitikot
tarvitsevat syvällistä näkemystä konkreettisen luovan työn ongelmista ja
läheisiä suhteita lukijoihin, kuulijoihin ja katsojiin, jotta he tuntisivat
näiden tarpeet ja mielipiteet.
Julkisessa kriittisessä keskustelussa tutkitaan sitä, mikä taideteoksessa
on onnistunutta ja paljastamaan syyt vähemmän onnistuneeseen tulokseen.
Maalaukset, veistokset ja
rakennukset ovat vanhastaan taidetta varsinkin jos ovat esteettisesti
arvokkaita. Perinteellisen arvostelijan
perinteellisessä puheessa sovelletut taiteet käyvät tuskin koskaan
taiteesta. Hän ei koskaan arvostele
julisteita, lippurivistöjä, ravintolasisustuksia, katuja ja teitä, painia tai
taitoluistelua, tuotepakkauksia, autoja, ehostuksia tai etikettejä. Uusi taidearvostelu käsittää miten sekä perustaide
että sovellettu taide ovat visuaalista kulttuuria, joka on osa henkistä
kulttuuria ja osa koko yhteiskunnallista elämää, siitä riippuvaista ja siihen
vaikuttavaa.
Porvarillinen taide
pyrkii kaupallisuuteen. Yhdysvaltalainen
ja monikansallinen massakulttuuri ei korvaa taidetta, vaan passivoi yleisöä ja
turruttaa aisteja. Massakulttuurin
sisältö on väkivallan ja rikollisuuden ihannoiminen tavallisina, jokapäiväisinä
ja elämään kuuluvina ilmiöinä.
Maahanmuuttaneiden on annettava säilyttää oma kulttuurinsa ja sitä
tuetaan. Taide tuodaan ihmisten
ulottuville. Päävastuu kulttuurista ja
taiteesta on yhteiskunnalla. Tärkeä
tehtävä on yhteistyö taiteilijoiden kanssa eri kulttuurialoilla. Eri taiteenalojen pitää saada
kansallisoopperaa, kansallisteatteria ja musiikkitaloa vastaavat tilat ja
taloudellinen tuki. Taiteilijoiden
sairaus-, eläke- ja sosiaaliturva on muodostettava samaksi kuin muilla
työntekijöillä.
"Kulttuuri"teollisuus
voittoon perustuvassa taloudessa synnyttää kulttuurielämän saastan, roskan,
pitkäpiimäisyyden ja autiuden. Se valvoo
musiikin toistokoneistoa elokuvaa, radiota, televisiota ja
äänilevytuotantoa. Konserttitoimistoilla
se hallitsee konserttitoimintaa, kirjakerhoilla kirjamarkkinoita,
viihdelehdillä ja aikakauslehtien viihdeliitteillä erityisesti sarjakuvilla
"kultuuri"teollisuudesta on tullut lehtimonopolien ja
suurkustantamojen osakas.
"Kulttuuri"teollisuuden voitot ja valta ovat suuret. Se on tehnyt tosi taiteesta
"taide"tavaran.
Kapitalismissa
koulutuksessa kaikkialla vallitseva kilpailuhenki tukahduttaa kvaliteettien
tajun. Taiteelliset lahjakkuudet nähdään
sijoituksina: tuosta ihmisestä voi tulla hyvä tai paras kuvanveistäjä tai
oopperalaulaja tai näyttelijä.
Lastenkulttuurille ei länsimainen aikuisten kulttuuri kelpaa
esikuvaksi. Siksi on pyrittävä
kehittämään lapsille kokonaan uusi heille sopiva kulttuuri. Nykyisen lastenkulttuurin väkivaltaisuuden ja
kaupallisuuden sekä sukupuolien roolijaon edessä ollaan lähes voimattomia. Lapset näyttävät leikeissään porvarillisen
yhteiskuntamme kaupalliset, teknokraattiset ja väkivaltaiset kasvot. Lapsille on tarjottava uusia toimintamuotoja,
jotka kehittävät lapsissa itsenäisyyttä, kriittistä ajattelua, aktiivisuutta,
tietoisuutta ja solidaarisuutta.
Valtion elinten tulee
tehdä pitkäntähtäimen suunnitelma kulttuurielämän aineellisteknisen perustan
kehittämiseksi ja siinä varmistetaan kulttuurilaitosten säilyttäminen,
entisöiminen ja asteittainen laajentaminen.
Uudisalueille, lähiöille luodaan mahdollisuudet seuraelämää ja yhteistä
kulttuuritoimintaa varten kuten kerhohuoneita ja kirjastoja. Tällaiset tilat sisällytetään asuntotuotannon
normistoon. Otetaan huomioon monikäyttömahdollisuus
ja järkiperäinen konstruktio. Kaupunkien
ja kuntien kulttuuri-, kansansivistys-, urheilu- ja ajanvietelaitokset toimivat
yhdessä. Tärkeiden kohteiden,
esimerkiksi nuorisokerhojen, vanhustilojen, kulttuuritalojen, kirjastojen ja
elokuvateattereiden varustetasoa nostetaan.
Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia hoidetaan ja ne
säilytetään.
Kulttuurielämän ja
taiteellisen luovan työn kehittämisen päämääränä on palvella ihmisen parasta,
työväenluokan ja koko työtätekevän kansan etuja. Kulttuuripolitiikka tähtää ihmisten henkiseen
rikastuttamiseen, jokapäiväisen elämän tekemiseen entistä miellyttävämmäksi ja
mielekkäämmäksi jokaiselle kansalaiselle.
Taiteen suhde
todellisuuteen on kuin viinin suhde viinirypäleeseen.
Taide ja kitsch
Onko taidetta se, mikä on
gallerioissa ja museoissa? Onko niissä
kitschiä? "Taidetta on se, mikä
taiteena esitetään." Kitsch on
elitistinen käsite. Kitschiä ovat halvat
kuvat, joita myydään laitakaupungin gallerioissa ja tavarataloissa. Kitsch syntyy, kun suurella joukolla ihmisiä
on rahaa sen ostamiseen, kuten McDonaldsin pikaruoka, muovipuut tai
tekokukat. Toisaalta suuri kukkaviljelmä
kuluttaa vettä saman verran kuin pieni kaupunki, joten muovi- ja paperikukat
ovat kannatettavia. Kitschiä ovat puutarhatontut,
rusettikaulaiset kissanpennut ja töräytteleviltä näyttävät saksanhirvet. Tavallisen yhdysvaltalaisen elämässä on vähän
sitä, mikä ei ole kitschiä.
