2014-09-14

Beirutin teurastaja



Israelin entinen pääministeri Ariel Sharon kuoli 11.1.2014 (*1928) oltuaan kahdeksan vuotta koomassa.  Länsimaailma suree häntä ja länsimedia kertoo sionistien tarinaa, että Sharon oli merkittävä hahmo Israelin valtion rakentamisessa.  Sharonia ei koskaan tuotu oikeuteen, vaikka hän rikkoi kansainvälisiä lakeja ja teki Palestiinan kansaa kohtaan rikoksia, joista hän on vastuussa.

Sotilaallisen ja poliittisen uransa alusta lähtien Sharon ei ollut kiinnostunut rauhasta eikä rinnakkainelosta alkuperäisten palestiinalaisten kanssa.  Hän totesi 1993: ”Esi-isämme eivät tulleet tänne rakentaakseen demokratiaa vaan juutalaisen valtion”.  Hän kertoi 1998: ”Israelin velvollisuus on selittää selvästi ja rohkeasti julkiselle mielipiteelle unohtuneita tosiasioita.  Ensiksi ei ole mitään sionismia, siirtokuntien asuttamista tai juutalaista valtiota ilman arabien häätämistä ja heidän maidensa haltuunottoa”.

Sharon nautti palestiinalaisten etnisestä puhdistamisesta ja häpeämättä jatkoi väkivaltaa, verenvuodatusta ja murhia, esimerkiksi:

1953: Sharon johti Israelin asevoimien yksikköä ryöstöretkellä Kibyan rajakaupungissa räjäyttäen 45 taloa ja tappaen 69 arabiasukasta.

1967: Kenraalina Sharon väkivaltaisesti vyörytti tankkipataljoonansa egyptiläisten sotilaiden yli Siinain niemimaalla.

1982: Palestiinalaisten tuntemana Beirutin teurastajana Sharon puolustusministerinä oli vastuussa Israelin tunkeutumisesta Libanoniin.  Tänä verisenä ajanjaksona libanonilaiset kristityt falangistit - Sharonin tukemana ja hyväksymänä - hyökkäsivät Sabran ja Shatilan palestiinalaisten pakolaisleireihin ja verilöylyssä murhasivat tuntemattoman määrän naisia, lapsia, vanhuksia ja miehiä.

Punaisen Ristin arvion mukaan kuolleita oli vähintään tuhat joukkohaudoissa.  Tuntematon määrä hautautui falangistien hävittämien rakennusten soran alle.  Satoja pelastuneita ajettiin pois eikä heistä kuultu mitään sen jälkeen.  (Eräiden lähteiden mukaan kuolleita oli 2750 tai jopa 3500. HaKa).  Sharon katseli kiikarilla leirien tapahtumia.

2000: Sharon noin tuhannen Israelin poliisin ja miehitysjoukkojen sotilaiden tukemana sai aikaan toisen intifadan vierailemalla Al Aqsa -moskeijassa - islamin kolmanneksi pyhimmässä paikassa - ja julistamalla että eräänä päivänä Israel ottaa sen haltuunsa.  Seuraavina vuosina Sharon aloitti apartheidmuurin rakentamisen Länsirannalle aiheuttaen palestiinalaisten vapauden menetyksen ja jatkoi siirtokuntien rakentamista.

2005: Sharon määräsi israelilaiset asukkaat ja miehittäjät lähtemään Gazasta.  Jotkut luulivat, että tämä on alkusoitto rauhalle ja askel Palestiinan itsenäisyyteen, mutta tämä edelsi Gazan palestiinalaisten eristämistä, ja Gaza piiritettiin 2006.  Piiritys jatkuu edelleen.  Israel hallitsee rajoja, ilmatilaa ja merta.

Sharonin perintö on väkivallan ja epäinhimillisyyden perintö.  Hän teki 1998 yhteenvedon taktiikastaan ja tuestaan palestiinalaisten etniselle puhdistamiselle: ”Ei voi yksinkertaisesti lastata ihmisiä kuorma-autoihin ja ajaa heidät pois… pidän parempana myönteisempää politiikkaa… luoda itse asiassa olosuhteet, jotka myönteisellä tavalla taivuttavat ihmiset lähtemään”.

On uudistettava pyrkimykset tuoda oikeutta palestiinalaisille tukemalla Israelin boikottia ja pakoteliikettä, Israelin kulttuurista ja akateemista boikottia.

Lähde: American Muslims for Palestine 11.1.2014

Lyhentäen kääntänyt Hannu Kautto 12.4.2014