Helsingin Sanomien HS
uusi vastaava päätoimittaja metsänhoitaja ja Sanoman toimittajakoulun käynyt
Mikael Pentikäinen MP (edeltäjä Janne Virkkunen on ylioppilas) kirjoitti
aprillipäivänä 1.4.2010 lehteensä jutun "Mies vaihtuu, linja pysyy". Suhtauduin siihen ensin kuin harmittomaan aprillipilaan,
mutta en silti syönyt silliä enkä juonut kuravettä päälle. Erittelevä tarkastelu toi esiin monenmoista.
HS on sanomalehti, joka
itse kutsuu itseään laatulehdeksi (MP: HSn sisältö on ensiluokkaista)
täsmentämättä asiaa. Väitteellä ei
mielestäni ole perää. MP: lehdellä on
enemmän lukijoita kuin koskaan. Tämä on
valhe, sillä Levikintarkastuksen mukaan HSn levikki maanantaista lauantaihin
2000 oli 446972 ja 2009 vain 388642 sekä sunnuntaisin 517860 ja 451605. Lukijamäärä 2008 oli 958000 ja syksy
2009/kevät 2010 enää 940000. Levikki
laskee, mikä näkyy lehden levikin vimmaisissa kasvattamisponnisteluissa. HS on ykköslehti Uudellamaalla ja kakkoslehti
muissa maakunnissa.
MP kirjoitti, että lehden
periaatelinja pysyy. Sitä päivitettiin
viimeksi 1974:
"Helsingin Sanomat on sitoutumaton
päivälehti, joka pyrkii edistämään ja vahvistamaan kansanvaltaisuutta,
yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja mielipiteen vapautta.
Tehtäväänsä lehti toteuttaa ensisijaisesti
tasapuolisen, nopean ja luotettavan uutisvälityksen avulla.
Helsingin Sanomat määrittää kantansa itsenäisesti,
riippumatta poliittisista tai taloudellisista päätöksentekijöistä tai muista
painostusryhmistä. Tätä
riippumattomuuslinjaansa lehti seuraa myös päivittäisessä uutisvälityksessään.
Pyrkiessään puolustamaan ja vahvistamaan moniarvoisen
yhteiskunnan kansanvaltaisuutta Helsingin Sanomat kiinnittää erityisesti
huomiota mielipiteen vapauden toteutumiseen.
Helsingin Sanomien käsityksen mukaan yhteiskunnan tasapainoinen kehitys
on mahdollinen vain silloin, kun kaikkia kansalaisia palvelevan, monipuolisen
tiedonvälityksen jatkuvuus on taattu.
Uutisvälityksessään Helsingin Sanomat pitää
tavoitteena sellaisen kokonaiskuvan muodostumista, joka koostuu kansalaisten
omaehtoisille ratkaisuille tarpeellisista tiedoista."
Sitoutumattomuus
tarkoittaa sitä, että HS on porvarillinen kapitalisteja puolustava ja työväen
vastainen lehti. HS ymmärtänee
kansanvaltaisuuden niin, että alamainen (milloin meistä tulee kansalaisia?) on
vallankahvassa niin kauan kuin pitelee kynää äänestyskopissa, mutta ei
proletariaatin diktatuurina. HSn oikeudenmukaisuus
merkitsee sitä, että asiat hoidetaan luokkatietoisesti valkoisten eli oikeiston
mielen mukaisesti (hyvävelijärjestelmä ja maan tapa). Työkansalla on oma oikeudenmukaisuutensa. HS antaa ihmisten vapaasti olla mitä mieltä tahansa,
kunhan eivät tarjoa mielipidettään valtalehdelle tai ryhdy valmistelemaan
yhteiskuntajärjestelmän muutosta.
HS ei ole
uutisvälityksessään tasapuolinen, sillä lehti välittää eri maista erityyppisiä
uutisia kuten Venäjältä, Kiinasta, Kuubasta, Korean demokraattisesta
kansantasavallasta KDKT ja muista vastaavista maista, joiden talous poikkeaa
USAn hyväksymästä taloudesta.
Kapitalismista poikkeavista maista HS välittää kielteisiä ja
pahantahtoisia uutisia. Näistä maista HS
välittää kyseenalaisia eli epäluotettavia tietoja.
HS ei määritä kantaansa
itsenäisesti, vaan seuraa nöyristellen USAn valtamedioita, jotka taas
välittävät USAn hallituksen ja puolustusministeriön Pentagonin
propagandaa. Englanninkin valtamedia on
rähmällään USAan päin, ja HS seuraa myös Englannin mediapuudeleita. HS ei ole vallan vahtikoira eikä edes
rakkikoira, vaan sylikoira.