Television Dallasin ja
Dynastian menestys osoittaa, että ihmisten veljeys voidaan perustaa
kitschiin. Joukkotiedotusvälineiden
estetiikasta tulee kitschin estetiikkaa.
Kun tiedotusvälineet tunkeutuvat elämäämme, kitschistä tulee esteettinen
ja moraalinen koodi. Kitsch on vetoavaa
ja ihmisiä miellyttävää: pörröinen kissanpentu, koiranpentu, uskollinen koira,
itkevä pikkupoika, majoja sveitsiläisessä alppimaisemassa, pitkäsäärisiä
neitoja viettelevine silmineen ja aistikkaine suineen, viulua soittava alaston
neito meren rannalla auringonlaskua vasten, suutelevia pareja kuutamossa,
myrskyisää merenrantaa laukkaavia villejä oreja, hymyileviä kerjäläisiä,
iloisia kääpiöitä, surullisia klovneja, Aku Ankkoja ja joulukortteja. Näillä on vahva tunnelataus.
On monenlaista kitschiä:
Jeesus-lapsi, pateettinen neitsyt Maria, ristiinnaulittu Jeesus, onnesta
säteilevät työläiset ja hymysuiset kolhoosinaiset
"kolhoosiooppera"elokuvissa.
Mainostoimistot tuottavat kapitalistista kitschiä. Natsikitsch: leppoisa Hitler lapsi
sylissään. Kitschkuvista ei epäillä,
mitä ne esittävät, eikä kitsch salli epäselvyyttä tai monimielisyyttä. Kun taide voimistaa aistikokemustamme
maailmasta, kitsch turruttaa sitä.
Stereotyyppisen, tavanomaisen ja kaavamaisen kuvan herättämät
assosiaatiot ovat samat kuin nimilapun herättämät. Israelilainen kitsch, joka esittää
hasidijuutalaisia tanssimassa Jerusalemin itkumuurin edessä, menee Israelissa
kaupaksi, mutta ei Teheranissa tai Bagdadissa.
1. Kitsch esittää
kohteita tai aiheita, joita pidetään yleisesti kauniina tai joilla on selvä
tunnelataus.
2. Kitschin esittämän
kohteen tai aiheen tulee olla välittömästi tunnistettava.
3. Kitsch ei oleellisesti
rikastuta esitettävään aiheeseen liittyviä assosiaatioita.
Kitschin käsite on
laajentunut monille alueille: sentimentaalinen konservatiivinen
roskakirjallisuus, supermarketromaanit, romanttiset melodramaattiset romaanit,
musaki, Eurovision laulukilpailut, purjelaivan muotoiset ravintolat,
hampurilaisen muotoiset McDonaldsin kioskit, kärpässientä esittävät
bensiiniasemat, Beverly Hillsin miljonäärien huvilat, Hitlerin ja Mussolinin
aikainen arkkitehtuuri, huonekalut, matkamuistot, kuvakortit, Michelangelon
Davidin muovijäljennös, Milon Venuksen saa "alkuperäisenä" molemmin
käsin varustettuna, Mona Lisa mosaiikkina, tapetit, vaalikampanjat, mainoksen
käyttämät valokuvat, uskonto (on kansan oopiumia) ja niin edelleen.
Viestintä- ja mediakasvatus
Ymmärtääksemme kirjoja,
lehtiä, sarjakuvia, radiota, televisiota, internetiä ja mainoksia tarvitsemme
viestintä- ja mediakasvatusta, jotta oppisimme medialukutaitoa. Viestintä on viestien vastaanottamista ja
niiden tuottamista. On tiedettävä ja on
vaikutettava siihen, kuinka viestintää tuotetaan, kuinka siihen osallistutaan
ja mitä sen vastaanottamisessa tapahtuu.
Viestintäkasvatuksella ihmisiä kehitetään kriittisiksi viestinnän
käyttäjiksi, jotka tajuavat viestinnän yhteiskunnallisuuden. Arvioimme viestinnän luotettavuutta ja
ymmärrämme viestien merkityksiä.
Tiedostamme viestinnän kulttuuriset, esteettiset ja eettiset arvot. Viestintä- ja mediakasvatus kulkee punaisena
lankana kaikessa koulutuksessa. Sillä
vaikutetaan arvoihin, mielipiteisiin ja asenteisiin. Viestintäkasvatukseen kuuluvat media- ja
ilmaisukasvatus.
Valtavirtamedian
ammattilaiset suojelevat yksityistä valtaa luomalla illuusion, jonka mukaan
yleisölle tarjotaan "puolueetonta" tietoa ja laajaa tosiasioiden,
mielipiteiden ja näkökulmien kirjoa, minkä perusteella kuka tahansa yksilö voi
muodostaa oman valveutuneen maailmankuvansa.
Länsimainen valtamedia on
viime aikoina taantunut. Sitä ohjaa
Yhdysvaltojen johdon tiedotus täydennettynä puolustusministeriön eli Pentagonin
propagandalla. Näitä välittävät edelleen
suuret uutistoimistot. Euroopan unioni
ja Suomen valtamedia toistavat papukaijamaisesti rähmällään nöyristellen
propagandaviestit. Suomen valtamedia on
angloamerikkalaistunut. Hyviä valtioita
ovat ne, joissa toteutetaan USAn "vapautta" ja "demokratiaa"
eli yrittäjien vapautta ja kapitalismia.
USAn lieasta irronneista
valtioista länsimainen valtamedia välittää vääristyneitä ja valheellisia
tietoja. Esimerkkinä ovat Kuuba, Korean
demokraattinen kansantasavalta ja Venezuela.
Pyritään vetoamaan tunteisiin järkevyyden sijaan ja pimitetään
julkisuudelta vallankumouksen saavutukset esimerkiksi lukutaidottomuuden
poistaminen.
Yhdysvaltain valtamedia
syyttää muun muassa Kiinaa ja Kuubaa ihmisoikeuksien rikkomuksista peittääkseen
omia ihmisoikeuksien loukkaamisiaan.
Samoin muiden läntisten suurvaltojen valtamedia syyttää muita maita
samoista rikoksista peitelläkseen omia ihmisoikeusrikoksiaan. Läntinen valtamedia ei juuri kiinnitä
huomiota Israelin harjoittamaan palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikolliseen
loukkaamiseen.
Länsimainen valtamedia
harrastaa indoktrinaatiota.
Tiedotusopissa se (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen
saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää,
jossa viestinnän kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena. Jos kohde huomaa vaikuttamisyrityksen,
indoktrinaatio muuttuu propagandaksi, joka voi olla totta tai valhetta. Propaganda on läheistä sukua
mainonnalle. Indoktrinaatiota
toteutetaan sääntelemällä uutisvirtaa ja uutispainotuksia
joukkotiedotusvälineissä eli mediassa.
Kun asioista tuotetaan uutisia valikoimalla riittävän yksipuolinen kuva,
alkaa yleinen mielipide muodostua halutun kaltaiseksi. Länsimainen valtamedia käyttää yhä enemmän
kuvien manipulointia.
Museot
On vaalittava kaikkia
kansan - ja kulttuuriperinteitä elävästi välittämällä niitä ihmisille. Mikrohistoriaa ei saa unohtaa. Museoiden määrärahat palautetaan vähintään
ennalleen. Museoissa kuten elokuvissa on
kansakuntamme muisti.
Kirjastot
Lähikirjastoja tuetaan
eikä lopeteta. Kirjaston lopettaminen
vaikeuttaa lasten, vanhusten ja vaikeasti liikkuvien kirjastossa käyntejä
suhteellisesti enemmän kuin terveiden aikuisten. Kirjastoverkkoa on tihennettävä. Kirjastot tarjoavat kirjoja, äänilevyjä,
lehtiä ja tietokoneita. Kirjastot
säilytetään maksuttomina. Turvataan
kirjastojen määrärahat. Jos kirjastossa
luetaan ääneen kirjoja lapsille, ei tästä tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja
kuten Belgiassa on esitetty.
Ihmiset eivät kirjastoissa
ryntäile kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea tolkuttomasti itselleen, sillä
he tietävät etteivät kirjat lopu kesken.
Kirjastoissa ei vastaan kävele myyntimiehiä manipuloimassa ihmisiä ja
markkinoimassa heille kirjoja, vaan jokainen saa kulkea hyllyjen välissä
rauhassa ja valita kirjan, mikä häntä aidosti kiinnostaa. Kirjasto opettaa ottamaan kerralla sen mitä
tarvitsee. Tämä on vaarallinen markkinatalouden vastainen toimintatapa!
Ammattilaiset ja harrastajat
Ammattilaisten ohella
tuetaan harrastajien taidetoimintaa huolimatta jaosta akateeminen ja
ei-akateeminen taide.
Apurahat
Koska taiteilijoiden
tulot ovat tavallisesti pienet ja satunnaiset, taiteilijat, kirjailijat ja
kääntäjät tarvitsevat apurahoja ja tekijänoikeuskorvauksia. On esitetty tekijänoikeuksista luopumista,
mutta tämä edellyttää kunnon palkan maksamista tekijöille ja kalliiden
raaka-aineiden hankinnan tukemista.
Taiteilijapalkka saattaa aiheuttaa jyrkän eron ammattilaisten ja
harrastelijoiden välillä.
Näyttelytilat
Kaikkien ulottuville
perustetaan näyttelytiloja, joissa ammattilaiset ja harrastajat voivat esitellä
teoksiaan.
Kuvataide ja veistotaide
Kuvaamataidetta on
tuettava. Kuvaamataide ei ole
arkkitehtuurin koristeellinen lisä, vaan ne muodostavat harmonisen
kokonaisuuden. Kuntien ja valtion on
tilattava rakennusten suunnitteluvaiheessa teoksia, jotta arkkitehdit ja
kuvaamataiteilijat pääsevät luovaan yhteistyöhön. Lapsia ja nuoria innostetaan taiteen
maailmaan.
Yksinkertaisten
symmetristen kuvien suosio on usein, ei aina, yhteydessä konservatismiin,
autoritaarisuuteen, dogmaattisuuteen ja defensiivisyyteen. Konservatiivien mukaan taide edustaa ikuisia
kansallisia ja kaupallisia arvoja, kansakunnan parhaimpien poikien saavutuksia. Taidepolitiikassa on kysymys jonkin ryhmän
taidekäsitykseen ja sen etuihin perustuvasta politiikasta. Taideyleisö edustaa suppeaa osaa
yhteiskuntamme ylärakenteesta.
Mesenaatit ostavat taiteilijoiden töitä, koska ne ovat sijoituskohteita.
Tarvitaan kunnalliset
ja/tai valtiolliset työtilat kuvataiteilijoille ja maksuttomia
näyttelytiloja. Galleriat eivät innosta
yleisöä, sillä ne ovat (pikku)porvarillinen kapitalistisen maailman ilmiö. Taidemarkkinoita seuraa väärentäminen. Kuvan arvo on sen signeeraukseen liittyvissä
taloudellisissa arvoissa. Ollaan
tekemisissä länsimaisen kapitalismin ehdoilla toimivan taiteellisen
ylärakenteen ja siinä ilmenevien vieraantumis- ja fetisismi-ilmiöiden kanssa. Vapaan taiteen ideologia johtaa kaupalliseen
eliittikulttuuriin, vaikka taiteen tulee toimia aktiivisena tekijänä, ottaa
kantaa sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin.
Menneinä vuosisatoina
useimmilla kuvilla on ollut propagandatehtävä, uskonnollinen, poliittinen tai
kasvattava. Taidetta taiteen vuoksi -periaate
syntyi 1900-luvulla. Bertolt Brecht
ihmetteli, kuinka taide voisi vaikuttaa ihmisiin, jos se ei piittaa siitä, mitä
ihmisille tapahtuu? Kuvataiteilija,
graafikko ja kuvanveistäjä Pablo Picasso sanoi, että "taiteilija on
poliittinen henkilö... Maalaustaide ei ole koristavia tehtäviä varten. Se on viholliseen kohdistettava hyökkäysase
ja puolustuskeino." Julisteella on
iskevä, selkeä ja helposti ymmärrettävä esitystapa ja kommunikaatiotehtävä, se
toimii "tavallisen" ihmisen ulottuvilla, kaduilla ja seinillä.
Ei ole mahdollista, että
taitelija toimii yhteiskunnan ulkopuolella.
Taiteilijat, jotka luulevat toimivansa yhteiskunnan ulko- tai
yläpuolella, myyvät taulujaan rikkaiden ihmisten seinille ja kuvanveistoksiaan
kaupunkien statussymboleiksi. Kapitalismissa kunnia ja apurahat tulevat
taiteilijoille, jotka parhaiten pokkuroivat järjestelmää.