MP kirjoitti juttunsa
kuin juhlapuheen: "Lehdelle on erityisen tärkeää, että Suomi voi hyvin
niin taloudellisesti kuin henkisestikin.
Se tarkoittaa tervettä ja kilpailukykyistä kansantaloutta sekä
suvaitsevaista ja heikoimmista huolehtivaa yhteiskuntaa, jossa sananvapaus on
vahva ja tiedonvälitys monipuolista."
HS tukee Elinkeinoelämän keskusliittoa EK kilpailukyvyssä ja muussa,
muttei työväkeä. Kilpailukyvyn
parantamisessa HS unohtaa heikoimpien tukemisen. HS suvaitsee lakkojen rikkureita, vaan ei lakkolaisia.
Sananvapaudesta tiedämme
kokemuksesta, että saa sananvapauden, jos perustaa sanomalehden tai radio- tai
televisioaseman. Koska minulla ja
tovereillani ei ole sellaiseen varaa, olemme jo vuosikymmeniä sitten koettaneet
kirjoittaa HSlle juttuja, mutta HS ei julkaise niitä. HS vaatii, että keskustelu on rakentavaa, ja
tulkitsee sen omalla tavallaan.
Toimittajillakaan ei ole sananvapautta, sillä se on kustantajalla. MP arvelee, että toimittajan kuuluminen
johonkin järjestöön (vaikka ydinvoimaa vastustavaan) tai osallistuminen
mielenosoitukseen saattaa vaikuttaa toimittajien riippumattomuuteen. Itse HS ajoi ydinvoimapäätöstä. Kokemuksesta myös tiedämme, että
tiedonvälitys ei monipuolistu, kun porvarillista tiedonvälitystä laajennetaan,
jota sanotaan monipuolistamiseksi, esimerkiksi kun kaupallisia televisiokanavia
lisätään. Samaa paskaa lapioidaan
olohuoneisiimme useammasta töllön luukusta.
HS on kuin
sosiaalidemokraattinen koira, joka heiluttaa häntäänsä kaikille (paitsi
kommunisteille). MP: "Haluamme
tehdä sellaista lehteä, jonka jokainen Suomessa asuva (...) voi kokea
omakseen". MPn mielestä maailman
asioista tulee kertoa viihdyttävällä ja hyväntuulisella tavalla. Ihmettelen, kuinka esimerkiksi Haitin
maanjäristyksestä ja nyt kolerasta voi uutisoida viihteellisesti.
MP: "Lehti tarjoaa
lukijoilleen aineksia oman näkemyksen ja kokonaiskuvan
muodostamiseen". Nyt meni HSn ja
lukijoiden näkemykset sekaisin, tosin tarkoituksella, sillä lukija saa HSn
sirpaleisen porvarillisen näkemyksen, jota sanoo sitten omaksi
kokonaiskuvakseen. Näin indoktrinaatio
eli ujuttaminen eli aatteeseen saattaminen toimii. Edellä esitetyn perusteella on jo selvää,
että lukijan on paras mennä opintopiireihin perehtymään johdonmukaiseen
maailmankatsomukseen ja lukea työväenluokan perinteistä kirjallisuutta.
MP: "Nykyajan
maailma on monimutkainen, ja sen haasteet ovat valtaisat. Siksi toimitukselta vaaditaan
paljon." Lehtijutuista päätellen
Sanoman toimittajakoulu on täysin riittämätön.
HSn toimittajilla ei ole asiantuntemusta varsinkaan kapitalistisesta järjestelmästä
poikkeavista valtioista.
Tietämättömyydessään toimittajat kirjoittavat rienaavia juttuja näistä
maista. Onko Sanoman toimittajakoulu
istuttanut heihin sosialismin ja kommunismin vastaisia stereotypioita ja
kliseitä?
HSn uutisoinnista välähdyksiä,
joiden perusteella kannattaa lopettaa mahdollinen HSn tilaus:
HS vaikutti Suomen
liittymiseen Euroopan unioniin, sillä se puolusti EU-jäsenyyttä raivokkaasti. Näin HS huolehti kansasta, jonka elinolot
alkoivat pian heiketä . HS laati 2001
Kim Jong Ilin Venäjän matkasta pääkirjoituksen otsikolla "Surkea näytelmä
Venäjällä". Lapsellinen ja
pahantahtoinen kirjoitus on täynnä sekä asia- että ajatusvirheitä ja on
esimerkki keskinkertaisesta porvarillisesta ajattelutavasta. HS on maailman lehtien joukossa lähes ainoa
yhdysvaltalaisen propagandan kritiikitön perässähiihtäjä. HS jatkoi 2002 hysteeristä kirkumistaan
Pohjois-Korean muka myöntämästä "ydinaseohjelmasta". Koko juttu on läntisen propagandakoneiston
keksintöä, joka perustuu yhdysvaltalaisten "tietolähteiden"
olettamuksiin. HS paheksui 2003 Anneli
Jäätteenmäkeä, joka uskalsi arvostella hallituksen ja Paavo Lipposen USAn
myötäilyä sekä Irakin sodan suhteen että laajemminkin. HS juhli 10.4.2003 Saddam Husseinin hallinnon
kaatumista CNNn tilaamalla tavalla.