Kirjallisuus
Kirjallisuuden
kehittyminen edellyttää kustantamojen ja kirjailijoiden välisen
luottamussuhteen syventämistä yhteisen luovan ponnistelun ilmapiirissä, josta
kirjailijat saavat uusia virikkeitä työlleen ja jossa kustantamotoiminta
kehittyy. Yhteiskunnallisesti
kantaaottavat teokset ovat suositeltavia.
Valistetaan ihmisiä, että on antoisampaa lukea muuta kuin
kioskikirjallisuutta.
Kirjailijat voivat
kirjoittamisella taivutella lukijoita tai ravistaa heidät hereille
sosiaalisesta tiedottomuudesta.
Materialistisen maailmankatsomuksen luullaan usein sulkevan taiteen
järjellisten toimintojen ulkopuolelle, vaikka asia on päinvastoin. Lukutaito ei lukutaitoisessa lännessä ole
yksiselitteinen asia, eli ymmärretäänkö luettu teksti vai luetaanko kirjoja
lainkaan.
Lukekaa enemmän
väsymättä, kynä kädessä ja tehkää merkintöjä!
Jättäkää kirjojen väliin muistilappuja kaikkiin kohtiin, jotka ovat
kiinnittäneet huomiotanne! Älkää pitäkö
kirjojanne siisteinä! Kirjoittakaa
reunat täyteen merkintöjä!
Sirkus
Sirkuskoulutus tulee
säilyttää. Turun ammattikorkeakoulun
taideakatemian sirkuksen suuntautumisvaihtoehto aiottiin lopettaa, kun
opiskelijat olivat esiintyneet 2011 Turun Euroopan kulttuuripääkaupungissa,
mutta lakkautus torjuttiin. Perinteinen
Haminan teinisirkus on antanut vuodesta 1973 harrastusmahdollisuuksia lapsille
ja nuorille. Suomen
NuorisoSirkusliitossa on 39 jäsentä: sirkuskouluja, -kerhoja ja
oppilaitoksia. Suomalaista sirkusta
esitettiin 2011 yhteensä 1341 kertaa ja katsojia oli yli 400000. Sirkusryhmä on kollektiivinen ja perustuu
jäsentensä lujaan luottamukseeen toisiinsa varsinkin
ryhmäakrobatiaesityksissä. Uusi sirkus
on monipuolinen ja esittää vanhaan telttasirkukseen verrattuna melkein mitä
vain. Jotkut klovnit ovat erikoistuneet
käymään sairaaloissa lastenosastolla.
Eräät sirkustaiteilijat ovat vierailleet Palestiinan Nablusissa
esiintymässä alakouluissa ja opettamassa lapsia Nablusin sirkuskoulussa. Vastaavia kotimaisia ja kansainvälisiä toimia
on tuettava.
Valokuva
Valokuva on eräs väline,
josta on tullut inhimillisen kulttuurin muisti.
Muita ovat kirjoitus, kirjapainotaito, äänitallenteet ja elokuva. Päivittäisestä valokuvien katselemisesta
ihmiselle muodostuu psyykkinen malli: kuvien esittämästä maailmasta tulee kuin
oman kokemuksemme osa. Nykypäivänä
saamamme vaikutteet meitä kiinnostavista maista ja kulttuureista tulevat
lähinnä valokuvien (joista elokuvat ja televisiokuva muodostuvat) välityksellä.
Monilla on kotonaan
perhealbumi tai vastaava ja nykyään kuva-arkisto tietokoneen muistissa tai
verkossa. Taidevalokuvista järjestetään
näyttelyitä. Valokuva leviää lehtikuvana
ja kirjojen kuvituksena. Mainoskuva on
oma lajinsa. Valokuvaa tarvitaan
kaikkien painokuvien valmistuksessa.
Filmin tai kuvailmaisimen ja todellisuuden välissä on objektiivi, jonka
välittämästä kuvasta päättää kuvaaja, ihminen, tietoisuus.
Lehtivalokuva on
sanoma. Tämän viestikokonaisuuden
muodostavat lähde, kanava ja vastaanottaja.
Lähde on lehden toimitus, joukko ammatti-ihmisiä, joista jotkut ottavat
kuvan, yhdet valitsevat, rajaavat ja muokkaavat sen ja toiset otsikoivat sen,
kirjoittavat kuvatekstin ja jutun.
Kielellinen sanoma on valokuvan tekstiyhteys, kuvateksti tai kuvan
otsikko. Määränpää on lehden
lukijat. Kanava on lehti itse. Lisäksi vaikuttavat kuvien taitto ja lehden
nimi, joka voi vaikuttaa valokuvan tulkintaan.
Toisaalta oikeistolaiset ja vasemmistolaiset lehdet laativat samalle
valokuvalle erilaiset kuvatekstit.
Lehtikuva ei ole
taiteellinen valokuva. Valokuvaa ei vain
havaita, vaan se tulkitaan vastaanotossa.
Valokuvalle saadaan lisämerkityksiä trikeillä (kuvankäsittely,
fotomontaasi) ja poseerauksella. Useat
valokuvat muodostavat sarjan kuvalehdissä.
Kuvateksti on loisviesti, joka kommentoi kuvaa, soluttaa siihen yhden
tai useampia toissijaisia merkityksiä.
Kannustetaan lapsia ja
nuoria kuvaamaan digikameroilla, mikä on helppoa ja huokeata. Tarvittaessa lainataan heille kameroita. Opetetaan kuvankäsittelyn alkeita.
Elokuva
Kaupunkeja syntyi
1800-luvun lopulla runsaasti.
Vakiintuneet massahuvit varietee, teatteri, sirkus, ooppera ja operetit
eivät riittäneet. Syntyi sekä
kaupallinen että esteettinen elokuva.
Elokuva on sekä tallennusta että kieltä.
Elokuvan taide on uusi tapa kirjoittaa liikkuvin kuvin ja äänin, siis
tuntea. Montaasi (leikkaus) on siirtymä
kuolleista kuvista eläviin kuviin.
Kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan.
Ääni ei saa toimia naturalistisella tasolla vaan kontrapunktisesti
leikkauksen ainesosana kuvasta erillään olevana tekijänä. Elokuvan ohjaus on katsetta, montaasi on
sydämensykettä. Tavanomainen elokuva,
televisio, radio ja aikakauslehdet ovat tarkkaamattomuuden koulu: katsotaan
näkemättä, kuunnellaan kuulematta.
On vähennettävä
angloamerikkalaisten elokuvien tuontia ja esitettävä enemmän muiden maiden
tuntematonta elokuvatuotantoa. Opetetaan
lapsia ja nuoria tekemään elokuvia videokameroilla. Tämä luonnistuu kouluissa ja kerhoissa,
joissa on kameroita ja elokuvan leikkausmahdollisuus.
Elokuvamusiikki ei saa
musiikillisesti kuvittaa elokuvan tapahtumia.
Naiivi kuvittava menetelmä sopii humoristisiin tai irvaileviin
elokuviin. Vokaali- ja soitinmusiikkia
voidaan uudella tavalla käyttää elokuvassa siten, että musiikki asetetaan
valkokankaan tapahtumia vastaan. Tämä
tarkoittaa, että musiikki ei maalaile pohjatunnelmaa kuvan tapahtumille, vaan
selittää ja kommentoi niitä. Musiikin
opetuksessa on kiinnitettävä huomio myös elokuvamusiikkiin.
Musiikki ja laulu
Eniten
ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua - - -/ Laulun minä ymmärsin/ kaikilla
kielillä laulettuna.
Runoilija Nazim Hikmet
Säveltäjä
Hanns Eisler: "Emme voi ruokkia nälkäisiä lauluillamme, emme voi tehdä
musiikistamme hiiliä paleleville ja asuntoa asunnottomille, mutta musiikkimme
voi viitoittaa tien toivonsa menettäneelle.
Se voi sanoa tietämättömälle, kuka varasti hänen leipänsä, hiilensä ja
asuntonsa. Laululla voi tehdä
masentuneesta taistelijan."
Taitava
pianisti ajattelee sormillaan eikä rämpytä.
Musiikillinen
lukutaidottomuus pitää poistaa uudella musiikkikasvatuksella. Lapsia ja nuoria innostetaan harrastamaan
musiikkia, soittamaan orkesterissa ja laulamaan kuorossa. Näin he saavat mainion elinikäisen
harrastuksen tai ammatin. Muodostetaan
maallikkojen ja musiikinharrastajien musiikkiliike, joka rakentaa
musiikkikulttuuria.
Konserttimuoto
nykyisellään merkitsee tavaratuotannon suhteiden työntymistä musiikkiin. Tätä kuvaavat konserttilippujen ostaminen,
nuottitekstien myynti ja "musiikkitavaroita" tuottavan musiikkimiehen
käsite. Porvarillinen musiikki on
hallitsevan luokan taidetta.
Proletariaatin ja porvariston musiikin vastakohtaa kuvataan lattealla tavalla
"helpon" ja "vaikean" musiikin väliseksi
vastakohdaksi. Väitetään myös, että on
olemassa vakavaa ja ei-vakavaa musiikkia tai vakavaa ja kevyttä musiikkia. Porvarillinen musiikkirintama hyväksyy
maltillisen työväenmusiikin. Se sanoo,
että musiikin ei pidä heijastaa maailmankatsomusta, vaan musiikin on oltava
puhdasta leikkiä sävelillä, eikä se saa sanoa mitään ihmistä koskettavaa.
Teatteri
Teatterissa tehdään
nykyisin myös tutkivaa toimitustyötä.
Teatteri on agitaation väline.
Laitetaan katsoja ajattelemaan, pohtimaan näyttämötilanteiden ja
henkilöhahmojen kautta esitettäviä ongelmia.
Laitetaan hänet miettimään ja väittelemään. Teatteri panee toisaalta katsojan
ajattelemaan, toisaalta se vaikuttaa hänen tunteisiinsa. Teatterissa sanan ohella käytetään musiikkia,
valoa, kuvataiteita, rytmistä liikuntaa, tanssia, elokuvaa, voimistelua ja
klovnitaidetta.
Näyttelijän keskeinen
asema teatterissa johtuu kysymyksestä: kuka välittää katsomoon sen henkisen
latauksen, jota ilman teatteriyleisöä ei saa jättää - eihän sitä ole koottu
teatteriin siksi että teatteriesitys saataisiin vietyä läpi liiketoimena. Teatteri on rakennettava siten, ettei katsoja
joudu vastaanottamaan paljasta juonta, vaan hän kokee uuden
vallankumouksellisen muodon kautta vahvasti vallankumouksellisen, loistavan,
rikkaan ja vivahteikkaan sisällön. Älkää
yrittäkö liikoja! Luottakaa katsojaan,
hän on paljon viisaampi kuin yleensä luullaan.
Antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija, poliitikko ja sotapäällikkö
Sofokles tiesi tämän. Sofokleen
mestarilliset draamat toivat esiin katsojien pähkäiltäväksi yhteiskunnallisia
seikkoja ja niiden moraalista mielekkyyttä tuomatta esiin, melkein Freiren
tapaan, valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja.
Pitää tukea arvostelevaa
teatteria, ei teattereita, jotka esittävät hömppäkassakappaleita. Kouluissa teatterikerho auttaa lapsia ja
nuoria ilmaisemaan itseään. Ei saa
unohtaa harrastajateattereita eikä nukketeatteria.
Tanssi ja baletti
On tuettava monenlaista
tanssitaidetta. Kannustetaan ihmisiä
tutustumaan tanssiin teattereissa sekä osallistumaan tanssikoulujen
opetukseen. Kehitetään uutta
tanssimusiikkia. Pyritään saamaan lapsia
ja nuoria tanssiharrastukseen.
Ooppera
Oopperan tukea voidaan
pienentää, sillä oopperassa käyvät lähinnä äveriäät ihmiset näyttäytymässä, ja
heillä on varaa kalliiseen pääsylippuun.
Teatterikiikarilla he katselevat katsomoon, näkyykö tuttuja, keiden
seurassa he ovat, ja kuinka he ovat pukeutuneet. Epäasiallinen suhtautuminen tässä oopperaan johtuu
sen saamasta ylisuhteellisesta tuesta, vaikka eri aloja tulisi tukea
tasapuolisesti.
Muut teokset
Digitaalinen taide,
digikuva, digivideo, multivisio, verkko ja muut ovat sähköisiä tieto- ja
taidemuotoja. Laajakaistan rakentaminen
olisi pitänyt aloittaa heikoimmilta alueilta eli syrjäseuduilta eikä
pääkaupunkiseudulta. Suomen
kulttuuriperinnöstä on digitalisoitava tekijänoikeuksista vapaa aineisto
kaikkien käytettäväksi verkossa.