Väärennetyllä valokuvalla bagdadilaisia kuvataan syleilemässä
yhdysvaltalaissotilaita "vapauttajinaan". Myöhemmin vahvistetaan, että kuva on fotomontaasi. HSn pääkirjoituksessa todettiin 10.1.2004
Bushin Irakin-hyökkäyksen valheelliset perusteet. New York Times julkaisi 9.1.2004 vastaavan
tekstin. HS kirjoitti 2005
pääkirjoituksissaan ja kolumneissaan epäasiallisesti Zimbabwesta, Kiinasta ja
Korean demokraattisesta kansantasavallasta.
Halpa propaganda edustaa tietämättömyyttä ja pahaa tahtoa. Lehden keskinkertaiset kirjoittajat ovat
mahdollisesti eurooppalaisen neokolonialismin asialla tai ilmeisesti
Washingtonin propagandakoneiston käskyläisiä.
HS julkaisi 2006 sepitelmän Lockerbie-turmasta. Kirjoitelmassa syytetään perusteetta Muammar
Gaddafia yhdysvaltalaisen PanAmin liikennelentokoneen räjäytyksestä 1988
Skotlannissa Lockerbien yllä. (HSn
levikki on 10 vuodessa pienentynyt 10 prosenttia, eikä syyttä.)
Janne Virkkunen ilmoitti 8.10.2006
pääkirjoituksessa HSn tukevan Suomen NATO-jäsenyyttä. Susan Kurosen tiedotustilaisuudessa 2007 oli
runsaasti viestimiä. HSn politiikan
toimittaja väitti YLEn uutisten haastattelussa, että hän on paikalla 7 päivää -lehden
vuoksi, koska se nykyään sanelee median sisäiset toimintasäännöt eli myös
Suomen suurimman sanomalehden. HSn
Petteri Tuohiniemi otsikoi 15.6.2008 ulkomaan uutisten näkökulma-palstan
kirjoituksensa: "Kansanäänestykset tyrannisoivat EU:ta". HSssa tutkija Olli Heinonen väitti 2008, että
Irakilla oli ydinohjelma, jonka "me" tuhosimme. Raporttien mukaan Irakilla ei ollut
ydinaseohjelmaa, ei muita joukkotuhoaseita eikä valmiutta niiden tuottamiseen. Heinonen ja lehti yrittivät oikeuttaa USAn
hyökkäystä Irakiin jälkeenpäin. HS
uutisoi 16.2.2009, että Euroopan "kustantajien liiton" eli
medialiiketoiminnan päälobbarin Francisco Pinto Balsemao mukaan
mediapalveluissa markkinat ovat ensisijaisia ja julkinen palvelu vain
täydentäisi niitä. Janne Virkkusta
närästi Ylen laajeneminen verkkoon eli nettiin.
HSn Leo Pugin kirjoitti 2009, että Venäjä näkee vihollisen uhkaavan lähes
joka suunnalla. Hän syyttää Venäjää
"öykkäröinnistä" ja "salaliittoteorioista" eikä mainitse
lännen taholta Venäjään kohdistuvia uhkakuvia.
(Mikä valtio on öykkäri? Mikä
valtio epärehellisin tekosyin oikeuttaa sotia eri puolilla maapalloa? Katso kirja William Blum, Rogue State -
Roistovaltio.)
Jälleen kerran toteamme,
kuinka juhlallinen kirjoitus ja käytäntö poikkeavat toisistaan. MP heittää: "Pyrimme totuuteen ja
objektiivisuuteen ...", peittäen näin indoktrinaation. Pyrkimysväite on ristiriidassa lehden juttujen
todellisuuden mukaisuuden kanssa, mikä havaitaan kun niitä luetaan epäillen,
eritellen ja kyseenalaistaen.
Periaatelinja jouduttiin 1970-luvun alun poliittisissa paineissa
laatimaan näennäisen edistykselliseksi, jotta sen savuverhossa voidaan hämätä
lukijoita.
30.11.2010
Hannu Kautto