Verkkoon on siirrettävä riittävästi tietoa ja teoksia työväestön saataville.
Radio
Julkisen palvelun
yleisradioyhtiöiden tehtävät tulevassa mediassa ovat epävarmat. Ei tiedetä, miten muuttuu yleisradiotoiminta
Euroopassa. Suomessa porvaristo haluaa
lohkoa Ylen pieniksi yhtiöiksi ja myydä ne.
Ehkä Yle jää täydentäväksi palvelun tarjoajaksi. Yleisradioyhtiöt on säilytettävä
riippumattomina verovaroilla. EU toimii
julkisen palvelun portinvartijana.
Ylekään ei ole välttynyt
kaupallisen radiotoiminnan kaltaiselta yksipuolistavalta
ohjelmatarjonnalta. Esimerkkinä tästä on
kaikkialla läpitunkeva angloamerikkalainen musiikkiohjelmisto. Radio Suomen Yöradiokin, mikä ei varmaankaan
ole suunnattu ensisijaisesti teini-iässä olevalle kuuntelijakunnalle, näyttää
tuntevan sanoitetuissa musiikkiesityksissä lähinnä vain englannin kielen. Toisin sanoen levyvalikoima käsittää
etupäässä Yhdysvalloissa ja Englannissa tuotettua materiaalia tai sitten
jossain määrin muuallakin tuotettua, mutta englanniksi sanoitettua. Suomeksi esitettyä kuulee selvästi
vähemmän. Muista kielistä ei sitten ole
näyttöä kuin ani harvoin. Venäjää,
ranskaa, italiaa eikä ruotsiakaan kuule juuri koskaan, saati sitten
kaukaisempien maiden tuotteita.
Ohjelmapolitiikka ja toimittajakoulutus kaipaisivat pikaista tuuletusta
ja mielen avartamista.
Ylen Radio Puhe
perustettiin pari vuotta sitten suurin odotuksin. Sen ohjelmistoon kuuluva Elävä Arkisto
voitaisiin lopettaa tarpeettomana, koska se ei näköjään tarjoa enää muuta kuin
jo viiteen kuuteen kertaan esitettyjä uusintoja. Onko arkistot jo käyty lävitse ja toimitettu
esityskuntoon vai toimiiko studiotilassa pelkkä nauhuri?
Moni kaupallinen
radioasema lähettää sellaista ohjelmaa, että siinä on saman verran sanomaa kuin
kohinassa. Noin 90 prosenttia
paikallisradioista on kansainvälisten mediayhtiöketjujen omistuksessa. Ylen radion on kehitettävä itsenäisiä
taidemuotoja kuten kuunnelmia. On
lähetettävä korkeatasoisia puhe- ja musiikkiohjelmia. Tulee perustaa eri puolille Suomea Lähiradion
kaltaisia sananvapautta lisääviä radioasemia, joita kansalaisjärjestöt, yhteisöt
ja maahan muuttaneet voivat käyttää edullisesti. Valtion pitää tukea niitä. Yhteisöradiot antavat viestinnän koulutus- ja
alustuspalveluita sekä ohjelma-aikaa.
Ohjelmat laitetaan myös verkkoon, sillä monet kaapelitelevisioyhtiöt
eivät välitä yhteisöradioita kaapelissaan.
Epäkaupallinen yhteisömedia antaa toiminnallista mediakasvatusta.
Televisio
Yle on saatettava
todellisen demokraattisen kontrollin alaiseksi.
Yle on tuottanut sellaista oikeistolaista ohjelmaa muun muassa tieteen
vääristelyä, joka ei kaupallisten kanavien kautta ole mennyt kaupaksi. Yle on vapautettava tehtävästään hallituksen
propagandavälineenä ja muutettava työväen viestimeksi. Yle pimittää tietoja muun muassa Jyrki
Kataisen hallituksen toimista.
Valitettavasti Yle matkii kaupallisia mainosrahoitteisia kanavia. Ylen rahoituksesta täytyy huolehtia niin,
että Yle voi tuottaa ja levittää kulttuuriohjelmia sekä laatuelokuvia. Ylen pitää kehittää ja tuottaa
televisionäytelmiä. Ylen ohjelmisto on
kehitettävä monipuoliseksi. Ylen
televisio-ohjelmien luomiseen osallistukoot lähes kaikkia taidelajeja edustavat
taiteilijat kuten runoilijat ja kirjailijat, säveltäjät ja sovittajat, maalarit
ja graafikot.
Maksuttomienkin
televisiokanavien päivittäiset ohjelmatiedot ovat masentavaa lukemista. Lähes säännöllisesti voidaan panna merkille,
että Ylen ykkönen, kakkonen sekä MTV3 ja Neloskanava tarjoavat ilta toisensa
jälkeen lähes pelkästään Yhdysvalloissa valmistettuja tusinaelokuvia (sarjojen lisäksi). Joten "valinnan" varaa on! Vai onko?
Pitävätkö toimitukset katselijoita aivottomina idiootteina vai eikö
maailmassa elokuvia tuoteta muualla kuin Hollywoodissa? Miten olisi Venäjä, Euroopan suuret maat, Intia,
Kiina ja muut, missä elokuvatuotanto on todella suurimittaista? Ja laatuakin löytyy. Toimituksille kaivataan ryhtiä ja
mielikuvitusta.
Myös urheiluohjelmien
katsojia on monessa yhteydessä vaivannut päälle tunkeva yhdysvaltalaisuuden
ihannointi. Tämä yhdistyy samalla
esimerkiksi Ylen television urheilutoimittajien kielitaitoon, mikä on
kotimaisten lisäksi poikkeuksetta vain englanti. Räikeimmin tämä näkyy yleisurheilun
suurtapahtumien (olympiakisojen sekä MM- ja EM-kisojen) yhteydessä. Ylen kenttätoimittajat haastattelevat
etupäässä vain yhdysvaltalaisia tai muita englanninkielisiä lajivoittajia ja
menestyjiä. Vahingossakaan kohdalle ei
satu muiden maiden edustajia, joita olisi kuitenkin kohteliasta haastatella ja
antaa heidänkin kertoa tuntemuksensa ja näkemyksensä. Eikö tulkkeja ole varaa palkata vai onko tämä
puhdasta välinpitämättömyyttä? Toinen asia on sitten suomalaisten osanottajien
kohtelu. Oli urheilijan sijoitus mikä
hyvänsä, niin siitä riittää kertomista ja spekulointia loputtomiin! Urheilutoimituksenkin olisi syytä herätä
siihen, että elämme monikansallisessa ja -kielisessä maailmassa.
Kaupallinen televisio
tekee uutisista viihdettä ja loppukevennyksen lisäksi keventää uutisia. Mainokset katkaisevat uutiset, elokuvat ja
muut ohjelmat, jotka itse asiassa sitovat mainoksia ja pakottavat yleisöä seuraamaan
mainoksia. Lähes kaikki kaupalliset
ohjelmat ovat viihteellisiä sisällyksettömiä nautinnon lähteitä. Mainosvalokuvaajien, mainoselokuvaajien ja
mainostelevisio- ja -videokuvaajien kuva- ja äänimaailmaa sanotaan
kapitalistiseksi realismiksi.
Bonnierin MTV3, naurun
aihe Sanoman Nelonen ja muut kaupalliset televisiokanavat esittävät suurimmaksi
osaksi yhdysvaltalaisia halpoja sarjoja, joilla täytetään yleisön tajunta. Ne eivät esitä tärkeitä uutisia tai laatudokumentteja. Heppoisilla ohjelmilla saippuasarjoilla
pakotetaan yleisö seuraamaan mainoksia.
Kaupallinen televisio on yksipuolista.
Mediakasvatuksessa tuodaan esiin kaupallisen ohjelmiston heikkoudet.
Sanomalehdistö
Maailman voi peittää
näkyvistä sanomalehdellä.
Kirjailija, runoilija ja
aforistikko Stanislaw Jerzy Lec
Suomessa ei enää ilmesty
työväen päivälehtiä, sillä päivälehdeksi luetaan vähintään kolme kertaa
viikossa ilmestyvä lehti. Työväen sanomalehtiä
ilmestyy kerran viikossa tai harvemmin.
Työväenlehtien sisältö on työväenluokan maailmankatsomuksen mukaista ja
kollektiivista, yhteisöllistä.
Työväenlehdet kertovat asioista, joista porvarilliset lehdet vaikenevat
tai valehtelevat. Työtätekevien tulee
tukea työväenlehtiä tilaamalla niitä ja tukemalla taloudellisesti.
Sanomalehtien levikki
pienenee, koska uutisia löytyy verkosta ja ilmestyy ilmaisjakelulehtiä. Nuorten ja työttömien taloudellinen tila on
heikko, joten säästetään lehtitilauksissa.
Levikin lasku johtaa ilmoitusten vähenemiseen eli sanomalehtien
kustantajien kannattavuus heikkenee.
Lehtiä on lakkautettu ja ilmestymiskertoja harvennettu. Samaa sisältöä kierrätetään eri
lehdissä. Sanomalehdet julkaisevat
mielellään yritysten lähettämiä kirjoituksia.
Sanoma, Alma Media ja
muut kustantajat julkaisevat pääasiassa kansainvälisen valtavirtamedian
uutisia. Ne eivät julkaise tietoja Jyrki
Kataisen hallituksen touhuista salaisissa kabineteissa. Kansalaisille tärkeitä asioita Suomen, EUn ja
muun maailman tapahtumista pimitetään.
Sanomalehdet eivät tee enää tutkivaa toimitustyötä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat hyllytti
"liian hyvän" tutkivan toimittajan.
Sanomalehtien kustantajat ovat vähentäneet toimittajien ja muun
henkilökunnan lukumäärää, ja lehdet ovat joutuneet alennustilaan. On vastustettava lyhyitä, yksinkertaisia ja
viihteellisiä artikkeleita.
Jotkut porvarilliset
lehdet päästävät sivuilleen hieman toisinajattelua, jotta saadaan mielikuva
monipuolisesta mielipidekirjosta. Täytyy
vaatia sanomalehtiä parantamaan laatuaan.
Jos laatu huononee, niiden levikki laskee nopeasti.
Sarjakuva
Sarjakuvan rakenne sallii
toteuttaa asioita tehokkaammin kuin proosa.
Sarjakuva on tulevaisuuden opetusväline eritoten kehitysmaissa, joissa
monien lukutaito on vielä heikko. Sarjakuvataide
ei ole neutraalia. Sarjakuvien tekijöitä
on tuettava. Tulee kannustaa
yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön omaavien sarjakuvien tekoon.
Aikakauslehdistö
Kaupalliset
aikakauslehdet sitovat mainokset yhteen joutavilla viihteellisillä
kirjoituksilla samaan tapaan kuin kaupallinen televisio ohjelmillaan. On kehotettava kaiken ikäisiä tutkimaan, mitä
eroja on asia- ja järjestölehtien ja esimerkiksi yleisaikakauslehtien, naisten-
ja miestenlehtien, ruoka-, muoti-, sisustus- ja vastaavien erikoislehtien sekä
juoru- ja huhulehtien välillä. Sanoma ja
Bonnier julkaisevat myös hömppälehtiä.
Käsitellään Yhdysvaltojen kansalliskirjallisuutta Aku Ankkaa ja
Valittuja Paloja.
Verkko
Internetissä luodaan ja
levitetään uutta tietoa tehokkaasti. Teknisten
ongelmien kuten tietoturvaongelmat lisäksi internetissä voi olla haittaavasti
ja harhaanjohtavasti epätieteellistä ja valheellista tietoa eli
disinformaatiota. Siksi internetiä ja
sen hakukoneita tulee käyttää lähdekriittisesti. Internetin tieto on sirpalemaista. Internetin käyttäjällä tulisi olla
kunnollinen todellisuuskäsitys, elämänkäsitys, tieteellinen maailmankuva tai
maailmankatsomus, jotta hän voi arvioida lähteitä.
Sanomalehdet avasivat
aluksi ilmaisia verkkosivuja. Nyt ne
muuttavat niitä maksullisiksi, koska paperilehtien levikki pienenee, mutta
osalle verkkosivuista on vapaa pääsy. On
perustettu runsaasti vain verkossa toimivia uutistoimistoja ja
verkkolehtiä. Monet niistä julkaisevat
sellaisia uutisia, joita valtamedia ei julkaise. Kriittisiä verkkosivuja on tuettava.
WikiLeaks on tiedon
jakamisen suhteen ollut merkittävä käännekohta journalismin historiassa. Se on ajoittain vuotanut julkisuuteen
salaisia poliittisia tai kaupallisia dokumentteja. Merkittävää oli julkaista suuri määrä
Yhdysvaltain diplomaattisia asiakirjoja.
WikiLeaksia tulee tukea.
Liikuntatoimi
Työväen Urheiluliitolle
TUL (perustettu 1919) on laadittava kunnollinen toimintaohjelma. TUL palvelee lapsia, nuoria ja aikuisia
kansalaistoiminnassa, joka liittyy työväenkulttuuriin. TUL ei toimi porvarillisen urheilun
kaupallistuneessa huippu-urheilussa, vaan koko kansan liikunnassa. Urheilukentät, liikuntahallit ja
retkeilyalueet tulee saada kaikkien käyttöön.
Nuorisotyö
Työläisnuoren paikka on
työväen edistyksellisessä taistelurintamassa.
Nuorten tulee kehittää vapaa-aikanaan muun muassa laulukerhoissa,
elokuvakerhoissa, kulttuurikerhojen ja muiden piirien harrastajaryhmissä luovaa
innostusta, älyllistä uteliaisuutta, mielikuvitusta ja tunne-elämää. Nuorisotyön tarkoituksena on henkisen
yksipuolisuuden välttäminen, persoonallisuuden rikastuttaminen, henkisen
maailman avartaminen, kulttuuritason kohottaminen ja persoonallisuuden
kaikinpuolinen kehittäminen.
Työväen kulttuuri
Arvosteleva, epäilevä,
kyseenalaistava, aktivoiva ja tiedostamiseen pyrkivä taide on työväenkulttuurin
sisältönä. Poliittinen laululiike on
elvytettävä ja järjestettävä poliittisen laulun viikkoja. Työväenteattereita on tuettava. Kirjallisuusfestivaaleissa tutustutaan
työväenkirjallisuuteen. Työläinen
opiskelee työväenluokan tieteellistä maailmankatsomusta, filosofiaa,
kansantaloustiedettä, sosialismin oppia, sosiologiaa, psykologiaa ja
estetiikkaa sekä omaksuu rauhankatsomuksen.
Vallankumouksellisen
taiteen pääpiirteenä on sen taistelu- ja sivistysluonne. Porvarillisen taiteen ensisijaisena
tavoitteena on nautinto. Taiteen
tehtävänä ei ole tyydyttää kuulijan pelkkää kauneudentarvetta, vaan taide
käyttää kauneutta opettaakseen ihmistä ja tehdäkseen työväenluokan aatteet ja
luokkataistelun ajankohtaiset ongelmat hänelle selvästi ja kouraantuntuvasti
käsitettäviksi.
Joukkolaulu ja
taistelulaulu tullaan esittämään kaduilla.
Työläiskuoro harjoittaa joukko- ja taistelulauluja yleisölleen. Balladin on oltava yhteiskuntakriittinen. Työväen lauluyhdistyksillä on poliittinen
tehtävä ja taisteluluonne. Agitaatio- ja
propagandatyö johtaa tendenssilauluun, kantaa ottavaan lauluun. Sitä luokkatietoiset työläiset tarjoavat
luokkatietoisuutta vailla oleville työläisille.
Mistä varat?
Maapallon useimmissa
maissa vallitsee kapitalismi, joka on kleptokratia eli varkaitten hallitsema
riistäjävaltio. Varkaita ovat eliitti
juoksupoikineen ja suuryritykset osakkeenomistajineen. Niiltä ulosmitataan varat kulttuurin
ylläpitämiseen. Näin valtio ja kunnat
saavat riittävät varat kulttuurin rahoitukseen.
Avustukset kirkolliseen ja uskonnolliseen
toimintaan
Valtion ja kuntien on
lopetettava tuki kirkoille ja niiden verotusoikeus. Uskonnollinen toiminta tulee toimeen
omillaan. Ikävänä esimerkkinä Helsingin
kaupunki rahoittaa Kampin kappelia ja maksaa siellä neljän työntekijän ja
kahden vahtimestari-siivoojan palkan.
Espoon kaupungin sivistystoimi on tehnyt sopimuksen Espoon
seurakuntayhtymän kanssa.
Kansainvälinen yhteistyö
Ympäristökasvatus lisää
ihmisten tietoisuutta ympäristöstä sekä ihmisen ja ympäristön
vuorovaikutuksesta. Ympäristön
osa-alueita ovat luonnon-, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen,
esteettinen ja eettinen ympäristö.
Ympäristökasvatuksella vaikutetaan ihmisten ymmärrykseen, asenteisiin ja
arvoihin siten, että ihmiset toimivat ympäristön kannalta eettisesti. Kiinnitetään huomiota maapallon kestokyvyn
rajallisuuteen, epäoikeudenmukaiseen voimavarojen jakautumiseen ja kulutukseen.
Suomen YK-liitto on
julkaissut Kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen
julistuksen. Siinä käsitellään
kulttuurista moninaisuutta, joka on ihmiskunnan yhteinen perintö. Kulttuurisesta moninaisuudesta siirrytään
kulttuuriseen moniarvoisuuteen, joka on saatava kaikkien ulottuville. Julistuksen toteuttamissuunnitelmaan kuuluu
muun muassa "digitaalilukutaidon" edistäminen, tietoverkkojen
monikielisyyden lisääminen ja maailmanlaajuisen verkon kautta haettavan tiedon
yleisen ja yhtäläisen saatavuuden edistäminen.
YK-liiton vihkonen on myös verkossa osoitteessa:
Suomen ja eri maiden
ystävyysseurat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tutustua muiden kansojen ja
maiden elämään.
On torjuttava
kansainvälistä ala-arvoista viihteellistä kaupallista
"kulttuuri"teollisuutta. Ei
myöskään tueta kansainvälisen elitistisen kulttuurin käyttäjiä, mutta
valistetaan viihdeteollisuuden passiivisia ja aloitekyvyttömiä kuluttajia. Tuotetaan korkeatasoista kansainväliseen
levitykseen kelpaavaa kulttuuria, jotta vältetään median samankaltaistuminen. Ei suosita angloamerikkalaista
yhtenäiskulttuuria.
Internationalismi ja
solidaarisuus: Naiset ja miehet, olkaa siskoja ja veljiä; parit
rakastelkaa! Kaikki aikuiset, olkaa
kaikkien lasten vanhempia niin kuin perinteisessä afrikkalaisessa kylässä.
Hannu Kautto
2015-01-08